Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Idiootit ympärilläni – Halusin oppia lisää muista, opinkin itsestäni

Kirjoitettu 11.03.20
Esseen kirjoittaja: Essi ollonqvist
Kirjapisteet: 2
Kirja: Idiootit ympärilläni
Kirjan kirjoittaja: Thomas Erikson
Kategoriat: 1. Oppiminen, 2. Yhteisöllisyys, 2.1. Verkostot ja sosiaalinen pääoma, 2.2. Tiimityön taidot ja työkalut, 8. Henkinen kasvu, 9. YPK:n ulkopuoliset

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Haluan muistaa aina juuri tämän hetken, kun istahdin Helsingin asiakastapaamisen jälkeen Vr:n rikkinäiseen vaunuun kohti Jyväskylää ja aloin kirjoittamaan ensimmäistä kirjaesseetäni, koska tämä hetki on monestakin näkökulmasta historiallinen. Tämä asiakastapaaminen oli ensimmäinen henkilökohtaisesti merkittävä asiakastapaaminen. Toinen näkökulma on puolestaan ironisempi, koska minä, ei yhtään lukijaihminen, kirjoitan esseen kirjasta, jonka luin. Voisin sanoa, että se on vielä historiallisempaa.

Akatemialla meidän pitää lukea paljon ja kutsun itse tätä luku-urakaksi, kirjaimellisesti urakaksi. Ensimmäiseksi urakoitavaksi kirjaksi valikoitui klassikko Idiootit ympärilläni. Ensimmäiselle kirjalle minulla oli vain yksi kriteeri. Sen piti olla äärimmäisen mielenkiintoinen, että se voisi edes jotenkin tempaista minut mukaani, sekä viedä minut läpi kannesta kanteen ja tällaisen helposti herpaantuvan keskittymiskyvyn omaava pystyisi myös sen lukemaan. Ennen kuin aloitin luku-urakan, pidin teosta äärettömän mielenkiintoisena ja olen tiennyt kauemminkin, että tulen sen joku päivä lukemaan.

Idiootit ympärillä onnistui odotuksiin nähden hyvin kahlitsemaan keskittymiskykyni, mutta työtä on edelleen vielä paljon. Lukiessa hahmottui myös paremmin vaikeuteni. Kyse ei ole kirjallisuuden sisällöstä, vaan pelkästään lukemisesta. Esimerkiksi lukutahtini on todella hidas, jonka takia joudun käyttämään siihen keskiarvoa enemmän aikaa. Välillä vaikeudet tuntuivat ylitsepääsemättömille, joten joudun tehdä jo lukusuunnitelmiin heti näin alussa muutoksia. Aion kokeilla äänikirjoja ja katsoa uudelleen tilannetta.

Mutta mitä kirja itsestään antoi minulle? Jo pelkästään kirjan takakannessa oli houkutteleva ajatus: ”Tämä kirja saa sinut ajattelemaan toisin!”. Ja olin erittäin avoin tälle ajatukselle. Koen, että olen aina pystynyt hyvin asettumaan toisen ihmisen tilalle ja olen halunnut pystyä ymmärtämään hänen näkemyksensä niin pitkälle, kun pystyn. En voi sanoa vielä tämän kirjan jälkeen, että pystyisin vielä venyttämään rajojani ja ymmärtämään pidemmälle, vaan pystyn entistä paremmin sisäistämään tämän toisen ihmisen näkemyksen, esimerkiksi miksi hän toimii niin, kuin toimii, ja miten hän vastaanottaa muiden näkemykset. Kuvaisin sitä jopa näin rajusti, että se oli aika tajunnanräjäyttävää. Tämä vain ja ainoastaan sillä, että riveillä luki itsestään selviä asioita.

Se oli aika hauskaa, että aloin tunnistamaan välittömästi lähipiirissäni olevista ihmisistä, mitä väriä he edustavat. Mutta vaikka olen tähän mennessä kirjoittanut muista ihmisistä, kieltämättä parasta oli, että opin enemmän, kuka minä oikeasti olen. Mistä saan energiaa, miksi stressaan liikaa, miksi koen asiat voimakkaasti. En voi koskaan täysin muuttaa itseäni, mutta se helpotti jo valtavasti, kun ymmärsin, miksi olen sellainen, kuin olen.

Joten tämä kirja yllätti minut. Lähdin oppimaan lisää muista, mutta loppujen lopuksi päädyin tutustumaan lisää itseeni ja ennen kaikkea kehityskohteisiini. Olen siis yksi, iso stressipommi ja on vain ajan kysymys, koska se räjähtää. Totta kai myös kasvu on korreloinut stressin hallitsemiseen, mutta se on edelleen siksi kehityskohde, koska se kuluttaa toisinaan minua liikaa. Teoriasta konkretiaan, minua kuvastaa eniten keltainen ihmistyyppi, joka omaa lukuisia hyviä piirteitä, erityisesti sellaisia piirteitä, jotka ovat hyväksi muille ihmisille. Mutta mikä piirre auttaa itsestään keltaista? Niitä on paljon vähemmän, joten siksi keltaiset väistämättä joutuvat vasten omaa tahtoaan aikamoisiin myrskyihin.

Kirja kutsui näitä tunnemyrskyiksi. Keltainen on siis ihmistyypeistä eniten tunneihminen ja kokee asiat paljonkin voimakkaammin kuin muut. Tässä nousee siis heti yksi syy stressille. Stressinpoikanen syntyy kevyesti helpommin kuin muille, koska keltainen on saattanut jo ajat sitten tuntea jonkun voimakkaan ajatuksen jostakin asiasta ennen, kuin muut ihmistyypit edes huomaavat sen. Koska ajatus ehtii edetä jo pitkälle ja tunnemyrsky saattaa parhaillaan laukaista ajatuksen laukalle, joka stressitilanteessa on yhtä kuin mäki alas, mikä on sitten oikeasti jyrkkä. Silti sieltä pitää kerta toisensa jälkeen keltaisen nousta ylös ”itsekkäillä” ominaisuuksilla, joita keltaisella on vähemmän kuin muilla ihmistyypeillä tai oikeastaan ei ole. Tässä nousee siis toinen syy. Miksi keltaiset horjuvat enemmän kuin muut? Koska vaakakuppi on todellakin vinossa ja tämän vaakakupin kanssa pitää oppia elämään. Sanoisin, että vaakakupin toisella puolella on sen verran taakkaa, että se vaatii työstämistä useamman vuoden ajan.

Jos saisin itse valita, olisinko keltainen, en todellakaan olisi. Minä ja perheeni olemme aina tienneet, että olen tunneihminen. Jos tietäisin, että minusta voi saada tekemällä järki-ihmisen, olisin sen tehnyt jo ajat sitten, joten minun ainoaksi vaihtoehdoksi jää oppia elämään tämän puolen kanssa. Haluan painottaa edelleen, etten tarkoita sitä, että keltainen olisi huono ihminen, vaan tärkeintä olisi keltaisen kohdalla, että hän voisi hyötyä myös yhtä paljon itsestään, kuin muut hänestä hyötyvät iloisena, idearikkaana tyyppinä, joka ottaa koko tilan haltuun positiivisuudellaan. Joten ei ihme, että maailma tarvitsee näitä keltaisia tyyppejä, vaikka he maksavat siitä paljon, kun heidän maailmansa kuluu tämän hintana. Rehellisesti olisin valmis maksamaan ominaisuuksista, joita keltaisen täytyy itse työstää, koska ne eivät ole mitään pieniä ominaisuuksia ja joskus ne tuntuvat mahdottomilta saavuttaa. Mutta ajattelen näin vain siksi, koska olenhan keltainen. Eli ennen työstämistä minun täytyy hyväksyä ne, mutta onnekseni tämä kirja auttoi siinä.

Tässä saatetaan olla vielä pahasti kehitysvaiheen alussa, mutta iso harppaus syntyi jo siinä, kun hyväksyin viimein kuluttavimmat puoleni ja tiedostan, että ne tulevat aina olemaan osa minua, mutta ne vaan pitää työstää muotoon, etteivät ne kuluta minua huonompina ajanjaksoina enemmän kuin muidenkaan ihmistyyppien kuluttavimmat puolet. Tämä kirja sai tosiaan minut ajattelemaan toisin tai oikeastaan näkemään paremmin, kuka katsoo minua peilistä.

P.S. Kirjoittaessa taustalla soi Laura Närhen Supersankari. Se puhuu hyvinkin puolesta, mihin asti keltainen on valmis menemään muiden vuoksi. Jokaisella värin edustalla on joku oma arvokas puoli ja tämä biisi tiivistää hyvin sen, mikä on keltaisen. Joten suosittelen kaikille, että pitäkää elämässänne lähellä joku keltainen edustaja. Hän on nimittäin supersankari.

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!