Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

JHT – Musta lammas

Kirjoitettu 16.09.19
Esseen kirjoittaja: Sara Engman
Kirjapisteet: 3
Kirja: JHT - Musta lammas
Kirjan kirjoittaja: Mikko Aaltonen
Kategoriat: 9.01. Oppiminen, 9.08. Henkinen kasvu, 9.12. Elämänkerrat

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Cheekin elämänkertaa lukiessa minulle tuli kaiken kaikkiaan elämästä todella filosofinen ja pohdiskeleva olo. Mikä oikeasti on elämässä tärkeää ja tavoittelemisen ja kaiken vaivannäön arvoista? On sanomattakin selvää, että Cheek teki valtavasti töitä unelmansa eteen. Yksin hän ei kuitenkaan olisi pystyny moiseen, vaan niin Cheek kuin kaikki muutkin tarvitsevat ympärilleen ystäviä ja tukiverkoston. Mitä suurempi tukiverkosto on, sitä enemmän se tarjoaa mahdollisuuksia. Kirjaa lukiessa huomasikin, miksi verkosto ja sen luominen ovat tärkeitä juttuja. Verkosto on mielestäni ehkä tyhmä sana, enkä ole aiemmin kunnolla ymmärtänyt sitä ja siksi se on ehkä myös tuntunut asialta mikä ei itselle ole niin tärkeä. Mieluummin käyttäisin sanaa ystävä/tuttavapiiri. Ystävien ja tuttavien avulla ja tuella elämässä on mahdollista päästä niin pitkälle kuin vain haluaa. Uskon, että sinänsä mikä tahansa on mahdollista. 

 

Jos vertaan itseäni ja omaa nuoruuttani Jaren nuoruuteen, ne ovat todella erilaiset. Jare biletti, tappeli, oli joka viikonloppu kaupungin sykkeessä ja piireissä mukana. Hänet tunnettiin niin hyvässä kuin pahassa. Hän vietti nuoruutensa Lahdessa, joka on huomattavasti suurempi kuin oma kotikaupunkini Haapavesi. Haapavedellä noin kaikki samanikäiset tietävät toisensa, joten ei tarvitse tehdä töitä sen eteen, että olisi tunnettu. Toki jotkut henkilöt sielläkin varmasti ovat enemmän esillä kuin toiset. Itseäni ei alaikäisenä yhtään kiinnostanut bilettäminen. Minulla oli oma kiva kaveripiiri ja se riitti. Keksimme aina kaikennäköistä tekemistä lintujenkiikaroinnista mäenlaskuun moottorikelkkareitillä. Sinänsä harmitonta tekemistä. Pikkukaupungissa elämä oli helppoa ja leppoista. Ei ollut isompien kaupunkien kiireen tuntua enkä edes kaivannut muuta. Luulen, että on myös paljon omista taustoista kiinni se, mitä tavoittelee elämässä. Haapavedellä minusta ei tuntunut siltä, että pitäisi tavoitella jotain suuria tai päästä pitkälle. Silti jotenkin päädyin Jyväskylään ja Tiimiakatemialle. Olen todella tyytyväinen siitä, että päädyin tänne, sillä täällä pääsen kehittämään itseäni ja miettimään, voisiko jokin suurempi juttu olla kuitenkin tavoittelemisen arvoinen. 

 

Jos haluaa päästä pitkälle, elämässä täytyy tehdä valintoja. Sillä kaikkea ei voi saada eikä kaikkeen voi panostaa täysillä. Mielestäni ihan kaikkea ei aina tarvitsekaan tehdä ihan täydellisesti ja olen vasta viime aikoina tajunnut sen. Olen huomannut itsestäni sen, että minulla on taipumusta perfektionismiin, mikä aiheuttaakin joskus ongelmia. Haluaisin aina tehdä kaiken todella hyvin ja tarkasti ja pelkään epäonnistuvani. Tämän olen huomannut tekemisesssäni esimerkiksi esseiden kirjoittamisessa. Ajatus esseen kirjoittamisesta ahdistaa, koska se tuntuu niin työläältä koska haluaisi aina tehdä mahdollisimman hyvän ja täydellisen esseen. Tästä syystä tulee helposti tunne, että mieluummin en tee esseetä ollenkaan kuin että kirjoittaisin huonon esseen. Todennäköisesti esseeni olisivat silti ihan hyviä, vaikka joskus koittaisinkin kirjoittaa niitä vähän huolettomammin. Nykyään kun alan kirjoittaa esseetä, niin pääsen onneksi flowtilaan, jossa en yliajattele tekstiäni vaan kirjoitan vaan kaiken mitä mieleen tulee. Ajattelen, että tekstiä voi aina muokata jälkikäteenkin, kuhan edes saa jotain kirjoitettua, mutta yleensä tekstiä ei tarvitse edes muokata jälkikäteen. 

 

 Jos Jare ei koe jotain asiaa tärkeäksi, hän yleensä suoristaa hieman mutkia. “Saimme lopputyöstä kakkosen, toiseksi huonoimman arvosanan. Se ei ole ihme, sillä tutkielma oli minimipituinen ja otteeltaan varsin kevyt. Menimme Supin kanssa sieltä, mistä aita oli matalin, vaikka meillä olisi ollut omasta takaa paljon aiheeseen liittyvää eksaktia tietotaitoa. Mutta kuten koko ammattikorkeakoulu, lopputyö ei kiinnostanut meitä pennin vertaa”, Jare kertoo. Hän siis opiskeli liiketaloutta Lahden ammattikorkeakoulussa, mutta opiskelu ei ollut hänelle ykkösprioriteetti, vaan räppääminen. Mielestäni tästä asenteesta voisi jopa ottaa mallia. En todellakaan ole sitä mieltä, että aina pitäisi mennä sieltä mistä aita on matalin, vaan omien tavoitteiden ja unelmien eteen on tehtävä töitä. Mutta jos joku asia omien tavoitteiden saavuttamisessa ei ole niin oleellista, voi jonkun asian tehdä vähän vasemmalla kädellä, jotta aikaa jää siihen, mikä itselle on oikeasti oleellista. Kaikkea tässä elämässä ei ehkä tarvitse eikä kannata ottaa niin vakavasti. Toinen asia, jossa Jare päätti vähän suoristaa mutkia, oli työharjoittelu. Hän meni työharjoitteluun tutulleen, jossa hän työskenteli kuuden kuukauden sijaan yhden kuukauden, mutta sai työtodistuksen koulua varten kuuden kuukauden harjoittelusta. Tärkeämpää kuin työ hänelle oli siinä vaiheessa etäisyys Lahteen. Samanlaisen irtioton tunteen hän koki seuraavan kerran vasta Vain elämää kuvauksissa kuusi vuotta myöhemmin.

 

Kun suomi-hiphopin alamäki alkoi vuonna 2004, alkoi näyttää siltä, ettei suomiräpistä olisi kenellekään elämänuraksi. Kulttuuri oli valumassa takaisin marginaaliin ja suurin osa räppäreistä oli tyytyväisiä siihen, että räpillä oli taas underground-musiikin status. Katu-uskottavuus koettiin tärkeämmäksi kuin haaveet ammattilaisuudesta. Cheek oli puolestaan asiasta toista mieltä. Hänen mielestään suomiräppäreiden olisi pitänyt nousta pitämään kulttuuristaan entistä isompaa meteliä. Jos kerran suomalainen metallimusiikki breikkasi maailmalla, miksi suomiräpin olisi pitänyt tyytyä vähempään? Cheek olikin valmis vääntämään niin kauan kunnes “kampi jossain vaiheessa taipuisi suomiräpille suotuisampaan asentoon”.  Cheek mietti, kuinka juttu saataisiin nostettua R&B Cafesta vaikka RMJ:n kakkoslavalle. Kun hänen kaverinsa Komet sanoi, ettei suomiräpistä tule koskaan isoa eikä kukaan tule tällä rikastumaan, Cheek närkästyi: “Kannattaako heittää toivoa? Pystyttäisiinkö me yhdessä muiden räppäreiden kanssa tekemään tästä hommasta jotenkin yleisellä tasolla arvostetumpaa? ehkä jonain päivänä joku suomiräppäri voisi nauttia samanlaista arvostusta kuin Ville Valo tällä hetkellä tai Matti Syrjä viime vuosikymmenellä. Mutta sillä tavalla se ei ainakaan onnistu, ettei me itsekään uskota siihen, että se on mahdollista.” 

 

Cheekin matka huipulle ei ole ollut missään nimessä helppo. Hänen on täytynyt uskoa omaan tekemiseensä ja juttuunsa silloinkin kun kukaan muu ei ole enää uskonut. Hänen uransa ei ole ollut koko ajan nousujohteinen, mutta silti hän on uskonut itseensä ja oppinut myöskin virheistään ja jatkanut eteenpäin. Luulen että kaikkien tiimiakatemialla ja varsinkin meidän tiimissä olisi syytä ottaa mallia Cheekistä. Eli meidän olisi hyvä luottaa ja uskoa omaan tekemiseen, uskaltaa tehdä virheitä ja myöskin lopulta iloista saavutuksista. Osa meidän tiimistä onkin jo uskaltanut lähteä kokeilemaan isompia juttuja, kuten JKL Drift King, joka onnistui lopulta todella hyvin. Siitä myös saa olla ylpeä. Tätä tarvitsemme vielä ehdottomasti lisää. 

 

Lopulta Cheek päätti lopettaa musiikillisen uransa ollessaan vielä huipulla, elokuussa 2018 Lahden mäkimontussa. Näin Jare säilytti arvokkuutensa upealla lopetuksella 60 000 ihmisen edessä. Kukapa olisi uskonut, että saaga päättyy näin upeasti? En itse ollut Cheekin viimeisellä keikalla Lahdessa, mutta kävin Cheekin viimeisellä Hartwall areena -keikalla ja vieläkin nousee kylmät väreet kun mietin sitäkin keikkaa. Vaikka se oli ensimmäinen ja viimeinen Cheekin keikka, jolla koskaan kävin, jäi siitä upea muisto. En sinänsä koskaan fanittanut Cheekiä, vaikka tykkäsinkin sen joistain biiseistä. Ajattelin kuitenkin, että voisihan sitä edes yhdellä keikalla käydä ennen kuin hän lopettaa. Jälkeenpäin kyllä harmittaa, että en aiemmin fanittanut Cheekiä ja ostanut lippuja mäkimontun keikalle. Vasta tuon Hartwall areena -keikan jälkeen aloin kuunnella enemmän Cheekiä. 

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!