Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Jäävuoremme sulaa

Kirjoitettu 20.12.17
Esseen kirjoittaja: Ville Mäkeläinen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Jäävuoremme sulaa
Kirjan kirjoittaja: John Kotter, Holger Rathgeber
Kategoriat: 1. Oppiminen, 4. Johtaminen, 4.2. Johjajan / valmentajan taidot ja työkalut, 4.3. Johtamisen ja organisaation kehittämisen työkalut, 4.4. Johtamisen haasteet

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Kirja alkaa sillä, että on yksi hieman erilainen pingviini. Muut pinkut normaalisti viettävät aikaa keskenään ja hankkivat sapuskaa, mutta Fred se eikun kököttää kallion nokalla ja ihmettelee. Fredi on tehnyt huomioita, ja tullut siihen tulokseen, että heidän jäävuorelleen on tapahtumassa jotakin normaalista poikkeavaa. Kyseessä on siis muutos. Fredi on ottanut paljon muistiinpanoja ja huomioita, ja kantaa niitä mukanaan salkussaan. Hän on tullut siihen tulokseen, että jäävuori sulaa tai se on paksahtamassa rikki.

Fred huolestuu tästä kovasti, ja miettii, miten lähtisi viemään asiaa eteenpäin, siten, että tilanteeseen voidaan puuttua vielä kun se on mahdollista. Pinkkuvaltakuntaa johtaa 10 hengen johtoryhmä. Suurin osa johtoryhmän jäsenistä on melko väliinpitämättömiä, ja heitä ei hirveästi kiinnosta tavan pingviinin mielipiteet. Kun kerran yksi Harold niminen pinkku oli mennyt, valittamaan jostakin huolestuttavasta ongelmasta, oli hän saanut leiman otsaansa ja hänelle naurettiin, ja siitä asti kohdeltu eri  tavoin kuin ennen.

Johtoryhmässä sattuikin olemaan yksi vähän erilaisempi pinkku, jolle Fredi uskaltautui ongelmansa esittämään. Alice suhtautui alussa vähän varauksella Fredin puheisiin, mutta fredi näytti kädestä pitäen puheittensa paikkansa pitävyyden, ja Alicekin huolestui samasta asiasta, ja lupasi lähteä viemään asiaa eteenpäin. Alice kutsui johtoryhmän koolle, ja kertoi tästä asiasta muille. Johtoryhmä suhtautui vähän varauksella, mutta kun alice vetosi johtajan tunteisiin ja sanoi, että itse olet käskenyt luottaa tunteeseen, niin annetaan fredille mahollisuus esittää asiansa.

Fredi pohti pitkään kuinka esittäisi asiansa. Vetääkkö tylsästi luvuilla? Tämän huono puoli on se, että moni tarrautuu helposti lukuihin, osa ei taasen jaksa niitä kuunnella. Elikkä paras tapa olisikin esittää asia visualisoimalla. Fred rakenti pari metriä leveän lumivuoren, johon hän simuloi sen, miltä heidän jäävuorensa näyttää. Porukka oli vaikuttuneita. Nyt he ymmärsivät mistä on kyse. Yksi jäi vielä epäilemään, ja tunti tarvetta päteä ja lytätä.  Hän kysyi, että mistä tiedät ja miten todistat? Fred meinasi hermostua, mutta pysyi kuitenkin vahvana ja vastasi vaikuttavasti. Hän vetosi tunteisiin. Hän sanoi, että entä jos kuitenkin olen oikeassa, ja jäävuori purkautuukin? Silloin satoja tovereitamme kuolee. Sitten me jälkikäteen podemme, että olisimme voineet vaikuttaa siihen, jos olisimme uskoneet frediin. Eli jos on pienikin mahdollisuus, että nyt ongelmaan puuttumalla voimme ennaltaehkäistä jotain isoa, niin miksi emme tekisi sitä?

Loputkin rupesi vihdoin uskomaan frediä. Fredi teki vielä kokeen, hän täytti pullon vedellä, ja jäätyessään pullo räjähti. Joten hän sai vielä todistettua teoriansa johtoryhmälle.

Tässä vaiheessa asukaspingiivenä ruvettiin informoimaan tapahtuneista. Porukka suhtautui tähän todella vaihtelevasti, niinkuin olettaa saattaa. Asiaa kuitenkin lähettiin viemään eteenäin rakentamalle työryhmä ongelman korjaamiseksi. Työryhmä opetteli tekemään yhteistyötä, ja miettiä miten ongelma ratkaistaan. He miettivät ja miettivät, miten ongelma ratkaistaan. Lopulta he tulivat siihen tulokseen, että ei pidä yrittää keksimällä keksiä ratkaisua ongelmaan. Etelänavalla lääniä riittää, eli muutetaan alueelle, jossa jää on kunnossa, ja jossa voimme yhdessä rauhallisesti elää.

Ratkaisua lähdettiin julkistamaan asukkaille, ja vastaanotto oli taas todella vaihteleva. Monia pelotti lähteä vanhasta kodista, täysin uuteen maailmaan. Päätöstä kuitenkin lähdettiin noudattamaan, ja ruvettiin pistämään suunnitelmaa kasaan, kuinka uusi asuinpaikka löydetään, ja millä henkilöitä motivoidaan siihen, että he lähtevät uutta asuinpaikkaa etsimään. Hyvänä motivaattorina toimikin valuutta, eli tässä tapauksessa ruoka. Tiedustelijat lähtivät etsimään uusia asuinmaisemia, ja palatessaan heidät palkittiin. He löysivätkin uusia, vielä parempia lääniä jossa asua. Koitti toukokuu, ja koko asukasväki muutettiin toiseen paikkaan. Pingiivinit sopeutuivat aika nopeasti uuteen paikkaan, sillä siellä odotti turvallinen paikka asua, sekä paljon ruokaa.

Kiteytetysti kirjan muutoksen stepit:

  • Avataan yhteisön silmät, miksi muutos on tarpeen
  • Valitaan työryhmä muutoksen toteuttamiseksi
  • Visioidaan parempi, toteutuskelpoinen tulevaisuus
  • Välitetään visio muille ja heidän hyväksyttäväksi
  • Poistetaan muutoksen tieltä mahdollisimman monta estettä
  • Julkaisivat edistysaskeleet
  • Eivät antaneet periksi
  • Huolehtivat lopuksi, että perinteet eivät vaikuttaisi siihen, että estäisivät jatkossa muutosta

Yksi asia on varmaa. Se on muutos. Maailma muuttuu jatkuvasti. Vanhat perinteet istuvat kuitenkin monella ihmisellä tiukassa. On helpompi luottaa vanhaan, kun totutella uuteen. Muutosta on havaittavissa monissa organisaatioita, kuten omassanikin. Nykypäivänä mielestäni muutokseen suhtaudutaan joustavammin kuin ennen vanhaa. Nyky-yhteiskunnassa ihmisten täytyy sopeutua ja oppia hyväksymään uusia asioita sekä muutosta, ainakin jos haluaa olla niin sanotusti ”moderni”. Toki on ihmisiä jotka vastustavat muutosta, ainahan niitä valittajia löytyy. Muutosta ei tulisi pelätä muutenkaan liikaa. Tottakai se nimensä mukaisesti muuttaa asioita, mutta jokainen muutos on myös uusi mahdollisuus.

 

Kirja oli hyvä ja helppolukuinen. Tarinalla on voimansa. Toki itse en ole koskaan ollut täysin ykkösfani ns. ”lastensaduille” mutta ymmärsin kyllä pointin. Kirjan kyllä olisi voinut kiteyttää yhdelle sivulle noiden yllä mainittujen muutoksen steppien pohjalta 😉

Näihin sanoihin ja tunnelmiin.