Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Johtajuuden ristiriidat

Kirjoitettu 02.12.19
Esseen kirjoittaja: Joona Takkula
Kirjapisteet: 2
Kirja: Johtajuuden ristiriidat
Kirjan kirjoittaja: Alf Rehn
Kategoriat: 1. Oppiminen, 2.4. Tiimiliiderinä ja -valmentajana toimiminen, 4. Johtaminen, 4.4. Johtamisen haasteet

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Onko johtajuudessa ristiriitoja? Olenko törmännyt tiimiliiderinä niihin? Kyllä.

Johtajuus on minulle henkilökohtaisesti todella mielenkiintoinen aihe. Se on niin helppoa, mutta myös niin haastavaa. Toisaalta niin yksinkertaista, mutta toisaalta niin monimutkaista. Se on niin laaja aihe, ettei johtajana toimimiseen liittyviltä vinkeiltä tai ajatuksilta voi välttyä, sillä niitä on paljon. Niin kuin kirjan kirjoittaja Alf Rehn sanoi, johtajuuteen littyviä mielipiteitä tai toimintamalleja on vähintään yhtä paljon kuin johtajuudesta kiinnostuneita ihmisiä. Eli paljon.

Olen toiminut nyt tammikuusta lähtien meidän tiimin – Projektitoimisto Gravin – tiimiliiderinä, ja olen erittäin kiitollinen tästä matkasta. Pian vuoden kestänyt matka on opettanut minulle paljon johtajuudesta, mutta paljon on ollut myös haasteita matkan varrella. Nyt kun katson matkaa taaksepäin, olen sitä mieltä, että olin liiderinä vielä viime keväänä melko poikanen. Asiat kyllä hoituivat ihan hyvin, mutta tietynlainen ote toiminnasta jäi ajoittain puuttumaan. Jälkeen päin katsottuna poljin melko usein johtajuuden ristiriitojen suossa. Mietin, että miten tässäkin tilanteessa tulisi toimia? Sanonko nyt suoraan miten asiat menee, vai kysynkö tiimiltä ensin? Oli joitain asioita tai tilanteita, missä en osannut toimia niin kuin liiderin olisi ehkä pitänyt toimia. Tietynlainen liiderin vastuu ja ”perustoiminta” oli ajoittain hakusessa. Tähän vaikutti varmasti osaltaan se, ettei meillä ollut vuokratiimiliideriä kun me aloitettiin tiimin toiminta. Se olisi varmasti voinut saada omankin toiminnan paremmalle pohjalle. Mutta koen, että virheiden ja haasteiden myötä olen taas oppinut paljon enemmän.

Kuten mainittua, oli tiettyjä ristiriitoja, joita olen vajaan vuoden liideripestin aikana kohdannut. Yleisimpänä asiana esiin nousee varmasti se, että mietin milloin voin liiderinä päättää asioista yksin. Olemme litteä organisaatio, eikä tiimissä ole mitään selkeää hierarkiaa, vaikka meillä erillinen johtoryhmä, johon itsekin kuulun. Johtoryhmä on toki jokainen omalla osa-alueellaan vastuussa siitä, että asiat hoituvat, mutta voivatko he päättää asioista yksin? Tämän asian kanssa on ehkä täytynyt löytää se kuuluisa kultainen keskitie. Jotkut asiat vaativat usein koko tiimin mielipiteen ja on fiksua, että jokainen tiimin jäsen on vähintään tietoinen tulevista muutoksista ja päätetyistä asioista. Tässä on enemmänkin oleellista se, että tunnistaa tilanteet, joissa päätös on itse tehtävä.

Mitä liiderin toimintaan sitten kuuluu ja mistä liideri on vastuussa? Tämäkin asia oli todella hämärän peitossa kun aloitin työssäni. Oma tehtävänkuvani ja vastuualueet ikään kuin muotoutuivat matkan aikana. Jälkeen päin ajateltuna olisi ollut fiksua miettiä koko tiimin voimin, että mitkä asiat kuuluvat minun tehtäviin liiderinä. Olen onnekseni ollut koko tämän matkan aikana aidosti motivoitunut ja kiinnostunut tiimistä ja sen kehittämisestä, minkä vuoksi koen, että olen kuitenkin saanut vietyä tiimiä eteenpäin hyvällä tavalla. Matkan aikana oli toki asioita, että mietin kuuluuko tämäkin alue minun vastuulleni? Onko johtajuus sitä, että hoidan näitä pieniä asioita vai keskitynkö vain isompiin asioihin. Johtajuus on niitä molempia. Sen vuoksi näiden asioiden välillä ”pallotteleminen” on joskus vaikeaa.

Yksi asia on mietityttänyt minua myös paljon. Kuinka läsnä minun pitää olla muiden tiimin jäsenien ajatuksille ja murheille? Olen sosiaalinen persoona ja olen aina tullut kaikkien kanssa toimeen, mikä on toki hyvä juttu. Ajoittain eteen tuli kuitenkin tilanteita, jossa tietyt tiimiläiset painivat erilaisten haasteiden kanssa, eivätkä meinanneet saada asioita tehtyä. Haasteet saattoivat tulla heidän omasta henkilökohtaisesta elämästään, mikä heijastui sittemmin myös tiimin asioiden tekoon. Olisiko minun pitänyt olla siinä vaiheessa enemmän läsnä? Osa on sanonut että kyllä olisi. Kuten Alf Rehn mainitsee kirjassaan:

”Johtajan tulee olla läsnä, muttei se voi olla organisaation ainut terapeutti, jonka puoleen kaikki kääntyvät”.

Heti syksyn alkupuolella sain yhdeltä tiimin jäseneltä palautetta tästä asiasta ja halusin toki parantaa toimintaani tämän suhteen. Olen syksyn aikana hiukan onnistunutkin kohdentamaan huomiotani enemmän ihmisiin, eikä pelkästään heidän suorituksiin. Olen myös oppinut tulemaan myös vastaan silloin, kun jollain toisella on ollut haastavia aikoja elämässä. Muistan kun hiljattain Mia sanoi olevansa väsynyt ja työlistalla olevan liikaa töitä. ”Keskityt nyt vain tuohon markkinointikalenterin tekoon ja jätät muut asiat vähemmälle”, sanoin hänelle. Ennen olisin saattanut pahimmassa tapauksessa vain hymähtää ja sanoa joitan, että ”nukkuisit enemmän” tai muuta vastaavaa. Vaikken sitäkään toki pahalla olisi tarkoittanut. Kultainen keskitie on siis tämänkin asian kohdalla osittain löytynyt, mutta se vaatii tietynlaista ”pelin lukua” ja tilanneosaamista, jotta osaa oikeissa tilanteissa tulla vastaan ja olla tarpeeksi läsnä.

Alla on lueteltu Rehnin mainitsemia ristiriitoja, joita johtajuus pitää sisällään:

  • Epäonnistunut – onnistunut
  • Ristiriitainen – itsestäänselvä
  • Nopea – hidas
  • Järki – tunne
  • Tekeminen – unelmointi
  • Isot asiat – pienet asiat
  • Vaikeat asiat – yksinkertaiset asiat
  • Muuttuva – pysyvä
  • Miehekäs, kova – naisellinen, pehmeä
  • Näkyvä – näkymätön
  • Vaativa, valvova – luottava, mahdollistaja
  • Rajojen asettaja – rajojen rikkoja
  • Odottaja – reagoija
  • Priimus – yksi joukosta
  • Yksinäinen – yhteisöllinen
  • Tämä päivä – tulevaisuus

Näistä kaikista ristiriidoista voidaan siis päätellä, että on tämä johtajuus niin erikoista! Asia, jota kaikki tekevät, jota on kaikkialla ja joka tilanteessa, mutta jota yksittäisessä yrityksessä tietyt ihmiset tekevät periaatteessa enemmän. Kuluneen vuoden jälkimmäinen puolisko on sujunut huomattavasti paremmin kuin ensimmäinen ja koen, että olen jollain tasolla löytänyt oman tapani toimia liiderinä. On toki selvää, ettei vuoden kokemus tee kenestäkään vielä hyvää johtajaa, mutta oikealla tiellä ollaan.

On tilanteita, joissa en liiderinä ole tietoisesti ollut esillä niin paljon, kuin olisin voinut. Olen antanut tiimin loistaa ja tehtä työtänsä, silloin kun olen huomannut sen toimivan. Tämäkin on yksi Rehnin mainitsemista ristiriidoista; johtajan tulee olla näkyvä, mutta toisaalta näkymätön. Mielestäni tässäkin asiassa tilannetaju on kaiken a ja o. On osattava tunnistaa tilanteet, joissa liiderin pitää nousta ylös ja ottaa ohjat käsiin. Ja toisaalta on tilanteita, joissa on parempi olla vain hiljaa ja antaa tiimin puksuttaa eteenpäin. Jossain kuulin hiljattain lauseen, mikä meni näin: ”toimitusjohtajan on tehtävä itsestään merkityksetön”. Tästä on varmasti monia mielipiteitä, mutta ymmärrän lauseen pointin täysin. Olisihan se ihannetilanne, jos tiimi ei tarvitsisi liideriä. Gravi puskisi eteenpäin ilman minun panostani liiderinä. Näinkin lyhyellä johtajakokemuksella voin kuitenkin sanoa, ettei se ole mahdollista pitkässä juoksussa. Kyllä jokainen organisaatio tarvitsee henkilön, joka on lopulta vastuussa siitä, mihin suuntaan laivaa käännetään.

Aiemmin mielessäni kävi myös se, että pitääkö minun olla johtajana jotenkin erityisen tiukka ja kurtistaa kulmani, jotta saan auktoriteetin tiimissä. Jälkikäteen ajateltuna on ollut kuitenkin hyvä, että olen pystynyt pitämään pelissä oman itseni, eikä minun ole ihmisenä tarvinnut muuttua työtehtäväni vuoksi. Tämä kirja on ehdottomasti yksi niistä, mitkä jokaisen tiimiliiderin ja johtajan tulisi minun mielestäni lukea!

Tagit: , , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!