Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Ikävät ihmiset

Kirjoitettu 09.05.17
Esseen kirjoittaja: Iiris Nokka
Kirjapisteet: 1
Kirja: Ikävät ihmiset -kuinka selviytyä hankalien tyyppien kanssa
Kirjan kirjoittaja: Satu Kaski, Vesa Nevalainen
Kategoriat: 2. Yhteisöllisyys, 2.1. Verkostot ja sosiaalinen pääoma, 2.2. Tiimityön taidot ja työkalut, 8. Henkinen kasvu, 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen, 9. YPK:n ulkopuoliset, 9.08. Henkinen kasvu

Ikävät ihmiset, 1.0 out of 5 based on 1 rating
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 1.0/5 (1 vote cast)

Joo, ehkä vähän negispainotteinen kirja oli lukuvuorossa, mutta tämä aihe vaan kiinnostaa. Ajattelin, että oppisin käsittelemään hankalia ihmisiä, mutta lopulta huomasinkin että miä oon itekki välillä tosi ikävä ja hankala.

13

Hankalista ihmisistä tulee mieleen aina jotenkin raskaat ihmiset, joiden kanssa joutuu ponnistelemaan aina enemmän ja miettimään sanojaan. Mutta kas vaan, heti alussa tämä juttu tyrmättiin. Kirja muistutti, että ikäviä ihmisiä on monenlaisia:

Ei osaa pitää puoliaan – Pitää puoliaan loppuun saakka

Näkyy kilometrien päähän – Piilottelee hankaluuttaan viimiseen saakka

On hyväntahtoinen – Systemaattisesti haluaa vain hyötyä tai aiheuttaa pahaa oloa

Näiden lisäksi kinkkisiä puolia omaavia ovat myöskin perfektionistit, marttyyrit, jokapaikan höylät, yltiöpositiiviset ja jumittajat. Eli me kaikki ollaan hankalia? Nice.

No, miksi ihmiset oikein ovat hankalia?

Tätäkin lähdettiin lähestymään lapsuudesta: kiintymyssuhteet eivät ole toimineet. Samoin historiassa monet pettymykset ovat saattaneet aiheuttaa katkeroitumista . Toisaalta pettymykset voivat myös kannustaa tekemään itsestään ja elämästään yhä parempaa verisota, mutta noin positiiviset asiat eivät kyllä kuulu tämän hankaluuskirjan keskelle. Sen lisäksi hankalassa luonteessa voi olla takana vain juuttuneet ajatukset –luullaan mitä toinen ajattelee tai vedotaan lapsuuteen ja omaan historiaan.

13 (2)

Taas päästään tähän samaan tuttuun juttuun -koskaan ei voi kunnolla tietää mitä toisella ihmisellä on takaanaan. Mitä historiassa on tapahtunut, mikä vaikuttaa käyttäytymiseen juuri nyt. Se voi olla vain huono päivä, tai sitten pinttynyt tapa tai osa luonnetta. Niin hullua kun tää onkin –perjaatteessa et voi tuomita ihmistä heti sen käytöksen perusteella. Mutta missä menee raja? Kuinka kauan voi vedota vain toisen taustaan, huonoon päivään tai lapsuuteen? Miä uskon, että meilä kaikilla on tähän eri rajat ja ne varmasti vaihtelee paljonkin tilanteen mukaan.

Miten näiden hankalien ihmisten kanssa tulisi toimia? Miten selättää negatiivisuus ja ennakkoasenteet?

Homma ei lähtökohtaisesti ole kovin helppo, ja esimerkiksi keittiöpsykologisoiminen kannattaa jättää pois nopean lopputuloksen saavuttamiseksi. Ei siis udella lapsuuden traumoista tai pettymyksistä. Pitäisi vaan yrittää itse olla yhteistyöhaluinen ja taipua kompromisseihin, ei provosoida. Antaa hankalan ensivaikutelman antaneille ihmisille toinen, joskus kolmaskin mahdollisuus. Ja jos mahdollisuus on antaa palautetta ja kertoa kokemuksistaan, tee se. Rakentavasti ja kehitysmielessä annettuun palautteeseen ei pitäisi kenenkään kuolla (oletus ei perustu tutkimustietoon).

13 (3)

Ja näiden kaikkien juttujen jälkeen pommi jysähti suoraan mun maaperälle: MYÖS MINÄ OLEN IKÄVÄ IHMINEN. En ehkä aina, mutta onhan näitä: olen välillä muutosta vastaan ihan vaan vaikka perjaatteesta tai en voi antaa aina periksi. Eikä sitä sillon ajattele, että “AI että kun tekee mieli pilata tuon toisen päivä” tai että “Mähän en ole mikään helppo nakki”. Sitä vaan päässä surraa ja sanat vaan tulvii tuolta suusta, sen enempää ajattelematta.

Jos itselleni diagnosoisin tällaisen hankalan ihmisen diagnoosin, olisin luultavasti hyvätahtoinen, joka piilottelee hankaluuttaan viimiseen saakka. Tilanteesta riippuen joko antaisin löysää tai pitäisin puoliani loppuun saakka. Onneksi tämä Neiti Hankaluus vierailee suht harvoin kylässä, eikä viivy kauaa. Tämän kirjan jälkeen osaan ehkä nähdä ne tilanteet, joissa olen vain ja ainoastaan hankala.

13 (1)

Okei, yritetään vielä kerran posin kautta. Kukaan ihminen ei (ehkä) ole lähtökohtaisesti tahallaan hankala. Ja jos on, niitä on kuitenkin tosi vähän olemassa. Toiselle voi myös aina kertoa palautetta, jos joku asia painaa. Se ei ole helppoa, mutta sen jälkeen on ainakin itse tehnyt voitavan. Ja loppupeleissä, suurimmiltaosin sinä ihan itte päätät, minkälaisia ihmisiä kokoat ympärillesi. Kuinka kauan vietät kenenkin kanssa aikaa, ketä haluat nähdä. Eikös?

Iiris Nokka

https://tavotteenamia.wordpress.com/

Tagit: , , , , , , , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!