Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Johtajuuden ristiriidat

Kirjoitettu 22.07.18
Esseen kirjoittaja: Elina Paukkio
Kirjapisteet: 2
Kirja: Johtajuuden ristiriidat
Kirjan kirjoittaja: Alf Rehn
Kategoriat: 4. Johtaminen, 4.2. Johjajan / valmentajan taidot ja työkalut, 4.4. Johtamisen haasteet

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Johtaminen on yksi valtavan iso paradoksipallo. Kun listaa hyvän johtajan ominaisuuksia, voi huomata, että monet niistä ovat keskenään ristiriidassa. Johtajan tulee tehdä nopeita päätöksiä, mutta samalla kuunnella herkällä korvalla myös alaistensa mielipiteitä. Johtajan tulee olla avoin uusille ideoille ja kokeiluille ja samalla osata nähdä olennainen, eikä lähteä toteuttamaan jokaista muutosideaa. Johtaja ei saa valehdella, paitsi silloin kun on pakko. Johtajan on hyvä olla empaattinen ja välittävä, muttei liian tunteellinen ja läheinen. Siinäpä jo muutama esimerkki, joita kirjassa lueteltiin vielä hurjan monta enemmän. Hyvän johtajan tulisi siis löytää kultainen keskitie hyvien ominaisuuksien välillä, jolloin taas uhkana on, että hyvät ominaisuudet katoavat ja johtaja muuttuu tasapaksuksi. Päätöksiä ei tehdä nopeasti, uusia ideoita ei oteta vastaan ja alaisia kohdellaan liian kylmäkiskoisesti. Tilannetta ei tokikaan helpota edes se, että alaiset kokevat jokainen asiat omalla tavallaan.

Kirjoittaja kertoo kirjan alkuvaiheilla, että johtajan tulee kyetä rohkeasti kokeilemaan jotain uutta, eikä liiaksi takertua toimivaan vanhaan. Siksipä kokeilen kerrankin kirjan lukua niin, että luen sen, ja jälkeenpäin kirjoitan sen, mitä kirjasta vahvimmin jäi mieleen. Yleensähän kulutan muistiinpanopaperia ja postit-lappuja hurjia määriä kirjoja lukiessani. Tähän mennessä olen huomannut, ettei kirja juuri sisällä muistiinpanoja välttämättä vaativia teorioita tai suoria totuuksia, vaan kirja toimii enemmänkin ajattelun herättäjänä. Kirja löytyi käsiini sattumalta, mutta se toimiikin hyvin starttina syksyn aikana suoritettavaksi jääneelle Ihmisten johtaja -kurssille.

Johtamisen paradoksien kautta kirjoittaja osoittaa osittain valheellisiksi kaikki ne johtajuuskirjat, jotka väittävät kertovansa ”yksinkertaiset keinot onnistua johtajana”. Johtaminen on kaikkea muuta kuin yksinkertaista. Vaikka skeptisyys on veressäni, kyseenalaistan ehkä vielä hieman enemmän seuraavien kirjojen yksinkertaistuksia.

Tiimiakatemian mankelin lähes kokonaan läpi käynyttä lämmittää se, että unelmointi on myös johtajan tärkeä taito. Kaikki taistelu unolmoinnin ja sen vaikeuden kanssa ei siis ole olut hukkaan heitettyä! Pieni hulluus ja kyky unelmoida ovat jopa pakollisia ominaisuuksia, jos haluaa kasvattaa jotain suurta. Tästä hyvinä esimerkkeinä Toivo ”Topi” Sukarin Maskut ja Ideaparkit, sekä Steve Jobbsin ja Elon Muskin saavutukset. Jälkimmäisten johtamasitaitoihin en ota tässä kantaa… Unelmat ovat joka tapauksessa keskeisiä johtamiselle. Moni johtajana esiintyvä vähättelee unelmia ja unelmointia, joka kirjoittajan analyysin mukaan johtuu siitä, että unelmointi on monelle niin vaikeaa! Aikaansaava unelmointi on yksi vaikeimmista johtajan tehtävistä. Se vaatii uskallusta ja peräänantamattomuutta, sekä kykyä ajatella uusilla tavoilla ja kokeilla välillä mahdottomaltakin vaikuttava. On paljon kouluja, jotka opettavat monia muita tärkeitä taitoja, mutta Tiimiakatemia (muista kaupungeista löytyvine kaltaisineen) on ainoa, joka opettaa unelmointia ja taitoa nähdä niitä mahdollisuuksia, joita muut eivät näe. Unelmointi ei itselläni kuulu vieläkään vahvimpiin ominaisuuksiini, päinvastoin, mutta ainakin olen kehittynyt siinä, sekä oppinut akatemian aikana arvostamaan tuota taitoa. Taitoa harjoittelen joka päivä ja keltainen kumppanini toimii hyvänä tukena unelmoinnin ja haaveilun opettelussa, mutta olen myös ymmärtänyt, että työelämässä helpottaa, kun saa rinnalleen jonkun, jolle unelmointi on helpompaa. Tämänkin ymmärtämisessä on oma tiimi ollut avainasemassa. Lisäksi kirjoittaja kehottaa jokaista, erityisesti tässä yhteydessä johtajia, lukemaan jotain muuta kuin mitä kollegat lukevat ja kurkistavan johonkin toisenlaiseen maailmaan, mihin muut eivät juuri ehkä ole kurkistaneet. Näin on mahdollista avartaa omaa ajatusmaailmaa ja parhaimmillaan vielä suuntaan, johon muut eivät osaa ajatteluaan edes kohdistaa.

Johtajan on hyvä toisinaan tarkastella omaa ajankäyttöään ja varmistaa keskittyminen oikeisiin asioihin. Tutkimukset ovat osoittaneet, että johtajan päivään kuuluu satoja erilaisia pieniä tehtäviä, jotka tekevät päivästä hajanaisen ja täyttävät sitä tehtävillä, jotka hyvällä suunnittelulla ja delegoinnilla voisi jättää myös muiden hoidettavaksi. Teen itse usein arjessa tehtävälistoja, joilla varmistan oman tehokkuuteni ja sen, että kaikki suunniteltu tulee tehtyä. Listat auttavat myös delegoinnissa. Uskon tämän säilyvän toimintatapanani myös jatkossa, sillä se sopii siniselle luonteelleni ja toivon, että jos jonakin päivänä päädyn johtajan rooliin, muistaisin siinäkin listata tehtäviä. Näin saisin itse varmistettua, että teen tärkeitä asioita, tärkeysjärjestyksessä ja niin, että en tekisi muille kuuluvia tehtäviä.

Mainitsinkin jo ensimmäisessä kappaleessa valehtelemisen. Sana saa olon välittömästi epämukavaksi ja eikä sitä tulisi itse koskaan mainittua johtajan hyvänä ominaisuutena. Mutta näin se kuitenkin on, johtajalla on oltava myös kyky tarvittaessa valehdella. Tilanteet, joissa kykyä tarvitaan, on tosin toivottavaa pitää minimissä. Tällaisia tilanteita ovat mm. tilanteet, joissa tulee suojella yrityksen ja osakkeiden arvoa. Kirjan esimerkkinä käytettiin haastattelua, jossa tehtaan johtavassa asemassa olevaa haastateltiin ja tältä udeltiin tietoa siitä, onko kaupungin tehdas kenties lopettamisuhan alla. Johtaja tiesi jo, että tehdas tullaan sulkemaan, mutta onnistumista mitattiin sillä, kuinka hyvin johtaja onnistui tuon totuuden haastattelussa piilottamaan. Tieto lopettamisesta ei siis ollut vielä julkista, eivätkä edes työntekijät vielä tienneet siitä. Olen myös itse ollut alaisena tilanteessa, jossa aavistelimme myymälämme olevan lopettamisuhan alla (merkit olivat jo äärimmäisen selkeitä), mutta ylempää edes lähimmältä esimieheltämme emme saaneet minkäänlaista vastausta epäilyihimme. Muista kysyneeni esimieheltäni suoraan, että olenkohan oikeassa kun tunnen matkustavani uppoavalla laivalla. Hän ei muka tiennyt asiasta mitään. Puoli vuotta myöhemmin myymälää ei enää ollut, mutta onneksi me pitkäaikaiset työntekijät olimme kaikki ymmärtäneet jo siirtyä alta pois uusien opiskeluiden ja töiden pariin.

Vaikeat tilanteet ja ongelmat opettavat henkistä vahvuutta, luovaa ongelmanratkaisua, nöyryyttä ja peräänantamattomuutta. Jokainen tilanne on erilainen ja johtajaksi kasvetaan hiljalleen. Vaikka nuorilla johtajilla voi kokemuksia erilaisista tilanteista olla vähemmän, ovat he usein oppivaisempia ja avarakatseisempia, kuin vuosikymmeniä kokemuksia omaavat. Hyvä johtajuus ei siis katso ikää.

 

Kirjan lisäksi perehdyin seuraaviin johtajuudesta kertoviin videoihin:

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!