Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Jazzia johtamiseen

Kirjoitettu 30.11.15
Esseen kirjoittaja: Heidi Aittanen
Kirjapisteet: 3
Kirja: Jazzia johtamiseen
Kirjan kirjoittaja: Patrick Furu
Kategoriat: 4. Johtaminen, 4.2. Johjajan / valmentajan taidot ja työkalut

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Jazzia johtamiseen

 

Jazzia johtamiseen on kirja, jossa kerrotaan mitä yhteistä on jazzyhtyeellä ja johtamisella. Jazzyhtyeellä ja johtamisella on yllätyksekseni paljon yhteistä. Syy miksi valitsin kirjan on se, että hain tukea tulevaan talouspäällikön rooliini. En välttämättä hakenut suoraa tyyliä johtaa tuossa roolissa, sen sijaan halusin oppia tunnistamaan ongelmakohdat, jotta voisin keskittyä niihin. Nämä samat ongelmakohdat esiintyvät kuitenkin koko Ideaosuuskunta Aitossa ja tiimityöskentelyssämme, mikä herätti ajatuksia toiminnastamme yleensä, sekä siitä, mitä ehkä toivon tulevalta tiimiliideriltämme ja koko uudistuneelta johtoryhmältämme.

Heti kirjan alussa kerrottiin, että jos tunnistat organisaatiossasi joitain näistä seuraavista kuudesta asiasta, kirja on sinulle. Bongasin meihin osuvia asioita heti 3/6. Toisin sanoen keskivertoa, emme ole täysin pohjalla, mutta ei meidän toimintamme tällä hetkellä mitään kovin erikoistakaan ole. Nämä kolme asiaa olivat seuraavanlaisia:

  1. Uuden luomiseen ei riitä aika – kaipaamme energiaa ja työkaluja uudistumiseen.
  2. Organisaatiomme vahvuus ei ole yhteistyö – sitä taitoa pitää kehittää, jotta saisimme kilpailuetua.
  3. Vastuunotto ei ole organisaatiomme tunnusmerkkejä – sitä pitää kasvattaa.

 

Nämä kaikki kolme ovat olleet asioita, joihin on ehkä kiinnitetty huomioita ja tehty pientä pintaraapaisua, mutta mitään oikeaa ratkaisua ei olla saatu aikaan. Ehkäpä siitä syystä että kyseenomainen vastuunotto ei ole Ideaosuuskunta Aiton tunnusmerkkejä. Suurimmiksi ongelmiksi nousevat kuitenkin yhteistyön puutteet ja vastuun kantaminen.

 

”Yhteistyössä yksilöt ovat ensisijaisesti yhteisön jäseniä ja vasta toissijaisesti itsenäisiä päätöksiä tekeviä ihmisiä.”

Niin. Tuohan olisi ihannetilanne, ikävä kyllä se ei vain päde meihin. En tiedä millä keinolla minä minä minä –asenteesta pääsisi eroon. Syyllistyn siihen edelleen itsekin, ja ikäväkseni huomaan että sitä tapahtuu osaltani aika paljon. Mutta en ole ainut, osa meistä syyllistyy minä -ajatteluun useammin kuin toiset. Osa meistä kuvittelee ajattelevansa meitä, mutta kuitenkin taustalla vaikuttaa eniten ”minä”.  Ehkä se on ihmisen alitajuntainen vaisto, ehkä se on asenne, ehkä se on suojelukeino, ehkä taustalla on luottamuspula. Syitä on monia ja jokaisella meillä on omansa.

Viime aikoina meillä on ollut paljon puhetta omista säännöistä eri yksilöille, tasa-arvottomasta kohtelusta, syntyneistä klikeistä ja varpaille astumisesta. Jonkun täytyy olla parempi kuin toisen, omaa kaveria suositaan ja ”vikahan ei ole koskaan minussa itsessä”. Taustalla tuossakin, mikä muukaan kuin minä ja minun mielipide. Toisen vuoden valetiimivaiheessa kahlaavalle tiimille voi minä –ajattelu olla aika tavanomaista, mutta tuotakaan vaihetta emme ohita, ellemme ala keskittymään meihin. Yhteistyön voima on suuri ja minä -ajattelusta pitäisi osata irrottaa. En voi suoraan vaikuttaa muiden toimintaan ja ajattelutapaan, sen on lähdettävä jokaisesta itsestään. Voin kuitenkin vaikuttaa minuun.

Rupesin pohtimaan, mikä minussa aiheuttaa minä –ajattelun. Tulin siihen tulokseen että omalla kohdallani se on jo eräs miinus, jonka olen jo tiedostanut pinkkuvuotena. Luottamusongelmat. Luottamusongelmilla tarkoitan sitä, että tiedän kyllä, että jonkun asian hoitaminen onnistuisi monelta muultakin Aitolaiselta, kuin vain minulta. En kuitenkaan pääse siitä tunteesta yli, että tekisin sen itse paremmin tai toisin sanoen minun hoidettavana homma hoituu ja jos ei, voin syyttää siitä vain itseäni. Luottamusongelmat ovat myös se syy, miksi hamstraan itselleni paljon ylimääräistä tekemistä, jonka joku muukin voi hoitaa. Tätä asiaa ei auta se, että vastuunkantaminen yhteisistä asioista ei ole kaikille oletusarvo. Toisaalta ehkä yllytän muita olemaan ottamatta vastuuta, koska lopulta minä, tai joku toinen saman marttyyriluonteen omaava ottaa homman itselleen, haastamatta muita vastuunottoon. Pienimuotoinen noidankehä. Vastaus asiaan taitaakin olla minä -asenteesta luopuminen. Olen puhunut paljon minä –asenteesta tiimini ja itseni puolesta ja kyllähän se liittyy yhteistyöhön paljon. Niin kauan kun kannamme tätä asennetta, me emme olekaan niin me, että meillä olisi sujuvaa ja sulavaa yhteistyötä. Harmi, sillä yhteistyö koko voimassaan voisi tarjota meille useampaa näkökulmaa, tehokkaampaa työskentelyä, työn parempaa laatua ja luoda lisää mielekkyyttä työskentelyyn.

Pitkän pohdinnan jälkeen voin vaikuttaa suorasti vain itseeni, voin yrittää rikkoa omalta osaltani klikit, voin päättää työskenteleväni vähän eri porukassa kuin yleensä, voin kuunnella muita ja voin vielä voittaa luottamusongelmani. Voin edistää tiimityöskentelyä näyttämällä itse esimerkkiä. Vastuunkannon suhteen, voin itse päättää vähäksi aikaa olemaan ”varastamatta” vastuuta. Ehkä siinä joudun turvautumaan pieneen minä asenteeseen, vai joudunko?

 

Neljä elementtiä

Jazzyhtyeen toiminta perustuu neljään peruselementtiin: yhteiseen kieleen, aktiiviseen kuunteluun, toisten tukemiseen ja vastuun kantamiseen. Sama asia pätee erinomaisesti tiimitoimintaan. Niin kuin kuuluisa nelipyörämalli, jos yksikin pyörä kinnaa, ajoneuvo ei kulje suoraan eikä yhtä hyvin eteenpäin. Niin kuin aikaisemmin todettiin, meidän Aitoauto ei kulje niin kovaa vauhtia eteenpäin, ja mutkitteluakin taitaa olla.

Mikä näitä neljää asiaa yhdistää? Minkä pohjalta nämä kaikki asiat oikein toimivat. Hassua, että kirjaa lukiessani lähdin hakemaan ihan eri asioita mitä loppujen lopuksi oivalsinkaan. Kaikki nämä elementit perustuvat mielestäni luottamukseen, tiimilliseen tasa-arvoon ja ME –asenteeseen. Uskon, että taisi käydä selväksi mitä mieltä olen itseni, sekä muiden aitolaisten minä-asenteesta.

Valmentajamme, Essi on jo pitkään huomautellut meille minä –taudista. Hän on tasaisin väliajoin heittänyt dialogiimme vihjailuja ja merkitseviä katseita minä –asiaan liittyen. Vihdoin minulle kirkastui, kuinka suuressa osasssa tuollainen ajattelutapa on osuuskunnassamme.

 

Jazzia johtamiseen kertoo monesta muustakin asiasta, mutta päällimmäisenä jäin miettimään silti lausetta, ”Ei minä, vaan me.”

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!