Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Innostus ja flow

Kirjoitettu 06.12.17
Esseen kirjoittaja: Neea-Eveliina Mäkinen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Innostus
Kirjan kirjoittaja: Pauli Aalto-Setälä
Kategoriat: 9.07. Innovointi, 9.08. Henkinen kasvu

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Innostus on avain kaiken tekemisen mielekkäänä pitämiseen. Ilman innostusta ja sen mukanaan tuomaa energiaa, kaikki olisi pakkopullaa. Innostus on tunne, joka nostaa sykettä, lisää adrenaliinia, vähentää unen merkitystä ja korottaa suupieliä. Se on yhtäaikaisesti vaarallista ja elintärkeää. Vahvasti innostunut ihminen todennäköisesti pääsee työssään tuohon ihannoituun flow-tilaan, jossa fokus kaikkeen muuhun katoaa. Flowssa usein ei tarvitse syödä, juoda, nukkua tai nähdä ketään, kun kaikki muut tarpeet on hukutettu laantumattoman innostuksen alle. En kuitenkaan aina ihan ymmärrä, miksi tähän tilaan pyritään?

Flow

”Flow on jotain erilaista”, sanoi kerran yksi ystävistäni. Olin silloin hyvinkin kiinnostunut aiheesta ja innokas kokemaan saman. Kuitenkin sen muutaman kerran koettuani, tajusin, ettei siinä ole mitään super houkuttelevaa, ellei sinulla ole oikeasti hillitön pakko olla tehokas. On totta, kun ihmiset puhuvat flow-tilan olevan upea, huikea ja miellyttävä kokemus. Kuitenkin minun on pakko tuoda sen negatiivisetkin puolet esille. Parhaimmillani, kun olen ollut super innoissani jostain, olen voinut työstää sitä 24 tuntia putkeen todella tyytyväisenä ja tehokkaana, ei siinä sinänsä mitään negatiivista. Mutta näin pitkän putken ollessa päällä, sen katoaminen on ihan älyttömän raskasta. Yhtäkkiä tajuat, ettet ole syönyt kokonaiseen päivään, et ole juuri nukkunut ja ihoasi kuivaa nestehukasta. Voisi kuvitella tällaisen asian olevan jo melkein vaarallista, mutta kuitenkin niin moni ihminen haluaa päästä tuohon tilaan.  Olisi vain helppo olla innostunut kolme tuntia, pitää ruokatauko ja jatkaa, mutta se ei vain mene niin.

 

Kirjassa puhuttiin paljon itsensä ja muiden innostamisesta. Täytyy myöntää, että vaikka olen oppinut tavan innostaa itseäni, minulla on vielä paljon opittavaa muiden innostamisessa, varsinkin jos on kyse tiimityöskentelystä. Projektipäällikkönä toimiessa tähän on varannut aikaa ja se kuuluukin osanaan johtamiseen Täytyy myös onnekseni sanoa, että olen kuulemma ainakin jollain tasolla myös onnistunut siinä. Kuitenkin, olisi ihanaa repiä jostain se aika ja motivaatio tehdä jatkuvasti samaa myös omalle tiimille. En sano, etteikö tiimiämme saisi innostettua asioihin, mutta jos osaa heistä saisi innostettua asioihin ajoissa (tai ennemminkin oikeaan aikaan) yhdessä tekeminen olisi varmasti paljon helpompaa.

Yksi tärkeimmistä opeista kirjasta oli, ettet pysty innostamaan muita, ellet ole itse oikeasti aidosti kiinnostunut. Tämä on ehkä itselläni yksi heikko kohta. Toteutan paljon asioita vastuuntunnosta, kuuliaisuudesta ja/tai pakosta, ja vaikka saan asioita tehtyä ajoissa, se ei tarkoita sitä, että olisin niistä innostunut. Ja kun yritän tämän jälkeen saada muita tekemään perässä, se harvoin kuulostaa innostavalta, koska en minä itsekään ollut innostunut. Ja tässä pääsenkin asian pääkysymykseen: ”Tuleeko minun käyttää energiaa innostuakseni asioista, jotka toteuttaisin joka tapauksessa, vain jotta pystyisin olemaan hyvä johtaja?” Vastaus mielestäni riippuu puhtaasti siitä, mitä haluat siinä tilanteessa saavuttaa ja haluatko olla johtaja. Projektipäällikkönä puhuessani vastaus on ehdottomasti kyllä. Silloin haet projektin onnistumisen etua, joka vaatii kaikkien sitoutumista ja työpanosta. Tällöin kaikkien työnlaatu paranee, jos he ovat innostuneita. Yleisesti puhuessani sanoisin aina kyllä, aina kannattaa innostaa toisia, mutta, jos he eivät halua innostua tai se vaatii älytöntä panosta, (minulta kun tämä innostaminen vie vielä aikaa) tulee hahmottaa työntulos koko lopputulokseen nähden. Miten hyvin saadaan aikaan, jos kaikki eivät ole innoissaan ja onko se välttämätöntä? Jos vastaus on kyllä, ehdottomasti silloin mielestäni tulee käyttää osa oman työpanoksen ajasta muiden innostamiseen. Jos kuitenkin työn laadulla tai valmistumisaikataululla ei niin ole väliä, se on vähän niin ja näin.

Haluaisin olla mahdollisimman esimerkillinen ja innostava ihminen, mutta minulla on kuitenkin vielä pitkä matka innostamisen oppimisessa. Innostaminen tulisi kohdentaa erilaisien persoonallisuuksien mukaan ja ainakin vielä toistaiseksi, minulla on ollut liian lyhyt pinna pystyäkseni tähän. Luovutan helposti, jos kannustamiseni lytätään (vaikka se kertookin vain siitä, että tulisi koittaa toista tekniikkaa). Niin pitkään, kun ihmiset vielä reagoivat kokeiluihini, minulla on mahdollisuus aikaansaada edes jonkinlainen vaikutus. Täytyisi aina jaksaa kokeilla erilaisia tekniikoita. Tässä kuitenkin minivaatimuslista innostamisen perusteista:

  1. Ole itse innostunut
  2. Hymyile
  3. Ole positiivinen
  4. Kannusta
  5. Cut the bullshit
  6. Huomioi tulokset

Näillä pääsee jo pitkälle, kun vaan jaksaa toteuttaa, joka kohtaa.

 

Tagit: ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!