Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Introvertit – työpaikan hiljainen vallankumous, Linus Jonkman, 2 p

Kirjoitettu 08.12.17
Esseen kirjoittaja: Mari Leskinen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Introvertit – työpaikan hiljainen vallankumous
Kirjan kirjoittaja: Linus Jonkman
Kategoriat: 8. Henkinen kasvu

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Tää kirja! Siis mä oon ihan liekeissä! Mä oon pystynyt reflektoimaan tämän kirjan avulla omaa elämää, omaa parisuhdetta, kavereiden elämää ja Tiimiakatemian elämää. Tätä yleissivistävää kirjaa, voin suositella ihan kaikille! RAKASTAN <3

”Intoversio ei ole elämäntapa eikä valinta, ei liioin muotioikku tai alakulttuuri. Introversio on biologinen, DNA:han koodattu ominaisuus. Introversio on yksityisyyden tarvetta.”

Tajusin myös toissa päivänä asian mikä on pitkään pohdituttanut mieltäni. Meidän tiimi on aina ollut todella harkitsevainen ja analyyttinen, jokainen steppi on pohdittu ja analysoitu viimeisen päälle tarkkaan. Monestikaan näissä tilanteissa itse en ole ollut tämän asian tiimoilta tuskainen, vaan mietteliäs. Luontainen tapamme on myös jättää asiat auki. Kirjaa lukiessani sain vastauksen siihen miksi tiimissämme on vallinnut tällainen kulttuuri – introverttius on oman tulkintani mukaan syy siihen.

Muistelen kaiholla tiimistämme lähteneitä ihmisiä ja suurin osa heistä on ollut ekstroverttejä. Siis miten ihmeessä en ole asiaa aiemmin tajunnut? Luovuus ja innovatiivisuus vaativat monipuolisuutta, voiko meidän tiimi olla riittävän luova ja spontaani ilman ekstroverttejä? Miten voimistetaan nopeiden päätösten kulttuuria? Laitetaan työpaikkailmoituksen sijaan ilmoitus ekstroverteistä pölyttäjistä? Eikä tässä vielä kaikki, kyllähän se meidän valmentajakin taitaa olla myös introvertti.

Kerran kuussa voitaisiin ainakin ottaa check-iniin pakollisena sellainen, että kerro viisi minuuttia mitä sinulle kuuluu. Meillä ei meinaan ole sitä ongelmaa, että joku puhuisi kymmentä minuuttia. Vastaukset ovat yleisesti ottaen lyhyitä ja kompakteja.

Miten itse olen muuttunut tiimiläisenä tämän hetkisen matkan varrella? Aikojen alussa, kun meitä oli vielä viisitoista henkeä, minua ahdisti puhua. Minua on aina ahdistanut olla huomion keskipisteenä – niin paljon, että en halunnut omia häihinikään kutsua ihmisiä, vaan menimme naimisiin salaa maistraatissa.

Jokaisen poislähtijän myötä oma mukavuuteni on parantunut tiimissä ja se ei tarkoita sitä, että olisin toivonut ihmisten lähtevän. Se kuitenkin kertoo minun luonteestani paljon. Nykyisen kokoisella porukalla puhuminen ei enää edes ahdista, koska tuijottavien silmäparien määrä on vähentynyt. Saatan välillä jopa innostua höpöttelemään pidempäänkin.

”Kun introvertti seurustelee muiden kanssa – varsinkin jos väkeä on paljon – hänen voimansa ehtyvät ja hän väsyy. Mitä tyhjemmät introvertin akut ovat, sitä ärtyneempi, levottomampi ja hankalampi hän on. Keskusteleminen pienissä ryhmissä, joissa muille annetaan tilaa – mikä tarkoittaa yleensä keskustelua toisten introverttien kanssa – ei ole yhtä uuvuttavaa.

Introverttejä piirteitä ovat esimerkiksi:

  • Ystävyyssuhteita on vähän, mutta ne ovat sitäkin syvempiä
  • Keskipisteeksi joutuminen tuntuu kiusalliselta
  • Uusiin ihmisiin tutustuminen uuvuttaa

Ekstroverttejä piirteitä ovat puolestaan:

  • Halu olla juhlien keskipisteenä
  • Utelias asenne vieraita kohtaan
  • Kyky työskennellä keskittyneesti myös melussa

Onko sinulla usein tylsää tai tunnetko olosi yksinäiseksi?

Kirjaa lukiessani ajatukseni palasivat takaisin yli kymmenen vuoden taakse, jolloin silloinen poikaystäväni oli armeijassa. Muutimme yhteen vähän ennen armeijan alkamista ja samassa yhteydessä molemmat myös pois kotoa. Muistan, että minulta kysyttiin monesti – onko sinulla itseksesi tylsää tai tunnetko olosi yksinäiseksi? Muistan, että vastasin jokaiselle ihmiselle näin: vaikka olen yksin, en tunne oloani yksinäiseksi.

Asian laita on edelleen niin, että yksin ollessani en tunne oloani yksinäiseksi. Yksinäisyyden tunteen olen tavannut ja se on tullut myös minulle tutuksi. Arvaatko jo, milloin olen ollut yksinäinen? Vastaus on yksinkertainen: suurissa ihmisjoukoissa.

Yksinäisyys on tuttu tunne, mutta entäpä sitten tylsyys. Kiteytettynä asia kuuluukin näin, minulla ei ole juuri koskaan tylsää. Niin kauan, kun kukaan ei riistä minulta kykyä ajatella ja uppoutua omiin ajatuksiini niin minulla ei ole tylsää. Tylsistymistä useammin pystyn kuitenkin tuntemaan turhautumista ja se taas liittyy enemmänkin, virikkeiden liiallisuudesta.

Päätöksenteko

Minua hymyilytti, kun luin kirjasta otetta Linuksen ja hänen vaimonsa keskustelusta ja sen analysoinnista, koska se on kuin suoraan minun ja mieheni välisestä keskustelusta, mutta käänteisillä rooleilla. Linuksen vaimo kysyy: ” Mitä olet mieltä tästä tapetista, jonka löysin netistä?” Kallistan päätäni ja katselen tapettia silmät sirrillään. Yritän kuvitella mielessäni, miltä tapetti näyttää huoneen päätyseinässä. Asian pohtimiseen menee pari sekuntia. Sinä aikana vaimo on jo ehtinyt ärtyä: ”Ei sitten! Et ilmeisestikään tykkää siitä?” Hiljaisuus tulkitaan kielteisyydeksi, sen olen saanut huomata monta kertaa myös työelämässä. Ekstrovertti pitää introvertin mietiskelyä pessimisminä. Linus neuvookin ekstroverttejä odottamaan introverttien mielipidettä sen sijaan, että alkaa omin päin arvailla introvertin ajatuksia. Lausumme sanat vasta, kun olemme ajatelleet asiaa riittävästi, emme ajattelun aikana.

Professori Frank Partnoy on tutkinut päätöksentekoprosesseja muutaman vuosikymmenen ajan, ja hänen tutkimustuloksensa voisi tiivistää seuraavaksi säännöksi: Venytä päätöstä niin pitkään kuin voit. Mitä pidempään työstää ajatusta, sitä harkitumpi objektiivisempi ja järkevämpi päätös on. Uudenlaiset ratkaisut vaativat luovuutta ja tilaa ympärilleen.

Paras tapa päästä selville omasta persoonallisuustyypistään on miettiä, että mitä tekee silloin kuin ei ole pakko tehdä mitään. Siinä piilee vastaus.

Mari Leskinen
045 676 7796

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!