Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Jalka pois kaasulta

Kirjoitettu 31.08.14
Esseen kirjoittaja: Paula Äijänen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Slow, Elä hitaammin!
Kirjan kirjoittaja: Carl Honore
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Nyt hidastetaan elämää.. Tätä kirjaa olen lukenut ainakin sata vuotta, se on pölyyntynyt yöpöydän pöydällä niin kuin kaikki muutkin kirjat, jotka odottavat sateista ja työtöntä päivää jolloin ne pääsevät lukuun.

Kevät, Kesä ja nyt alkava syksy on ollut kiireistä aikaa, ei ole ehtinyt lenkille tai hengähtää. Koko ajan on tekemättömiä töitä, koti on läävä ja tukka on likainen. Kaikki oleellinen unohtuu ja painaa vaan menemään. Ei muista kattoo taakse, sivuille, saati sitten eteenpäin. Unohtaa sen mitä on tekemässä, rikkoo puhelimet ja ottaa vielä sakkoja kaupan päälle. Kaikki on niiiiin mukavaa, ja iloista. En tiedä koska tulee se hiljainen hetki, rauhoittuminen, alas istuminen, hetki jolloin ei tarvitse miettiä seuraavaa työtä, taikka hetkeä kun täytyisi olla jo nukkumassa tai menossa töihin. Ehkä tulevaisuudessa…

Slow, elä hitaammin kirja yritti ja yrittää pelastaa minua. Haluaisin elää niin kuin opuksessa kerrotaan, kuinka ranskalaiset tekevät lyhyttä viikkoa töissä, syövät ystävien kanssa ja leikkivät lasten kanssa. Minun lapseni on nyt mummolassa hoidossa, että minä pääsen aamulla ennen kukon laulua töihin, että saan Osuuskunnalle rahaa, että että… Niin, mikä oli tärkeää, unohtuiko jotain. Hengähdys.

Kaikesta voisi ja olisi mahdollista nauttia enemmän, bussi matkakin voi olla erilainen kun koko ajan ei pelaa Candy Crush-Sagaa, voi vaikka nähdä auringon, iloisia ihmisiä, maisemia ja elämää. Helposti unohtuu tietokoneelle, katselemaan televisiota tai tekemään jotain aivan epäoleellista, ei osaa vain olla. Ei osaa nauttia ruuasta hitaasti, urheilla ja nauttia perheestä, olla vaan. Kaikki tapahtuu niin äkkiä, haluan kokea kaiken, tehdä rahaa, enkä olla mikään koti äiti. Missä olisi se kultainen keskitie? Ja koska osaisi olla tunkematta nenää joka paikkaan? Oppia ja opettelua, se ei, en ehdi ja oman ajan käyttäminen on välillä (aina) haastavaa. Aina kun on jotain tehnyt, ollut joka paikassa mukana, niin miten sitä osaisi olla osallistumatta sitten johonkin tapahtumaan tai juhlaan.

Siitä työstäkin osaisi nauttia enemmän ja sitä jaksaisi tehdä paremmin, jos suhteuttaisi vapaa-ajan ja työn teon oikein. Ei ole kiellettyä pitää välillä vapaa päiviä ja ne taitaa olla itseasiassa pakollisia. Jotenkin nyt on vaan oppinut tekemään töitä ja töitä. Ja sitten pitäisi opetella rauhoittumaan, nauttimaan siitä mitä sillä hetkellä tapahtuu. Pää ylös ja katsella mitä ympärillä tapahtuu, huomaa ihmeellisiä asioita. Sekin, että ei koko ajan näprää puhelinta vaan juttelee oikeiden ihmisten kanssa, siitä voi saada enemmän, oikeasti.

Kyllä, tätä tää on.. Sitten kun nauttii kesällä niistä muutamista pienistä hetkistä unohtuu kirjat ja muut. Sitten niitä pitääkin lukee urakalla ja kerralla.. EI hyvä. Jotenkin on nyt saatava kaikki sovitettua yhteen, päivään, viikkoon, kuukauteen. Helpompi se on tehdä osissa, kuin kerralla. Ja miksei sitä opi kerralla?

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!