Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Itseohjautuvuus – miten organisoitua tulevaisuudessa?

Kirjoitettu 20.08.18
Esseen kirjoittaja: Elina Paukkio
Kirjapisteet: 4
Kirja: Itseohjautuvuus - miten organisoitua tulevaisuudessa?
Kirjan kirjoittaja: Frank Martela ja Karoliina Jarenko
Kategoriat: 1.3. Oppivan organisaation ja tiimiyrityksen kehittämistyökalut, 2.2. Tiimityön taidot ja työkalut, 3.3. Yrityksen roiminnan kehittäminen, 4.1. Johtavat ajatukset, 4.3. Johtamisen ja organisaation kehittämisen työkalut

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Frank Martelan ja Karoliina Jarenkon ideoima ja toimittama kirja Itseohjautuvuus on kuin jumalan lahja 2010-luvun maailmalle.

Matkalla kohti itseohjautuvuutta jokainen yritys kohtaa väistämättä neljä haastetta, joihin sen on kyettävä vastaamaan. Haasteisiin vastattuaan on mahdollista rakentaa onnistuneesti itseorganisoituva, hajautettuun valtaan ja yksilöiden vahvaan autonomiaan perustuva organisaatio.

  1. ”Jokaisen hyöty on yhteinen etu, yhteinen päämäärä on koettava omaksi.” Itseohjautuva kulttuuri ei sovi sellaiselle, joka tekee työtä vain rahan vuoksi. Työllä on oltava jokin syvempi merkitys ja tarkoitus, jota kohti yhdessä matkataan. Yrityksen on siis pohdittava, mikä yrityksen ja siinä tehtävän työn oikea merkitys on. Tätä on syytä pohtia yhdessä henkilöstön kanssa. Esimerkiksi Buurtzorg, Alankomaissa toimiva kotisairaanhoitosäätiö, perustettiin ajatuksen ympärille, että sairaanhoitajan tehtävä ja kutsumus hoitaa asiakkaita tulisi mennä kaiken muun edelle. Asiakas on toiminnan keskiössä ja organisaatio olemassa vastatakseen tämän tarpeisiin. Ainoa työntekijöitä sitova periaate on, että jokaisen organisaation jäsenen tulee kaikella toiminnallaan pyrkiä tukemaan asiakkaiden hyvinvointia ja mahdollisimman autonomista elämää. Kaiken muun itseohjautuvat tiimin saavat itse päättää. Koska työssä on oltava aidosti sydän mukana, on työn jälkikin täysin erilaista, kuin valtahierarkisessa, ensisijaisesti voittoa tavoittelevassa organisaatiossa. Tämän myös Buurtzorg osoittaa todeksi, ja samalla se on tehnyt vertaansa vailla olevaa tulosta ja kasvua. Ilkka Paananen, Supercellin toimitusjohtaja, kertoo Wired -lehden haastattelussa myös heillä olevan käytössä vain yksi sääntö. Sääntö on, että ”Tee se, mikä on parasta tiimillesi ja pelille”. Koko Supercellin organisaatio luottaa siihen, että jokainen noudattaa tätä ainoaa sääntöä. Samaisessa haastattelussa Paananen kuvaa tiimejään mitä parhaimmiksi jääkiekkojoukkueiksi, joissa hän itse on valmentaja. Joukkue pelaa yhteen, yhden tavoitteen eteen, eikä valmentaja tee itse koskaan maalia. Kentällä tehtävät ratkaisut ja teot tekee joukkue. Tämä on haaste organisaation rakentajalle. Laajojen kontrollijärjestelmien sijaan on pidettävä huolta siitä, että organisaatioon rekrytoidaan ihmisiä, jotka ovat valmiita sitoutumaan yhteiseen päämäärään. Kirjassakaan ei nouse esille, miten se tehdään, ja toivon vastauksen löytyvän loppusyksystä opinnäytetyöstäni!
  1. ”Vapaamatkustamisen tukahduttaminen” Koska laajoja kontrollijärjestelmiä pyritään karttamaan, on jokaisen itseorganisoituvan organisaation mietittävä, kuinka estää vapaamatkustaminen. Onnistunut rekrytointi jo auttaa, mutta organisaation kasvaessa vapaamatkustamista esiintyy jossakin vaiheessa varmasti. Vapaamatkustamisen tukahduttamiseksi rakennettavat keinot tulee myös laatia yhdessä organisaation jäsenten kanssa. Silloin niihin on jokaisen helpompi sitoutua. Vaikka keinot suunnitellaan organisaation sisällä yhdessä, on voitu huomata, että keinot muokkautuvat hyvin samanlaisiksi eri itseorganisoituvien organisaatioiden välillä. Kaikkein tärkeimmäksi elementiksi kaiken pohjalle on osoittautunut luottamus. Luottamuksen tulee rakentua niin esimiehen ja alaisen, kuin keskenäänkin jokaisen alaisen välille. Oikeastaan ilman luottamusta, on koko itseorganisoitumiseen pyrkiminen turhaa.
  2. ”Erikoistuminen ja työnjako” Erona keskusjohtoiseen, työnjako on autonomisessa yrityksessä joustavaa. Työntekijät eivät kuulu vain yhteen laatikkoon ja yhteen työtehtävään, vaan organisaation työt jakautuvat rooleihin, joista keskustellaan säännöllisesti ja jokainen voi halutessaan päästä mukaan erilaisiin töihin. Tässäkin taustalla on oltava yksi yhteinen päämäärä, jolloin jokainen pyrkii siihen rooliin, jossa silloisella hetkellä uskoisi olevansa parhaimmillaan ja jossa uskoo pystyvänsä auttamaan parhaiten päämäärän saavuttamiseksi. Lisäksi jos organisaatiosta löydetään rooleja, joita kukaan ei vielä täytä, voi jokainen halutessaan luoda sellaisen joko itselleen tai ehdottaa sitä muiden otettavaksi.
  3. ”Keskinäinen koordinaatio – kuin ihmisruumiin hermojärjestelmä” Koska selkeää työpaikkaa ja työaikoja ei ole, on ehdottoman tärkeää luoda toimiva viestintä- ja resurssien jakojärjestelmä. Tiedon on kuljettava juuri kuten ihmisen hermojärjestelmä toimii – tehokkaasti ja nopeasti. Koska kaikkien päätöksien, kuten myös esimerkiksi rahojen käytön, on palveltava yhteistä päämäärää ja koska jokainen saa tehdä päätöksiä itse tai oman tiimin kanssa, on äärimmäisen tärkeää, että jokaisella on ajantasainen tieto kaikesta päätökseen vaikuttavasta. Mikäli tietoa ei suoraan ole, tulee jokaisen tietää, keneltä parhain ja totuudenmukaisin tieto milläkin hetkellä löytyy.

 

Aluillaan olevasta opinnäytetyöstä puhuessani päädyn välillä keskusteluihin, joissa asiaan perehtymättömät eivät tahdo ymmärtää, miksi työelämää ollaan muuttamassa Teal-oppien mukaiseksi ja miksi itseorganisoituminen on niin kovaa vauhtia nousussa. Vastaukseni on ollut ympäripyöreä, vaikkakin täysin tosi asia, että työelämä muuttuu, eikä muuttuneen työelämän tarpeisiin sovi enää vanhat tiukat raamit. Työelämässä tilanteet ovat jokaisen asiakkaan kohdalla erilaiset, eikä yksi tietynlainen palvelu tai tuote enää toimi. Itseohjautuvuus-kirjan luettuani osaan vastata entistä paremmin, sillä Markku Wilenius js Sofi Kurki tiivistävät sen hyvin. Murrokselle on kolme selvää ja suurinta syytä.

  1. ”Palveluorganisaatioiden yleistyminen” Koneet pystyvät korvaamaan ihmisen jo monessa, ja liukuhihnamainen tehdastyö harventuu harventumistaan. Sen sijaan palveluorganisaatiot yleistyvät jatkuvasti. Erilaisia puhtaasti palveluyrityksiä tulee lisää, mutta myös olemassa olevat yritykset lisäävät tuotevalikoimaansa palveluita. Suomessa tällä hetkellä noin 70% BKT:sta tulee palveluista ja se on vielä suhteellisen vähän, kun vertaamme Suomen lukua muihin kaltaisiimme maihin. Kovan kilpailun ja yltäkylläisyyden aikana enää yhdenlainen, ennalta suunniteltu ja lukkoon lyöty palvelu ei enää riitä. Jokaiselle asiakkaalle on tärkeää pystyä tarjoamaan juuri hänelle räätälöity paketti, jotta asiakassuhde syntyy. Mitä kankeampi organisaatio takana on, sitä vaikeampaa on mukautua tilanteen vaatimalla tavalla. Toisenlainen ääriesimerkki löytyy terrorismin vastaisesta työstä, jossa hidas ja kankea, vaikka muutoin toimissaan tehokas Jenkkiarmeija oli auttamatta jatkuvasti myöhässä jahdatessaan terroristeja ja näiden johtohahmoja. Muuttamalla kankea organisaatio itseorganisoituvaksi, saatiin tieto liikkumaan juuri oikeiden ihmisten välillä salaman nopeasti ilman välikäsiä ja päätökset hyökkäyksistä teki ne, joilla samaisella hetkellä oli tilanteesta paras tieto. Armeijassa ymmärrettiin, että on turhaa ja tehotonta hyväksyttää kaikkea toisella mantereella olevalta vain siksi, että niin on ennenkin tehty. Mitä nopeammaksi elämä maapallolla muuttuu, sen nopeammin on yritysten kyettävä vastaamaan.
  2. ”Uudet sukupolvet ovat edellisiä huomattavasti koulutetumpia ja osaavampia” Suomessa on tällä hetkellä yli miljoona korkeasti koulutettua. Siksi myös työelämältä on opittu vaatimaan enemmän. Työtehtäviin halutaan vaihtelua, itseä tahdotaan kehittää ja tehdä itse päätöksiä omaan työhön liittyen. Lisäksi työn halutaan olevan merkityksellistä. Vastatakseen haluttujen työntekijöiden tarpeisiin, on yritysten muututtava toiveita vastaavaksi.
  3. Digitaaliset kommunikointijärjestelmät mahdollistavat” Kuten aiemmin mainitsin, viestinnän on toimittava kuin ihmisen hermojärjestelmän. Aiemmin juuri kommunikoinnin hitaus esti itseorganisoitumisen. Välimatkat olivat pitkiä, eikä klo8-16 toimistolla tehtävä työkään oikein mahdollista itseorganisoitumista. Uusi teknologia ja sen tuomat digitaaliset järjestelmät mahdollistavat nyt reaaliaikaisen kommunikoinnin, minne vain ja milloin vain. Viestit kulkevat salamannopeasti ja tarjolla on järjestelmiä kaikenlaisiin tarpeisiin.

Vaikka innostuin itseorganisoitumisesta jo vuosi sitten harjoittelussani, kasvatti käsillä oleva kirja innostusta entisestään. Itseohjautuvuus ei ole vain filosofien ja tutkijoiden löpinää, vaan se on totisinta totta ja välttämätöntä muuttuvassa maailmassamme. Näinkin radikaalit muutokset eivät tapahdu nopeasti ja se herättää jatkuvasti epätietoisten parissa vastustusta, mutta totuus on pian se, että itseorganisoituvat organisaatiot tulevat olemaan lähitulevaisuudessa (ja joidenkin osalta jo nyt) huipulla. Tästä meillä on jo paljon ihailtavia esimerkkejä kuten Yhdysvaltojen Patagonia, Alankomaiden Buurtzorg, sekä kotisuomen Reaktor, Vincit ja Supercell. Omasta näkökulmastani voisin verrata itseorganisoitumista sähköautoihin. Uskon täysin, että sähköautot tulevat yleistymään ja ajamaan tavallisten bensa- ja dieselautojen ohi. Tämä tulee tapahtumaan, ennemmin tai myöhemmin ja mitä ennemmin, sen parempi. Silti omasta lähipiiristänikin löytyy valtaosana niitä tunnettuja ”vastarannan kiiskejä”, jotka tyrmäävät kaikki sähköautojen mahdollisuudet. Ei voi tulla, ei toimi talvella, sähköverkot eivät kestä, autot eivät kestä, autojen akut ovat valtava turvallisuusriski jne. Vastaväitteiden lista on loputon. Kuitenkin uskon itseohjautuvuuteen samoin kuin sähköautojen tuloon. On parempi kulkea aallon harjalla, kuin jäädä tyrskyjen alle!

 

 

Linkki Wired-lehden artikkeliin Ilkka Paanasesta:

https://www.wired.co.uk/article/supercell-stats-ilkka-paananen-net-work-success-business

Tagit: ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!