Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Johtajuuden ristiriidat

Kirjoitettu 05.07.18
Esseen kirjoittaja: Pilvi Sillgren
Kirjapisteet: 2
Kirja: Johtajuuden ristiriidat
Kirjan kirjoittaja: Alf Rehn
Kategoriat: 4. Johtaminen, 4.4. Johtamisen haasteet

Johtajuuden ristiriidat, 2.0 out of 5 based on 1 rating
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 2.0/5 (1 vote cast)

Tämän kirjan opit tulivat varsin kalliiksi, sillä unohdin perua sen lukemista varten hommatun Storytell- sovelluksen 2vk ilmaisen kokeilun… Teoksen kirjailijalla Alf Rehnillä oli hauska ja kepeä ote ristiriitaiseen ja moninaiseen aiheeseen. Kirja poikkesi kyllä paljon aikaisemmista lukemistani, joita Alf haukkuikin alkuun, sillä ne koittavat tehdä sumeasta ja epämääräisestä toiminnasta selkeää ja helpon kuuluista.

 

”Johtaminen on epäonnistumista” vs. ”Johtaminen on onnistumista”

Ikinä kaikki ei mene niin kuin Strömsössä oli pielessä sitten kommunikointi, johtaminen tai päätöksenteko ja silti epäonnistumisista huolimatta pitää pärjätä. Toisaalta johtamista mitataan tuloksissa, joten jotain on saatava aikaan ja onnistuttava. Johtajan täytyy siis osata kukoistaa epäonnistumisista välittämättä ja niiden ohella onnistuakin aina välillä. Epäonnistuneeseen johtamiseen on tullut törmättyä ihan akatemia projektien ohella tavallisen osa-aikatyönkin puitteissa. Ja kyseessä on harvoin tällainen onnistuneesti epäonnistunut johtaminen. Mikä mielestäni tekee epäonnistuneen epäonnistumisten johtamisen, on muista syitä ja syyllisiä etsivä johtaja, eikä rehellisesti ja avoimesti kehittämisen haluisena omat virheensä myöntävä ja tunnustava tyyppi, joka keskittyy vastuun välttelyn sijaan ratkaisuun. Kun esimerkiksi tiimillämme meni viime kauden Kota-projekti hieman reisille, ei syytä toki pistetty projektipäällikön niskaan vaan yhtälailla kaikki avoimen keskustelun kautta myönsivät osuutensa asiaan eikä päällikkökään vältellyt vastuuta koittaen sysätä sen muille, vaan tunnusti omat virheensä.

 

”Johtajuus on nopeaa” vs. ”Johtajuus on hidasta”

Johtajalla on harvoin aikaa jäädä empimään ja jutut tulevat nopeasti ja yllättäen usein vastaan, täytyy siis olla nopea. Johtajan täytyy tarkkailla tilanteita ja ymmärtää ja kehittää syy toiminnalle, täytyy siis malttaa olla hidas. Näiden välillä tasapainon löytäminen on tärkeää, sillä jos ei osaa olla ripeä tilaisuudet jäävät käyttämättä, mutta jos kaikki toiminta on ”ready, fire, aim” meininkiä, hukkuu koko tarkoitus ”miksi” ja sen viestintä hätäisen hutiloinnin jalkoihin. Akatemialla eri tilanteesta riippuen johtajuusrooli on monesti enemmänkin toista yllä mainituista. Tiimiliideri tai VTL seuraa tiimiä ja sen etenemistä rauhassa ja tarkasti ja pyrkii toimimaan yhteisen tavoitteen ja kaikille merkityksellisen jutun edistämiseksi, kun taas esimerkiksi parin viikon varoitusajalla rakettipäivien järjestys vastuun saaneena tiiminä täytyi välittömästi tarttua toimeen ja alkaa tehdä varauksia ja vetää linjauksia.

 

”Johtajat ovat vain ihmisiä”

Meillä kaikilla on heikkouksia ja emme aina toimi oikein. Olisi siis epäreilua odottaa johtajien olevan jotenkin tällaisen yläpuolella. ”On itsestään selvää, että alkoholin juominen ei ole terveellistä, silti me teemme niin”. Monesti johtajalle on jopa mahdotonta toimia arvojensa mukaisesti, jos esimerkiksi kyseessä on suuri firma, ei kaikkien kanssa vain ole aikaa keskustella ja ottaa heitä huomioon f2f. Tässä isona tekijänä on toki ajanpuute, joka tuntuu vaivaavan lähes joka johtaja pestin omaavaa akatemialla ja sen seinien ulkopuolella. Johtajan asemassa kuitenkaan omat heikkoudet eivät saisi aiheuttaa ongelmia. Jos olet huono konflikteissa ei se saa vaikuttaa kykyysi nostaa hankalia asioita esille käsiteltäväksi. Monesti akatemialla johtaja rooleissa näkyy kaverijohtajuuden kääntöpuoli, ystävää ei haluta määräillä ja siihen ei oikein koeta edes olevan auktoriteettia, kun kaikki olemme samalla tasolla keskenämme. Tämä taas johtaa monesti lepsuiluun ja sormien läpi asioiden katsomiseen, mikä taas syö pohjan tekemisen tasolta ja vaatimiselta. Johtajana täytyisi siis mennä omalle epämukavuus alueelle, tarkoittaa se sitten kiusallista kissan pöydälle nostoa tai alisuoriutuvan tiimiläisen puhutteluun ottoa.

 

”Johtajuus on tekemistä” vs. ”Johtajuus on unelmointia”

Jotta kukaan seuraa, on tehtävä jotain seurattavaa, johtajuus on siis tekoja. Johtajan on haaveistaan kasattava tulevaisuuden visiot ja ratkaisut ja käytävä läpi myös pahimmat painajais visiot välttääkseen ne, johtajuus on siis unelmointia. Johtajista voi välittyä esim. leffojen kautta kuva, jossa mies istuskelee puvussa isossa huoneessa kalliissa tuolissa ison työpöydän takana ja järjestelee nimikko kyniään tai siemailee kahvia ja välillä poistuu lounaalle. Tämä on harvoin totuus. ”Vääräkin tekeminen on joskus parempi, kuin ettei tee mitään” Niin kuin tuolla nopeus jutuissa jo tuli ilmi, johtajalta menee tilaisuudet ohi jos ei toimi ja varsinkin aloittaessa johtaja pestiä alkuun olisi hyvä saada osoitettua, että saa jotain aikaankin. Toki haittapuoleksi homma voi kääntyä, jos unelmoinnille ja visioille ei jää yhtään aikaan. Tämä onkin taito mitä ei tavallisessa koulussa opi (paitsi ehkä akatemialla) mutta mikä olisi tärkeä omata johtajana. Jos tiimillä ei ole yhteistä unelmaa jota johdetaan esim. mymmistä ei siellä 3,5vuoden jälkeen varmaan hirveän moni Balin rannalla kilistele ja motivoidu rämpimään kaiken maailman rakettimyynti lypsylehmä prokkiksia läpi.

 

”Blondeista ei tule toimareita”

Tai ainakin harvoin näin käy. Eihän se reilua ole eikä mitenkään oikeasti tärkeisiin juttuihin, kuten pätevyyteen millään tavalla liittyvää, mutta johtajan vaan edelleen odotetaan olevan ”ÄIJÄ”. Sota ja urheilu viitteet ja sankaruus sekä miehekkyys ovat johtajasta kansan vaatimia piirteitä. Tästä voisi ottaa näin naisena ja vielä vaaleatukkaisena itseensä, mutta sen sijaan järkevin olisi hyödyntää näitä vielä nykymaailmassa määrääviä tekijöitä siitä, miten johtajia katsotaan, vaikka ne eivät siihen vaikutakaan onko hyvä. Simppeleitä juttuja, mitä naisjohtaja voi esim. tehdä ihan vain pukeutumisella on valita maskuliininen johtajilla tyypillinen tumma puku. Tämäkin mukautuminen toki vain, jos välittää tuosta vahvan ja ”pätevän” johtajan kuvan välittymisestä muille. Ehkä omalta kohdaltakin kuitenkin jos miettii herättäisikö enemmän luottamusta ja kunnioitusta tällä lailla ulkonäöllisesti siistiin pukuun sonnustautunut urheilullisen oloinen johtaja vai esim. huomattavan huonossa fyysisessä kunnossa oleva (urheilu viitteet) ja epäsiististi pukeutunut, niin valinta ei ole vaikea.

 

Kyttääminen vs. valvominen

Johtajan kuuluu olla perillä ja seurata alaisiaan ja heidän edistymistään ja työnsä jälkeä. Tähän vain on kaksi hyvin erilaista tyyliä: virheiden kyttääminen ja onnistumisten etsiminen. Ensimmäinen eli kyttääjä on se ahdistava niskan takana hengittäjä, kenen suusta ei ikinä kehuja kuule, vain ainoastaan, jos löytyy jokin pienikin korjattava asia suu aukeaa. Jälkimmäinen taas toki huomauttaa, jos jokin on pielessä, mutta tämän ohella muistaa myös nostaa onnistumiset valokeilaan ja valvoessaan etsii näitäkin suorituksesta. Kyttääjäksi on kuitenkin helpompi lipsahtaa ja jotenkin yleisimmin tulee usein vain sanottua niistä huonoista jutuista joille pitäisi tehdä jotain, niiden hyvien sijaan. Tässä ollaankin esim. ryhtivaljas projektissa pyritty tsemppaamaan, että muistettaisiin aina kiittää ja kehua hyvin hoideituista jutuista eikä vain valittaa niistä missä olisi parantamisen varaa.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!