Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Itsensä kehittämisestä ja ajanhallinnasta

Kirjoitettu 04.11.19
Esseen kirjoittaja: Petra Röppänen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Spotlight -puhujashow
Kirjan kirjoittaja: Karoliina Jarenko & Aslak De Silva
Kategoriat: 9.10 Tapahtumat

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Viime viikolla toteutin oppimissopimukseeni asettamia tavoitteita: osallistuin kahteen eri tapahtumaan! Toinen oli KasvuOpen, joka oli todella innostava tapahtuma itsessään, ja toinen Spotlighin esiintymiseen keskittyvä työpaja torstai aamuna sekä päälle vielä puhujashow Paviljongissa. Hyviä puhujia Spotlightin porukka oli tilaisuuteen hankkinutkin: Karoliina Jarenko oli puhumassa itsensä kehittämisestä, Aslak De Silva antoi vinkkejä ajanhallintaan ja päivää jatkoivat vielä Jaana Hautala sekä Ilkka Koppelomäki. Itse olin kuuntelemassa Jarenkon ja Silvan esiintymiset, sitten olikin päässä jo sen verran ajateltavaa, että piti päästä purkamaan nämä mietteet alta pois ennen kuin kahmin lisää oivalluksia. Joten, avataanhan näitä mietteitä nyt ihan tekstin muotoon.

 

Karoliina Jarenko – Itsensä kehittäminen

 

Vitsi miten huipun oloinen tyyppi! Vaikka häntä katseli tuhannen henkilön istuttamasta yleisöstä, tuntui Karoliina hirmuisan maanläheiseltä ja helposti lähestyttävältä ihmiseltä. Mutta kyllä vaan oli hänen puheensakin jollain tapaa ihanan voimaannuttava. Jarenko summasi heti alkuun mielenkiintoisen pointin, jolla lähti esitystään viemään eteenpäin: Sisäisen motivaation tulisi toimia oman elämän ohjausvoimana – vaikka yhteiskunta meitä ohjaakin maineen ja mammonan pariin.

 

Tämä ajatus pyörii usein Tiimiakatemialla mielessäni: kovasti pitäisi rahaa saada tehtyä, liikevaihdot nousuun ja tiimin tulos huippuunsa. Koen sen kuitenkin täysin toissijaiseksi asiaksi omien intressieni seassa. Totta kai ymmärrän, että liiketoiminnassa tarvitsee olla tavoitteet myös numeroina. Liiketoiminta kun on harvemmin järin kannattavaa jos sen ympärillä ei pyöri laisinkaan rahaa. Onko tiimin tavoitteena kuitenkaan opiskelujen aikana tehdä mahdollisimman suuri liikevaihto, vai saada muuta kokemusta elämään? Itselläni motivaatio tulee ehdottomasti enemmän sieltä kokemuksen ja oppimisen puolelta. Koska uskon erään edellisen opinahjoni opettajan ”hyvät tyypit saa aina töitä” -lausahdukseen aika vahvasti, en ole hakeutunut Tiimiakatemialle saadakseni mammonaa ja mainetta. Jos raha toimisi minulle motivaation lähteenä, olisin luultavasti tälläkin hetkellä jossakin kokopäivä duunissa nostamassa joka kuukausi varmaa palkkanauhaa ulos. Koska töitä varmasti saisi, jos niitä haluaisi. Syy, jonka vuoksi olen kuitenkin hakeutunut vielä opiskelemaan ja erityisesti Tiimiakatemialle, on se, että haluan löytää kutsumukseni, jonka täyttämisestä oikeasti nautin (lähes) vuoden jokaisena päivänä.

 

Tästä päästäänkin seuraavaan kolahdukseen, jonka Jarenkon puheesta omaan vihkooni kiteytin: Tekemisen pitäisi olla merkityksellistä, palkitsevaa ja mielekästä joka ikinen päivä.

 

 

Sisäsyntyisen motivaation saavuttaminen tulisi olla tavoiteltavaa. Kukapa ei haluaisi maksimoida iloa arjessaan? Siitähän tässä nimenomaan on kysymys. Kun itse tekeminen on nautinnollista ja innostavaa, sellaista, että sitä ajatellessakaan ei meinaa malttaa olla hymyilemättä ja pomppaamatta ylös penkistä, niin eikö sitä kaiken käytettävissä olevan ajan haluaisi käyttää juuri sen tekemiseen? Okei, liioittelin ihan tarkoituksella, mutta näissä asioissa mielestäni saakin liioitella. Unelmointi on sallittua ja suotavaa, varsinkin silloin kun miettii mihin tämän lyhyen aikansa pallon päällä haluaa käyttää. Jos koko ajan madaltaa omia unelmiaan koska ei usko niiden toteutumiseen, niin tuskin pääsee koskaan edistymään janalla tuonne sisäsyntyisen motivaation kohdalle.

 

Kaikki on kuitenkin kiinni itsestä: jokaisen on itsensä luotava sellainen elämä, jossa arjessa tekeminen tuo mahdollisimman paljon iloa. Sen mukaan pitäisi valita, tai vaihtoehtoisesti, luoda itselleen myös työ. Tämä ei aina todellakaan ole helppoa. Näitä juttuja pohdin tällä hetkellä lähes päivittäin. Mihin haluan tällä hetkellä panostaa? Mitä haluan lähteä kehittämään? Mihin kaikkeen aika riittää? Mistä pitäisi luopua? Mille taas antaa enemmän aikaa? Tästä huomaa, että jonkinlaiseeen muutos ja elämäntarkastelu -tilanteeseen Tiimiakatemian arki on johdattanut. Sinällään olen tosi iloinen siitä, että käytän tällä hetkellä paljon aikaa omien arvojen ja päämäärien kirkastamiseen. Aiemmassa elämässä en ole ainakaan itse koskaan kovin syvällisesti miettinyt mitä elämältä haluan tai mitä haluan sen aikana saavuttaa. Toisaalta koko ajan ahdistaa, kun en kaikesta tästä ajattelusta huolimatta tiedä yhtään että mitä helvettiä sitä mahtaa siltä tulevaisuudeltaan haluta. Tuttua?

 

Jarenkolta sain tähän muutaman aika yksinkertaisen kysymyksen ja oivalluksen avuksi. Käydäänpäs ne siis läpi.

  1. Mieti, mihin haluat aikasi käyttää?
  • Maailma on tällä hetkellä suuressa murroksessa. Ilmastokriisi, tekoäly, kaikki muuttuu koko ajan. Kuinka sinä vaikutat siihen?
  • Mistä tykkäät, mitkä ovat sinun arvosi? Keitä henkilöitä arvostat, millaista toimintaa arvostat?
  • Aika usein arvostamme ihmisiä, jotka eivät välttämättä ole sen arvoisia. Mieti, ylistätkö usein ajatuksissasi esimerkiksi kiireisiä ihmisiä? ”Voi että kun tolla Juholla on niin kova kiire koko ajan, se kyllä tekee tosi paljon”. Kiire ei ole aina merkki arvostettavasta tekemisestä. Kehitä näiden ajatusten pohjalta oma arvopohjasi.
  1. Missä olet vahvimmillasi? Mikä tuntuu tulevan sinulle helposti?
  • Keskity vahvuuksiin ja pyydä muita tuomaan esiin niitä.
  • Listaa itsestäsi adjektiiveja ja kysy niitä muilta.
  • Tämä auttaa käsittämään mihin aikasi kannattaa käyttää. Vaikka golf olisi kuinka mahtava harrastus ja sitä voisi kutsua jopa intohimoksi, niin ei golf ammattilaisuuden tavoitteleminen ole ehkä silti kannattavaa jos pallon reikään saaminen vaatii helpoimmallakin radalla monta kymmentä lyöntiä.
  1. Mitä ammatillisia unelmia sinulla on? Mitä haluaisit olla ja osata 5 vuoden kuluttua? Mitä haluat oppia seuraavaksi?
  • Keskity tulevaisuuteen. Minne olet menossa, mikä olisi niin siistiä ettei sitä kehtaa sanoa edes ääneen? Unelmoi isosti!
  • Muista, että elämä on matka, ei päämäärä. Sitä kohti ollaan menossa, mutta tekeminen kuljettaa. Kaiken ei tarvitse olla koko ajan täydellistä, kunhan ollaan menossa innostavaan suuntaan.

Kalenteriin kannattaisi ehdottomasti ottaa aikaa miettiä omaa suuntaa esimerkiksi vaikkapa 6 kuukauden välein – kuten Tiimiakatemialla tehdäänkin oppimissopimuksen muodossa. Koen, että ylläolevat kysymykset olisi hyvä ottaa mukaan oppimissopimuksen tekoon. Ne tukevat hyvin oppimissopimukseen pohdittavia asioita, mutta auttavat ehkä ajattelemaan asioita vähän eri kantilta.

 

Jarenko totesi näiden kysymysten jälkeen seuraavasti: ”Elämää on hyvä ajatella projektina, mutta sen ei silti tarvitse olla suorittamista”. Usein loppu lauseesta unohtuu ainakin itseni kohdalla. Helposti tulee vain tehtyä koska se ja tämä ja tuo pitää saada hoidettua tähän aikaan mennessä. Tällä hetkellä pyörinkin janalla varmaan jossain tuolla sisäistetyn kontrollin ja sisäistetyn motivaation välimaastossa. Saan kyllä tosi paljon aikaan, se ei ole koskaan ollut ongelma. Itsekuri on ollut aina aika tiukka, jos kyse on vaan asiasta joka yhtään kiinnostaa ja jonka tekemisestä koen saavani jotain arvoa. Haluaisin kuitenkin löytää tuon ihanan utopistisen kuuloisen olotilan, jossa nautin tekemisestä vain sen tekemisen vuoksi. Paljon teen vielä tälläkin hetkellä yhteisön tai tiimin painostuksesta. Yleensä löydän niistä kuitenkin sen jonkin arvon, jonka takia jaksan näitä asioita tehdä. Helposti vaan käy niin, että teen kaiken mahdollisen vaikka oman ilon maksimoiminen ei olekaan kaikessa päällimmäisenä mielessä. Tämä juontaa juurensa ehkä siitä, että koen kuitenkin saavani muiden auttamisesta ja ”esimerkkinä” toimimisesta paljon iloa. Tämä on sinällään vähän ristiriidassa: koen saavani auttamisesta iloa, mutta asioita joita teen auttaessani muita, eivät välttämättä itsessään ole minua innostavia. Joten: lupaan edelleen auttaa muita ja toimia ”niin kuin kuuluu” jos saatan sillä esimerkillä innostaa muita – mutta punnitsen ennen kuin lähden jokaiseen juttuun mukaan, että antaako vai ottaako tämä enemmän kun mietin omaa iloa arjessani.

 

Aslak De Silva – Ajanhallinta

 

Sitten siirrytään oikeastaan asiassa eteenpäin, koska aihepiiri liippaa edelleen hyvin läheltä edellistä. Seuraavana lauteille hyppäsi nimittäin Aslak De Silva, joka ohjasi meitä tehokkaan ajankäytön pariin. Ja kuten tästä tekstistä on saattanut jo pilkistää, on omassa elämässäni pienoisia ajanhallinnan haasteita tällä hetkellä.

 

Kaikkea ei voi saada aina samaan aikaan. Niin se kai on vaan uskottava. On töitä, perhettä, ystäviä, liikuntaa, harrastuksia… ja päivässä kurja kyllä vaan 24 tuntia, joista kaiken kukkuraksi ainakin 8 olisi hyvä käyttää nukkumiseen. Elämässä tarvitsee oppia priorisoimaan. Aslak esimerkiksi oli ihan rajulla kädellä listannut kaikki arjessaan tärkeäksi kokemansa asiat tärkeysjärjestykseen. Silloin valintoja tehdään listan mukaan: jos esimerkiksi listan järjestys on 1. perhe 2. työ 3. liikunta, niin jos ystävä ehdottaa leffailtaa torstaina klo 18 kun kalenteriisi on merkitty samaan aikaan kahvakuula tunti, sanot ystävälle että ei sovi, silloin on tärkeämpää menoa. Okei, ehkä ystävälle ei tarvitse sanoa että silloin on jotain tärkeämpää, mutta pystyt tekemään valinnat yksinkertaisesti sen pohjalta, minkä koet olevan itsellesi kaikkein tärkeintä. Jotenkin tämä kuulosti alkuun omaan korvaan aika hurjalta. Pitääkö tosiaan kaikki elämän tärkeimmät asiat pystyä laittamaan järjestykseen ja sitten tylysti karsia pois kaikki mikä ei yllä TOP3:n joukkoon?

 

Ymmärsin kuitenkin, että niitä ei silti tarvitse karsia. Tämä vaan helpottaa käyttämään ajan viisaasti. Itselläni on ainakin juuri se ongelma, että en osaa sanoa millekään ei. Sitten huomaankin, kun kalenteri on ihan täynnä ja missään välissä ei ole aikaa vaan hengähtää ja silti tuntuu että en ole nähnyt parhaita ystäviä kolmeen kuukauteen. Listan avulla kieltäytyminen tulee helpommaksi: kun on itse listannut prioriteetit joihin aikansa haluaa käyttää, on helpompi sanoa ei kun eteen tulee tilanne, jossa tarvitsee valita kahdesta hyvästä vaihtoehdosta.

 

Oma listani näyttää tällä hetkellä tältä:

  1. Parisuhde ja perhe
  2. Hyvinvointi
  3. Tiimiakatemia & duunit
  4. Liikunta ja ulkoilu
  5. Ystävät
  6. Lukeminen, sarjat, elokuvat
  7. Matkustaminen
  8. Juhlat ja tapahtumat

 

Ihan vasta viime aikoina olemme lopettaneet tuomasta töitä kotiin. Sen pitäisi kuitenkin listan mukaan olla aika itsestäänselvyys. Parisuhde ja perhe on tällä hetkellä tärkeämpää kuin töiden teko, joten missään nimessä ei iltaisin pitäisi viettää aikaa koneen ääressä vaan Juuson kanssa. Nyt kun asiat on listattu tärkeysjärjestykseen, siitä on ehkä vielä helpompi muistuttaa itseään.

 

Kalenteri tulisi olla hyvin hallinnassa – se mikä ei ole kalenterissa, niin sille ei ole myöskään varattu aikaa. Kalenteriin pitäisi pystyä jättämään kuitenkin myös tyhjää tilaa, sillä liian täysi kalenteri stressaa. Silloin tiedät jo etukäteen, että jos eteen tulee jotain yllättävää, sitä ei ehdi hoitamaan. Tähän aion kokeilla sitä, että merkitsen päivälle tunnin ”ajattelua tai yllättäviä asioita”. Jos mitään ei ilmaannu, se hetki on vapaata aikaa ajatella asioita. Ajattelulle olisi nimittäin hyvä kalenteroida aikaa, jos tuntuu että sitä ei muuten ehdi tehdä. Stressi ja kiire kun kuulemma vähenee, kun antaa itselleen aikaa ajatella. Oma pää ainakin kaipaa todella paljon virittäytymistä asioihin, ja muun tekemisen ohella sitä ei yleensä pysty kunnolla hoitamaan.

 

Silva antoi esityksessään myös paljon pohdittavaa siihen, käyttääkö aikansa tehokkaasti. Mitä asioita voi tehdä samaan aikaan? Hänellä oli hyviä esimerkkejä siitä, että pitää usein esimerkiksi palavereja liikunnan parissa. Samalla kun lenkittää koiraa, pystyy myös ajattelemaan ja puhumaan. Miksipä ei siis pyytäisi liikekumppania mukaan kävelylle ja käsittelisi polttavat aiheet siinä samalla? Tai kun hän sopii puhelinaikoja asiakkaiden kanssa, hän sopii ne kaikki samalle päivälle ja soittaa asiakkaille kotoa käsin. Siinä voi samalla pestä pyykkiä ja tiskata, kun vain suuta tarvitaan asiakasta varten.

 

Joissakin asioissa olen tätä ajatellut, mutta harvemmin työn kantilta. Olemme esimerkiksi aloittaneet Juuson kanssa yhdessä crossfitin, koska siinä samalla saa sekä liikuntaa että tärkeää aikaa toisen kanssa työpäivän jälkeen. Usein käyn itse lenkillä ja pidän samalla ”ajatteluaikaa”, koska raikkaassa ulkoilmassa ajatuskin kulkee paremmin. Usein kirjoitan esseitä ja luen kotona, että päivän aikana pystyy pyöräyttämään pari koneellista pyykkiä siinä sivussa. Joten ei ajanhallintani ihan retuperällä sentään tunnu olevan. Mutta tätä ajattelua pitäisi pystyä vielä tehostamaan: mitä voin tehdä samaan aikaan, tarvitseeko tuo asia tunnin vai saisiko sen tehtyä 30 minuutissa? Yleensä kun merkkaan jonkin asian kalenteriin, laitan sille vähintään tunnin aikaa. Alan kiinnittää huomiota ehdottomasti tähän, sillä usein asian pystyy hoitamaan lyhyemmässäkin ajassa, ja silloin kalenteriin mahtuu aika paljon enemmän kaikkea (vaikka sitä tyhjää tilaa!).

 

 

Aika paljon sitä näköjään sai jälleen käteensä parin tunnin setin aikana. On huippua päästä kuulemaan menestyneiltä ihmisiltä, että usein painimme ihan samojen ongelmien parissa. Erona on se, että he ovat keksineet keinot myös selättää näitä ongelmia – kiitos kun jaatte ne muillekin! Nyt tarvitsee vaan kokeilla, löytyisikö näistä se omaankin elämään järjestystä tuova ratkaisu.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!