Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Johtajuus

Kirjoitettu 09.08.17
Esseen kirjoittaja: Aleksi Suomala
Kirjapisteet: 3
Kirja: Extreme Ownership Ja The Leader Who Had No Title
Kirjan kirjoittaja: Jocko Willink, Leif Babin ja Robin Sharma
Kategoriat: 4. Johtaminen, 4.3. Johtamisen ja organisaation kehittämisen työkalut, 9. YPK:n ulkopuoliset

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

On oikeastaan hauskaa huomata, että tämä kievarin toinen kesä on ensimmäinen kunnon johtajuus haaste tiimiakatemian aikana, joten on hauska lukea ja oppia johtajuudesta lisää. Olen mennyt tähän mennessä luontaisilla kyvyillä, jos niitä nyt sattuu olemaan.

On eri asia johtaa tiimirajojen ulkopuolella, koska et tunne ihmisiä ja et tiedä heidän aiemmista kokemuksista. Mahdollisuudet tulevat aina käärittynä työhanskoihin.

 

Toivo

Parhaat johtajat pystyvät luomaan toivoa ihmisiin. Toivo on kiteytettynä sitä, että uskotaan tulevan olevan menneisyyttä parempaa. Nyt kun kesä on jo pitkällä ja mietin että olenko luonut toiveikkaita ajatuksia kesän suhteen, niin kyllä. Toivo on oikeistaan kievarilla vahvasti läsnä joka päivä.

 

Peilaamme vahvasti tämän kesän onnistumista viimekesään, onhan konsepti ja meininki muutenkin sama. Olemme olleet viime kesää edellä kaikessa, mutta arki on rankkaa. Varsinkin viikonloput ovat olleet lähes epäinhimillisen kovia välillä. Mikä saa meidät painamaan vielä kaasua, kun asiakkaita tulvii ovista ja ikkunoista jo 11 tuntia peräkkäin. Kun mietitään että toivo on uskoa paremmasta tulevasta, on vastaus aika helppo. Jossain vaiheessa mielessä tajuaa sen tosiasian, että päivä loppuu jossain vaiheessa, silloin laitetaan puoti kiinni, sitten saa levätä. Tämän kun sanoo ääneen, tulee kaikille hymy huulille. Kyllä tässä jaksaa vielä pari tuntia painaa, sitä varten täällä ollaan. Oikeistaan sitä toivoa luodaan huonoina päivinä, kun sataa vettä ja asiakkaita toivoo tulevaksi.

 

Kaiken perustana on reaaliaikainen talouden seuranta. Missään projektissa en ole kokenut taloudella johtamista niin tärkeänä kuin tässä. Olemme laskeneet suoraan sen mitä jää käteen alvittomasta myynnistä, joten kaikki tietää mitä se tarkoittaa, kun kassa kone kilisee omassa taskussa. Jokainen tietää mitä päivässä pitää myydä ja mitä se tarkoittaa keittiössä. Kukaan ei anna lupaa itselleen hengähtää ennekuin päivätavoite on saavutettu ja sen jälkeen ollaan jo innoissaan siitä että pystytään tekemään etumatkaa sadepäiviä varten.

 

Uhri vai johtaja

Elämässä voi olla valittajan osassa, joka tuntuu olevan monelle se mieluisampi. Itse haluan olla 100% vastuun kantajan osassa. On myös mielenkiintoista huomata miten rooli vaihtuu jaksamisen perusteella.

Kievarilla kaikki ovat yrittäjiä, joten on olemassa semmoinen oletus että kaikki ovat 100% vastuun kantajia, mutta eihän se maailma niin mene. Jonkun on aina oltava vastuussa. Viime kesänä olin projektipäällikkö, mutta Petrin ja Jaken kanssa se homma oikeastaan setvittiin kunnialla maaliin. Kun on niin kova luotto muihin, niin johtajuus on helppoa ja vaivatonta.

 

Tänä vuonna tiimi oli tuntematon, ja oma puristus ainakin alkuun oli kova, homma oli saatava rullaamaan joka tapauksessa. Tämä on toisaalta myös ollut todella opettavaa, koska nyt tiedän että osaan mukautua myös tiimin mukaan. Annan mielelläni vastuuta muille heti kuin vain halukkaita ilmaantuu, ja on niitä tänä vuonna myös ilmestynyt.

 

Prosessin ja ideaalin välissä

Motivaatio haasteiden edessä, miten ratkaistaan ne. Ideaali päivä kievarilla menee niin että aamulla keretään syömään kaikki ja tekemään kaikkea ennakoivaa työtä tarpeeksi, jotta kun rytäkkä alkaa niin ollaan valmiita ja voimissaan. Tämmöisiäkin päiviä on, mutta usein todellisuus on toista. Miten sitten hankaluuksia hoidetaan.

 

Kievarilla hankaluudet ovat melkein 100% henkisiä. On oikeastaan hauska huomata miten paljon psyykkeellä voi helpottaa tai hankaloittaa päivää. Parhaimmillaan pystyt pelkällä ajatuksella tekemään aivan käsittämättömän kovan päivän helpon tuntuiseksi. Olemme porukalla kehittäneen ”härkäpäivän”, tämä tarkoittaa sitä, että nyt painetaan eteenpäin kuin härkä ja ei lopeteta ennen kuin kello lakkaa lyömästä. Se on uskomattoman kova tunne lataus, kun yhdessä päätetään että nyt alkaa härkäpäivä. Kukaan ei valita, kaikki tekee saumattomasti yhdessä kovaa duunia.

Henkisesti pahinta on päivät, jolloin asiakkaita tippuu silloin tällöin. Jokainen annos tuntuu todella työläältä ja tekisi mieli inistä ja valittaa koko 12 tuntia. Olen miettinyt mistä ihmeestä voi tulla noin iso ero. Kaippa se on niin että joka päivä ei voi olla härkäpäivä, mutta se miten kukin hoitaa niitä henkisiä momentum hetkiä on jännä. Törmään monesti tilanteeseen jossa asiakkaan ruokatilaus aiheuttaa itsessäni turhautumista. Tiedän alitajunnassa ja muutenkin että se on hyvä homma, sitähän tänne tultiin tekemään. Silti minusta tuntuu että hyppäisin mielummin pää edellä parilaan kuin alkaisin tekemään sitä tilausta. Ihmettelin viime kesänä ja ihmettelen vieläkin, että mikä ihme saa tommoisen fiiliksen. Olemme puhuneet porukalla asiasta ja kaikilla on samoja fiiliksiä paljon. En ole vielä saanut selville että mikä tämän fiiliksen takana on, mutta olemme porukalla alkaneet hoitaa asiaa. Ensinäkin sen sanominen äänen helpottaa, toteaa vaan kylmästi, että tällä hetkellä rahan tekeminen ottaa päähän, mielummin imisin jäätelöä ja rötväisin jo kolmatta tuntia tänään. Tässä vaiheessa yleensä itse tajuaa asian hauskuuden ja se naurattaa, lisäksi työkaveri muistuttaa siitä minkä takia täällä ollaan, juuri tämän ruuan teon takia. Itselle nauraminen on ollut se ase tämän hoitoon, mutta täytyy sanoa, että ole aika todella utelias tämän selittämättömän hetkellisen kiinnostuksen lopahtamisen takana. Vastausta pitää vielä yrittää etsiä.

 

Yritän tehdä johtajia enkä seuraajia

Mietin aika tarkkaan että, teenkö minä tämän hetkisellä johtamismallilla johtajia vai seuraajia. Oikeastaan sekä että. Anna muille vastuuta helposti, yritän luottaa ihmiseen. Kyllä muutkin hoitavat tonttinsa kunhan heille semmoisen antaa. Tämä kuulostaa tähän asti hyvältä, mutta ongelmia tulee sitten tiedon jakamisessa. Kievarilla melkein kaikki tieto mitä on löytyy kaikkien yhteisestä drivestä, mutta kun ne on siellä niin, oikeastaan minä olen ainoa ihminen joka tietää kaiken.

 

Tämä on ollut ongelmani oikeataan aina, jos olen projektissa jossa kaikki eivät ole todella uteliaita ja oma aloitteisia, tulee varmasti tietopimentoja. Kasvun paikka ehdottomasti. Turhaudun jopa semmoisesta tiedon jako tilaisuuksista, koska minulla on tunne, että homma on hanskassa, mutta muilla ei ole. Olen pyrkinyt hoitamaan asiaa, kokonaisuuden hahmottamisella. Jos miettii asiaa niin että, minä vaikka yhtäkkiä sairastuisin vakavasti, niin miten kievarin silloin kävisi. Onneksi olen jakanut vastuuta, eli homma pyörii. Kumminkin todella paljon tärkeää tietoa varsinkin lupaasioiden puolelta jäisi vain minun pääkoppaan pyörimään. Toisaalta toinen tapa hoitaa asiaa, on ottaa projektiin semmoinen henkilö joka vaatii näitä asioita vaikka kuinka ottaa päähän. Tuomosta on tullut kievarin kakkos kesässä semmoinen henkilö, joka utelee aina ja oikeastaan ei hirveästi edes ota päähän kertoa näitä asioita hänelle koska Tuomolla on kärsivällisyyttä jakaa näitä eteenpäin.

 

Salainen ainesosa

Johtajuudessa on yksi hyvin vakan alla pidetty salaisuus, kunnioitus. Kaikkein tärkein asia on se, että kunnioittaa niitä ihmisiä joiden kanssa on tekemisissä. Olen todella iloinen että olen akatemian aikana tehnyt paljon projekteja yli tiimirajojen ja tavannut paljon ihmisiä joita haluan varmasti nähdä akatemian jälkeenkin. On mahtava herätä aamuisin ja mennä tekemään kovaa duunia kievarille, kun tietää että työkaverit haluavat tehdä töitä juuri minun kanssa ja minä nautin heidän kokonaisvaltaisesta panoksestaan.

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!