Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Ihmisyyden rajalla

Kirjoitettu 16.12.18
Esseen kirjoittaja: Hanna Lehtomaa
Kirjapisteet: 2
Kirja: Ihmisyyden rajalla
Kirjan kirjoittaja: Viktor E. Frankl
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Viktor E. Frankl on yksi toisen maailmansodan keskitysleiriltä selviytyneistä. Keksitysleirin aikana hän pohti paljon mikä vaikuttaa milläkin tavalla ihmisiin keskitysleirillä, toiset menettävät ihmisyytensä pahemmin kuin toiset. Mikä saa ihmisen pysymään järjissään äärimmäisissä olosuhteissa? Leirin tapahtumien seurauksena Frankl kehitti myös uuden psykoterapian muodon, logoterapian.

Kirja on todella koskettava kuvaus keskitysleirin tapahtumista ja raakuuksista, joita siellä on tapahtunut. Frankl seurasi vierestä kun ihmiset hiljalleen tuhoutuivat niin fyysisesti kuin henkisestikin. Nälkiintymisen rajalla ollessa leipäpalan eteen tekee jo melkein mitä vain, työskentelyolosuhteet ja vaatetus, tai sen puuttuminen, tekivät olemisesta tuskallista kun joka paikka oli hajalla. Kuolema ympärillä, tietämättömyys tulevasta ja oman identiteetin häviämien ympäristön seurauksena tuhoaa ihmiset. Vaikka fyysinen kärsimys on valtava, niin suurin taistelu käydään pään sisällä. Frankl huomasin, että jotkut ihmiset kuitenkin kestävät sitä toisia paremmin. Kun kaikki voimat käytetään siihen, että pysyisi hengissä, niin silti nämä ihmiset löytävät voimia antaa omat viimeiset leipäpalansa heikommalle. Tietynlainen positiivisuus on säilynyt heillä, ”ihmisyys” ei ole kadonnut niin kuin osalla on.

Franklin kiinnostui tästä ilmiöstä ja syventyi sen syihin. Onko elämällä keskistysleirillä enää mitään tarkoitusta? Kukaan ei voi määritellä toisen puolesta elämän tarkoitusta, vaan jokainen määrittää sen itse itselleen. Keskitysleirien elämä pakottaa vangin sopeuttamaan käyttäytymisensä annettuun kaavaan. Elämän nautinnot on viety pois, ja sen jälkeen ajatuksissa on vain kurjuus ja odotus, milloin kaikki loppuu vai onko oma ihmishenki enää sen odotuksen arvoinen? Franklinin havainto oli, että olivatpa olosuhteet minkälaiset tahansa, niin ihmiseltä ei voi viedä pois oman toimintansa valinnanvapautta. Luonteiltaan sankarillisimmat pystyivät peittämään apatian ja ärtymyksensä. Ihmiseltä ei voida ottaa pois viimeisät inhimillistä vapautta, vapautta valita oma suhtautumisensa. Hyvä elämä määräytyy ihmisen itsensä mukaan. Henkinen vapaus valita antaa Franklinin mukaan myöskin tarkoituksen ja merkityksen elämälle.

Kirjan reflektointi omaan elämään, kokemuksiin ja Tiimiakatemiaan on haastavaa. Kirja kertoo niin karusta ajasta maailmassa, että laittaa kyllä katsomaan itseään taas kerran peiliin ja miettimään, valitanko aiheellisista asioista.

Franklinin havainto, että hyvä elämä määräytyy ihmisen itsensä mukaan, pitää mielestäni hyvin paikkaansa. Ihan mustavalkoinenhan se ei ole, ei ihminen voi vaikuttaa esim. hänelle lapsuudessa tapahtuneisiin asioihin ja niistä seuranneihin mielenhäiriöihin, mutta kyllähän hekin valitsevat joka aamu mielentilansa, jolla nousevat sängystä (tämäkään ei niin mustavalkoista). Tämä ajatus voidaan kuitenkin tiivistää siihen, että jokainen meistä valitsee itse että minkälaisen tiimiakatemiastaan itselleen tekee. Tätä asiaahan meille kyllä on kerrottukin jo vaikka miten usein akatemialla – kuka tulee sisään, kun sinä tulet sisään? Tiimiakatemia antaa mahdollisuuden harjoittaa juurikin niitä asioita mitkä itseä kiinnostaa, me itse valitsemme missä kehitymme. Asetamme itse itsellemme tavoitteet ja meillä on mieletön tuki Tiimiakatemian aikana ympärillä toteuttaa näitä tavoitteita ja unelmia. Franklin teki huomion ”luonteiltaan sankarillisimmista”, jotka peittivät omaa apatiaansa. Kun ajattelen tätä käänteisenä, niin hoksaan heti ne ”sankarillisimmat” henkilöt Tiimiakatemialla jotka nousevat esiin omalla iloisella asenteellaan ja jotka aina hymyilevät, kun heihin törmää. Kaikilla on välillä huonoja päiviä, mutta heiltä niitäkään ei niinkään huomaa. Tai, heidän asennoituminen niihin on kehittävä eikä negatiivinen. Tämän kultaisen asenteen näkee myös kovissa tekijöissä, tuskin heistäkään on kiva soitella ja etsiä projekteja mutta se palkitsee kyllä myöhemmin.

Kirja oli hyvä herättelijä, asiat tietää kyllä mutta niitä ei ajattele ja välillä on hyvä mietiskellä mitä tekee ja miten tekee, onko se itselleen mieluista tai voisiko siitä jotenkin tehdä mukavampaa. Se myös laittoi ajattelemaan lisää omaa asennetta, voisiko itse asennoitua niin että olisi yksi noista sankarillista ja istuttaa sen ajatuksen omiin aivoihin ja toimia sen mukaisesti? Franklin sanoin; meillä kaikilla on valta valita miten toimimme.

 

 

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!