Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

itsekuri

Kirjoitettu 13.02.19
Esseen kirjoittaja: Jussi Nieminen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Armollinen Itsekuri
Kirjan kirjoittaja: Sirpa Palokari
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Tämä kirja valikoitui lukusuunnitelmaani oppimissopimuksen vuoksi. Oppimissopimuksessa olin asettanut tavoitteekseni mm. kehittää itsekuriani. Kirja siis lähti mukaan pelkästään nimensä perusteella.

Kirjassa itsekuria kuvaillaan niin, että itsekurillinen ihminen ei syöksy jokaisen mieliteon perään, vaan kieltäytyy niistä päästäkseen laajempaan tavoitteeseensa. Tätä lähdetään siis kehittämään antamalla itselleen armoa ja hyväksymällä itsensä. En ole aiemmin ajatellut itsekuria tältä kantilta, että itsekuri voisi olla armollista, vaan nähnyt asian niin että se on itsensä motivoimista tai ikäänkuin palkinnolla pakottamista toimintaan. Kirjaa lukemalla selvisikin, että nämä neuvot toimivatkin hyvin niille, jotka tuntevat pahaa oloa tai itseriittämättömyyttä siitä, ettei omaa hyvää itsekuria ja sovitut asiat jäävät tekemättä. Itselläni taas tekemättä jääneet sovitut asiat (itsensä tai muiden kanssa) eivät aiheuta juuri minkäänlaista tunnepohjaista reaktiota, vaan ajattelen, että tulevaisuudessa teen asian paremmin tms.

Kirjassa pohditaan, että terve itsekuri on helppo ylläpitää, kun on omaksunut itselleen selkeän arvomaailman ja tavoitteet. Tässä huomaan itselläni selkeästi puutteita, tai tavoitteissa ylipäätänsä. En ole juuri aikaisemmin ikinä luonut itselleni kuin lyhyen aikavälin tavoitteita kuten opiskelemaan pääseminen, tentin läpäisy jne. Suunnittelen seuraavaan oppimissopimukseen, jotakin pidemmän aikavälin tavoitteita ja seuraan jatkossa ovatko ne oikeita ja kuinka edistyn niissä.

Mielekkääseen tekemiseen on helppo pitää itsekuria, sillä näet tulokset heti pelkkänä hyvänä fiiliksenä. Sellaisten asioiden tekemiseen, jotka tuntuvat epämiellyttäviltä tai vaan vaikeilta aloittaa pitäisi siis saada assosisoitua, jotakin mielekästä (tavoite, visio tulevaisuudesta, kilpailu, palkinto?) joka auttaisi ja kuin itsestään loisi itsekuria.

Motivaatio toimii myös vahvana itsekurin luojana. Tätä kirjaesseetä kirjoittaessani suurin motivaattorini on myöhästyneet opinnot ja niiden kasaan saaminen ennen tiettyä päivämäärää, jolloin niiden sovittiin olevan valmiina. Tähän on siis helppo motivoitua, sillä sen vaikutukset pystyy tuntemaan ja näkemään lähitulevaisuudessa. Jos opinnot jäävät suorittamatta on mahdollista, että kela katkaisee tai jopa perii opintotukeni takaisin. Tähän tilanteeseen ei varmasti kukaan haluiasi joutuvan, joten kirjaesseet kirjoitellaan vaikka itkukurkussa. Tämän pakottavan tunteen, kun osaisi valjastaa myös joka kuukausittaisiin kirjapistecheckkeihin ja muihin projekteihin. Luulen kuitenkin, että tarpeeksi monesti kun tekee saman virheen ja jättää asiat viimetippaan, itsekuri syntyy kuin itsestään, sillä muistaa vielä piikkinä lihassa viimekertaiset tuskailut!

Mielestäni kirjassa oli hienoja oivalluksia ja se sisälsi paljon lainauksia erityyppisiltä asiantuntijoilta. Kirjassa kuitenkin keskityttiin paljon ylipainoon ja siihen miten löytäisit ratkaisun mässäilyyn, eli itsekurin syömiseen ja liikkumiseen. Tätä ongelmaa ei itseltä löydy, joten en päässyt oikein missään vaiheessa samaistumaan moniin kirjan esimerkkeihin, joka taas söi kiinnostusta kirjasta. Loppupuolela (vähän vajaa puolet) taas keskityttiin miten huono itsekuri, motivaatio, arvomaailma ja tavoitteet syntyvät lapsella ja että minkälaista roolia kasvatus ajaa tässä. Tämäkin osa kirjasta meni nopeasti liikoja pähkäilemättä, sillä en osannut samaistua tai nähdä itselleni hyötyä näissä teoriossa/mielipiteissä. Kaikkiaan tämä kirja oli helppo ja nopea luettava, joka tarjosi paikkapaikoin hyviä lainauksia ja mietteitä.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!