Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Inhimillinen pääoma,- osana talouden kasvua

Kirjoitettu 13.12.17
Esseen kirjoittaja: Kasimir Tillanen
Kirjapisteet: 3
Kirja: Artikkelit netistä linkkeinä esseen lopussa. Thomas Piketty, Pääoma 2000-luvulla
Kirjan kirjoittaja: Thomas Piketty, Liisa Hakala, Tauno Tiusanen
Kategoriat: 2.1. Verkostot ja sosiaalinen pääoma, 9.01. Oppiminen, 9.02. Yhteisöllisyys, 9.07. Innovointi

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Otsikolla on monta eri nimeä. Aineeton pääoma, näkymätön pääoma, inhimillinen pääoma. Tykkään erityisesti viimeisestä nimestä. Se kuvastaa hyvin tiedon luonnetta ja tarkoitusta. Tieto on peräisin ihmisistä, lisäksi se on tarkoitettu ihmisille. Henkilökohtaisesti näen inhimillisen pääoman erityisesti tulevaisuuden pääomana. Vaikkakin sosiaalisesta pääomasta on ensimmäisen kerran puhuttu jo vuonna 1890, on sen hyödyntäminen jäänyt silti mielestäni liian pienelle tasolle. Pääoma on nykyaikana lähinnä tuotannollista pääomaa, eli koneita, tehtaita, tietokoneita, yms. Ennen tätä, se oli lähinnä maata, silloin kun maatalous oli hallitseva teollisuus muoto ja maanomistajilla oli paljon valtaa. Voisiko inhimillinen pääoma olla sitten tulevaisuuden pääoma. Näin näen ainakin minä, sekä ranskalainen taloustieteilijä Thomas Piketty. Hän esittää kirjassaan Pääoma 2000-luvulla hypoteesin jota voidaan kutsua inhimillisen pääoman nousuksi. Tämän hypoteesin mukaan edistys, sekä rationaalisuus ihmisten päätöksen teossa ja tekniikan saralla johtavat väistämättömästi pitkällä aikavälillä inhimillisen pääoman voittoon rahoitus- ja kiinteistöpääomasta, koulutettujen ja fiksujen asiantuntijoiden voittoon laiskanpulskeista osakkeen omistajista, sekä pätevyyden voittoon perimyksestä. Miksi halusin tuoda juuri tämän kohdan esille tuosta 600 sivuisesta järkäleestä. Junamatkalla Hangosta Jyväskylään pohdiskelin tuttuun tapaan nykyajan talousjärjestelmää. Aikani pohdittua päässäni oli kysymys. Miten korjata tämä kaikki, ja miten saada yhä kasvavat tuloerot ja eriarvoisuus vähentymään. Päätin alkaa lukemaan juuri ostettua opusta jonka nimi on yllä mainittu. Lukiessani kirjaa aloin ajatella inhimillisen pääoman osuutta tässä kaikessa, ja kuin salaman iskusta edessäni oli samoja ajatuksia kuin päässänikin. Kirjoitan inhimillisestä pääomasta siis muutaman artikkelin pohjalta, sekä ajatusten, joita on herännyt lukiessani Thomas Pikettyn kirjaa. Käyn läpi inhimillisen pääoman vaikutusta työympäristössä, sekä pyrin pohtimaan kuinka sitä tulisi valjastaa paremmin tiimin tarpeisiin.

Kun puhutaan inhimillisestä pääomasta, tarkoitetaan sillä sellaista pääomaa, joka on jokaisessa henkilössä itsessään. Eli henkilön tiedot, taidot ja osaaminen. Ne ovat siis aineettomia ja niitä on mahdotonta nähdä. Yleisesti aineettoman pääoman vaikutusta yrityksen on tutkittu, ja on arvioitu, että sen vaikutus yrityksen tuloksesta on jotakin 50-90 prosentin välillä. Vaikutus on siis erittäin suuri. Ongelmana onkin se, kuinka valjastaa tämä aineeton pääoma tehokkaammin yrityksen käyttöön, ja näin ollen parantaa yrityksen tulosta. Sari Kokon kirjoittamassa artikkelissa pohditaan yhteyttä työhyvinvoinnin ja inhimillisen pääoman välillä. Siinä haastateltu sosiaali- ja terveysministeriön työsuojeluosaton toimintapolitiikanyksikön johtaja Liisa Hakala on sitä mieltä, että työyhteisössä oleva loista me-henki ja yhdessä tekemisen meininki ovat avaimet inhimillisen pääoman kasvattamiseen. Hänen mukaan tätä ei välttämättä aina tehdä tietoisesti. Lisäksi vaikka lähtötilanne organisaatiossa olisikin hieman heikompi, on heillä silti mahdollisuus kehittyä ja oppia kasvattamaan inhimillistä pääomaansa. Olen tästä henkilökohtaisesti täysin samaa mieltä. Kun yhteisössä on hyvä henki ja kaikki ovat sitoutuneet tehtäviinsä, niin tällöin yksilön on helpompi uhrata aikaansa itsensä kehittämiselle ja oppimiselle. Hyvä ryhmähenki ja yhteisöllisyys auttavat myös luomaan organisaation kulttuuripääomaa, eli sitä millainen tapa yrityksessä on toimia yms.

Hakala puhuu artikkelissa myös paljon luottamuksen ja onnistumisen merkityksestä työhyvinvointiin, ja sitä kautta inhimilliseen pääomaan. Luottamuksen rakentaminen ja sen säilyminen ovat tärkeitä asioita, mikäli halutaan luoda jotain suurta ja kestävää. Sehän on myös Tiimiakatemialla yksi tiimin kehittymisen peruspilareista. Ilman luottamusta ei siis oikein ole mitään. Onnistumisen merkitys ja erityisesti sen huomioiminen on erityisen tärkeä asia työhyvinvoinnin kannalta. Kun onnistutaan, muistetaan antaa hyvää palautetta ja tsempata eteenpäin. Tämä taas luo työpaikalle positiivisuuden ilmapiiriä ja näin ollen muutkin työyhteisön jäsenet luultavasti onnistuvat jatkossa paremmin, koska heillä on parempi olla töissä. Kun heillä on parempi olla töissä ja olo että heidän tekemisellään on merkitystä, johtaa se siihen, että heillä on enemmän mielenkiintoa kehittää omaa inhimillistä pääomaansa ja näin ollen koko yrityksellä menee paremmin. Tästä puhuttiin myös eräällä JES:stagella jokunen kuukausi takaperin, kun aiheena oli asiakaskokemus. Perttu Ahvenainen puhui tuolloin siitä kuinka luoda työntekijöilleen sellainen asiakaskokemus, jotta he haluavat tulla töihin huomennakin, ja jotta he kokevat olevansa merkityksellisiä. Mielestäni yllä kuvatut täysin rationaaliset asiat ovat avaimia, tai ainakin avaimen osia siihen, kuinka inhimillisen pääoman nousu voisi olla osa tulevaisuutta.

Emeritus professori Tauno Tiusanen kertoo artikkelissaan Uuden Suomen nettisivuilla omia ajatuksiaan inhimillisestä pääomasta. Ensin lähdetään liikkeelle siitä, kuinka taloustieteen mukaan ihmiskunnan rajalliset resurssit on allokoitava niin, että jokainen säästetty rahayksikkö on ohjattava siihen käyttöön, jossa se tuottaa parhaan mahdollisen tuoton. Talouskasvua on maailmassa kahden laista. Määrällistä ja laadullista. Esimerkit molemmista. Määrällinen: Kuinka saada tehtaalta tavaraa ulos mahdollisimman paljon. Laadullinen: Uusien toimintatapojen keksiminen ja kehittäminen, niin että toiminta olisi mahdollisimman tehokasta, ympäristöystävällistä ja järkevää. Jos taloutta halutaan vielä nykyisestä kasvattaa, on se mahdollista ainoastaan laadullisen kasvun avulla. Jos talouskasvua pyritään tekemään määrällisesti, loppuu ihmiskunnalta kesken luonnonvarat, sekä maapallo saastuu liikaa. Tässä astuu kuvaan inhimillinen pääoma, koska laadullisen talouskasvun tärkein tuotannontekijä on juurikin inhimillinen pääoma. Tähän ratkaisuna on mahdollisimman hyvä koulutus ihmisille, sekä sitten näiden voimavarojen allokointi oikeisiin paikkoihin niin, että jokainen kansalainen saisi tehdä sitä mistä itse tykkää.

Miten tämä kaikki kansantalous hölynpöly liittyy Tiimiakatemiaan ja Waistoon? Ensinäkin puhuin aiemmin työhyvinvoinnista ja sen merkityksestä inhimillisen pääomaan. Mielestäni työhyvinvointi on perusedellytys sille, että yritys voi menestyä. Iloisemmat ihmiset tekevät parempaa tulosta kuin surulliset, aika loogista eikö vain? Kuitenkin tästä pitää vielä keskustella tiimin kanssa, jotta jokaisen inhimillinen pääoma saadaan tehokkaasti valjastettua osuuskunnan hyväksi. Kun yksilö voi paremmin, tiimi voi paremmin. Kun tiimi voi paremmin, Tiimiakatemia voi paremmin. Kun Tiimiakatemia voi paremmin, voi Jyväskylä kenties paremmin jne. Näin ollen positiivisuuden pyörä on valmis, ja maailmasta on tullut hieman järkevämpi ja parempi paikka. Ja kaikki tämä sen ansiosta, kun tiedostamme inhimillisen pääoman merkityksen ja osaamme kehittää sitä. Olemme siis näin päässeet mukaan laadulliseen talouskasvuun. Ajatuksistani aihetta kohtaan voisin kirjoittaa vaikka kirjan, mutta nyt on pakko lopettaa rajallisen ajan takia.

http://stm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/vahva-inhimillinen-paaoma-on-hyvinvoivan-ja-tuottavan-tyoyhteison-tuntomerkki

http://taunotiusanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242147-inhimillinen-paaoma

Hyvä inhimillinen pääoma, parempi työhyvinvointi

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!