Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

J. Jamesonin elämänkerta

Kirjoitettu 06.03.16
Esseen kirjoittaja: Janita Mikkola
Kirjapisteet: 4
Kirja: Erotiikan ammattilainen
Kirjan kirjoittaja: Jenna Jameson ja Neil Strauss
Kategoriat: 3.1. Yrittäjien elämänkertoja ja yritysten historioita, 9.12. Elämänkerrat

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Sitä on aina tiedostanut, että on toinenkin maailma. Vaikka en sitä niin paljoa ole tietoisesti ajatellut, olen aina mieltänyt pornoteollisuuden jotenkin pimeänä ja likaisena maailmana, jossa kiertää isot rahat ja naisten esineellistäminen on normi. Luuloni osoittautuivat aika oikeiksi lukiessani Jenna Jamesonin kuvailuja.

Erotiikan ammattilainen oli ensimmäinen elämänkerta, jonka olen koskaan lukenut. Se oli hauskasti postmoderniin tyyliin kirjoitettu teos, jossa isona osana elämäntarinaa ovat Jamesonin lapsesta saakka ylläpitämä päiväkirja, teemalliset sarjakuvapätkät, isän kirje sekä yksityiskohtaiset nauhoitetut keskustelut perheen kesken. Teksti ei ollut millään lailla painavaa, vaan todella helppolukuista ja tarinamuotoista.

Tarinat sen sijaan ovat hyvinkin henkisesti raskaita. Jenna Jamesonin elämään on mahtunut niin paljon hyväksikäyttöä, draamaa, väkivaltaa, huumeita ja onnettomuuksia, että on vaikea uskoa yhden nuoren naisen selvinneen siitä kaikesta. Eikä pelkästään selvinnyt, vaan Jenna on ammentanut vaikeuksistaan voimaa, uhkeaa itsevarmuutta ja asennetta pyrkiä maailman huipulle omalla alallaan.

Olen lukenut aikaisemmin, että jostakin syystä maailman huipulla olevat ihmiset ovat usein aloittaneet hyvinkin vaatimattomista, jopa kurjista oloista, kuten Jennakin. Onko se sattumaa? Tuskin; minä uskon, että he yrittävät kompensoida menneisyyden puutteita menestymällä lajissa tai asiassa, joka on heille tärkeä ja tuo heille tarvitsemaansa tyydytystä. Samalla he luovat muita inspiroivan menestystarinan. Heillä on kunnianhimoa näyttää muille, että heistäkin on johonkin. Entäs sitten ihmiset, joilla on ollut onnellinen lapsuus ja huoleton elämä? Heillä ei välttämättä ole samanlaista näyttämisen tarvetta, sillä heillä on ollut kaikki hyvin. Miksi siis raataa? Tietenkin tämäkin on osittain myös persoonallisuudesta kiinni.

Itsessäni tunnistan ainakin kunnianhimon puutteen. Tiedän teoriassa, että pystyn kyllä halutessani tekemään mitä tahansa ja loistamaan siinä. Menestykseni esteenä on vain minä itse. Silti minulla ei ole tarpeeksi kova hinku harjoitella ja imeä tietoa tämän toteuttamiseksi, ainakaan vielä tällä hetkellä. Minulla on mukava elämä ja olen onnellinen. Aivojeni perukoilla ääni kuitenkin silloin tällöin kuiskii: ”Tyydynkö liian vähään?”

Olen hyvin auttamishaluinen ihminen, ja minulle riittää, jos olen esimerkiksi keskustelemalla pystynyt auttamaan jotakuta toista ongelmissaan. Tunnen, kuinka auttaminen on jollain tapaa verissäni. Miksen veisi tätäkin pidemmälle, ja mennä auttamaan esimerkiksi hädän uhreja maanjäristysalueille? Tai perustaa kodittomien suojan Yhdysvaltoihin? Näin voisin auttaa paljon isommassa skaalassa. Enkö vain pysty samaistumaan tarpeeksi tällaista apua tarvitseviin ihmisiin, koska en itse ole tarvinnut apua lapsuudessani? Koska se ei ole ollut itselleni tärkeää tai ajankohtaista koskaan? Vaikka minulla on perustarpeet kunnossa ja täydelliset edellytykset auttaa muita? Hirveää ajatella näin, mutta en varmaan ole ainoa, jonka tekemättömyys johtuu samankaltaisista alitajuisista havainnoista. Tämän oivallettua joidenkin ihmisten käsitys saattaa muuttua ja motivaatio herätä aivan uudella tavalla. Itsestäni en voi sanoa samaa, mutta ei sitä tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Yleensä, kun elämässäni on menossa jokin muutoskohta, kuten opiskelujen loppuminen, saan taas intohimoa suunnitella tulevaa.

Roolimallien vaikutus

Jennalla oli roolimalleja, jotka auttoivat häntä eteenpäin. Hänen isänsä ei ollut yksi niistä, sillä hän ei tiennyt miten toimia jäädessään yksin kahden lapsen kanssa vaimonsa (Jamesonin äidin) kuoleman jälkeen. Jennan ja hänen isoveljensä Tony taas olivat kuin paholaisen parivaljakko. Ujo Jenna lähti helposti mukaan Tonyn kepposteluihin, ja ihaili tämän menevää luonnetta. Strippaajana Crazy Horse Too –klubilla hän löysi ensimmäisen hyvän ystävänsä ja ”rikoskumppaninsa”, Vanessan, jolta hän oppi kaikki miesten viekottelemisen salat. Heidän ystävyyssuhteensa tuntui vaikuttavan Jennaan todella paljon, sillä hän mainitsee Vanessan monta kertaa kirjan aikana, vaikka hänet murhattiin melko pian heidän tutustumisensa jälkeen. Lisäksi Jennan äiti, joka kuoli syöpään hänen ollessaan lapsi, kulki hänen ajatuksissaan koko kirjan tarinankin ajan. Nikki, hänen ystävänsä aikuisviihde-elokuvien maailmasta oli kirjan mukaan Jennan tuki ja turva monessakin kohtaa.

Ilman näitä roolimalleja voin vain kuvitella, mihin Jenna olisi päätynyt elämässään. Sen verran suurta osaa he tuntuivat esittävän. Jokaisella on varmasti roolimalleja aivan joka elämänvaiheessa, vaikka niitä ei aina tiedostaisi. He inspiroivat ja näyttävät esimerkkiä siitä, millaisia haluisimme itse olla. Minusta olikin hauska huomata, kuinka Jennan luonteessa on hieman samoja piirteitä kuin oman äitini persoonassa (ja tämä ei liity millään tavalla Jennan ammattiin). Ihailen tietyllä tapaa äitini tuittupäisyyttä ja määrätietoisuutta asioissa, jotka ovat hänelle tärkeitä. Jos joku yrittää polkea maahan häntä, hänen yrityksiään tai periaatteitaan, hän osaa puolustaa niitä. Hän ei hyväksy sitä, että joku yrittää saada etua itselleen hänen kustannuksellaan. Äitini on kuitenkin hyvin herkkä ja ymmärtäväinen rakkausasioissa, ja yrittää aina kannustaa viimeiseen saakka, kunnes hän näkee, että on aika luopua leikistä. Tämä siis liittyen sekä hänen omiin kokemuksiinsa että auttaessaan minua sydänsuruissani.

Eli hyvinkin samoja piirteitä kuin Jennassakin. Ihailen näitä ominaisuuksia, sillä itseltäni puuttuu muun muassa samankaltainen määrätietoisuus ja jämäkkyys. Lisäksi jo aiemmin mainitsemani kunnianhimo on piirre, jota ihailen Jennassa; häneltä ei sitä tunnu puuttuvan.

Naisilla valta, jota he eivät osaa käyttää

Alussa mainitsin, että oli oikein luulla naisten esineellistämisen olevan aika normijuttu aikuisviihdeteollisuudessa. Kyllä, ainakin kameran edessä tämä on totta; mutta tosiasiassa naisilla on valta määräillä kameran takana. Valitettavasti kovin moni nainen tätä ei ole ymmärtänyt, vaan he usein tanssahtelevat ohjaajien pillien tahtiin. Jenna ymmärsi sen, että ilman häntä ei voi olla elokuvaa. Erityisesti, kun hän pahan huumekoukkukierteen jälkeen palasi kuvioihin Wicked –tuotantoyhtiöön, hän uhkui itsevarmuutta sanoessaan Steve Oransteinille tapaamisessa:

”Haluamme kumpikin samaa. Yrityksesi on uusi alalla. Pyrit laatuun ja täydellisyyteen, koska haluat olla paras ja suurin. Haluan samaa itselleni. Yhdessä voimme saada sen aikaan. Voit siis tehdä sopimuksen kanssani, tai sitten menen johonkin muuhun yhtiöön ja autan sen huipulle. Voit itse valita. Aion tulla tähdeksi sinun tai jonkun muun avulla, joten miten on?”

Tämä oli huikeaa kun ottaa huomioon sen, että Jenna oli juuri nousemassa elämänsä pahimmista pohjamudista, eikä hänellä ollut katetta sanoilleen. Hän vain puhui mitä sylki suuhun toi, kuten hän omin sanoin kertoo. Hän varmisti vielä, ettei mikään uhkaisi hänen menestystään sanomalla: ”Jos haluatte minut, minun on oltava etusijalla. Jos haluatte palkata muita tyttöjä, minun on hyväksyttävä heidät ensin.”

Kirjassaan Jenna antaa hyviä ja reiluja neuvoja kaikille alaa harkitseville. Hänen arvomaailmaansa kuuluu ensimmäisenä itsensä arvostaminen, sillä ala on hyvin raaka, jos ei pidä puoliaan. Tietyt neuvot ja kehoitukset ovat yleispäteviä oikeastaan millä tahansa alalla, etenkin jos tähtää huipulle. Jenna vaati itselleen sellaista erityiskohtelua, jota ei ennen oltu aikuisviihdealalla kohdattu. Miksipä ei? Ala on rankka ja miehet stereotyyppisen dominoivia luonteeltaan, vaikka he eivät ole edes elokuvien pääosassa. Nyt Jennalla on oma tuotantoyhtiönsä, ja hän pitää hyvän huolen sopimustytöistään.

Larry-isän kirje

Jennan ja hänen isänsä suhde oli koko Jennan nuoruuden ajan etäinen ja hiljainen. Kirjassa esitellään yhden pitkän kappaleen pituinen kirje Larry-isältä, jossa tämä selittää vuosien takaisia patoutumia ja vaikeuksia tyttärelleen. Kirje on sydäntäriipaiseva, enkä voinut olla kyynelehtimättä sitä lukiessa. Etenkin kun Larry kirjoittaa elämänsä rakkaudesta (Jennan äidistä) sekä tämän kuolemasta, suuret sympatiakivut kuristavat lukijan sydäntä. Harvoin saa lukea niin kaunista ja samalla musertavaa rakkaustarinaa. Tunteiden vuoristorataa ei voinut välttää, kun ylitsevuotavasta onnellisuuden palatsista yhtäkkiä putoaa kuin helvetin syövereihin puolison sairastuessa vakavasti kuolettavaan syöpään. Larry selittää Jennalle, kuinka hän ei vain kyennyt palautumaan vaimonsa kuolemasta, minkä takia Jenna ja Tony jäivät yksin. Myöhemmin aikuisena Jenna tutkiskeli kuvaa edesmenneestä äidistään. Hän tajusi, että isän oli vaikea katsoa Jennaa, koska hän muistutti niin paljon äitiään.

Larryn kirje oli yksi vaikuttavimmista kirjan kappaleista, ja sen takia halusin sen mainita tässä esseessä. Valitettavasti samankaltainen tarina on varmasti monelle tuttu tai tulee jossain vaiheessa vastaan. On hyvin pelottavaa ajatella samaa omalle kohdalleni. Kukaan ei ansaitse moista sydänsurua.

 

Erotiikan ammattilaisesta minulle jäi käteen ainakin asenteen merkitys ja tärkeys. Oikealla asenteella pääsee pitkälle, jos niin haluaa. Sen kautta tulee usein myös valtaa, jota kannattaa varoa käyttämästä aseena. On tärkeää tuntea oma arvonsa, mutta olla mielummin nöyrä kuin kulkea nenä pystyssä.

Tagit: , , , , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!