Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Jokaisella on Juttunsa: Heikki Peltola

Kirjoitettu 22.11.15
Esseen kirjoittaja: Anton Vaulasvirta
Kirjapisteet: 2
Kirja: Jokaisella on Juttunsa
Kirjan kirjoittaja: Heikki Peltola
Kategoriat: 1. Oppiminen, 8. Henkinen kasvu

Jokaisella on Juttunsa: Heikki Peltola, 2.0 out of 5 based on 1 rating
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 2.0/5 (1 vote cast)

Sain kirjasuosituksen tähän kirjaan eräältä Tiimiakatemiasta valmistuneelta yrittäjältä kysyttyäni, mitä kirjoja kannattaisi tässä vaiheessa lukea. Osasyy miksi hain Tiimiakatemialle opiskelemaan oli se, etten ole vielä löytänyt omaa juttuani. Tiedän vain mitä sen en halua tulevaisuudessa tehdä tai olla. Tähän tilanteeseen kyseinen kirja siis sopi kuin valettu. Kirjassa käsitellään laajalti asioita, joissa yksilö voi parantaa omaa elämänlaatuaan, mutta näistä aiheista kolme kolahtivat minulle parhaiten: työ, pelko sekä itseni kehittäminen.

Kirjan alkupuolisko käsittelee etenkin työtä ja kuinka siihen pitäisi suhtautua.  Aivan liian iso joukko kituu tehdessään omaa työtään, enkä halua tulevaisuudessa kuulua tähän joukkoon. Miksi tekisin työtä, jos jokainen päivä olisi haaste sen aloittamiseen? Työn ollessa pakkopullaa myyn henkilökohtaista aikaani liian huonoon hintaan. Tästä syystä haluan löytää oman juttuni josta nautin omalla tavallani, myös huonompina aikoina. Kuitenkin työn ollessa niin suuri osa elämää, ei sen koskaan pitäisi olla elämisen itseisarvo; elämisen prioriteetit näen silti toisaalla. Tärkeimpänä neuvona tästä osiosta sain kuitenkin sen, että ainainen tyytyminen on väärä tapa suhtautua asioihin, jotka eivät itseäni miellytä. Tyytyminen tapahtuu helposti, vaikka se harvoin johtaa yhtään mihinkään. Syyn vierittäminen muiden niskaan on äärettömän helppoa, vaikka ratkaisut omaan tyytymättömyyteen lähtee usein itsestä. Syyttelykulttuuri ei tuo pöydälle mitään uutta.

Pelossa on useita puolia, mutta vaikein puoli siinä on, että usein se on kehitystä hidastava kahle: pelko rajoittaa ja ohjaa tekemisiäni ja tätä kautta se rajoittaa myös itseni etsimistä. Kolme tärkeintä asiaa joita pelätään, on mokaaminen, mielen pahoittaminen ja menettäminen.  Henkilökohtaisesti nämä kaikki kuulostavat kyllä tutuilta, sillä monta asiaa on jäänyt tekemättä ja kokematta näistä johtuen. Pelosta en kuitenkaan halua kokonaan päästä eroon, sillä tiedostan sen joka tapauksessa olevan minulle aina sytyttävä tekijä, kun tiedän ylittäneeni itseni. Pyrin aina venyttämään omaa mukavuusaluettani, mutta en siinä joka kerta onnistu. En kuitenkaan halua sen rajoittavan tekemisiäni niin, etten opi uusia asioita. Tiedostaessani omat rajani osaan pyrkiä aina eteenpäin.

Uskon itseni kehittämiseen, sillä näen aina mahdollisuuden olla parempi versio itsestäni. Ajatus siitä, että aina voi kehittyä eteenpäin ajaa myös uusiin tuloksiin eikä tällöin ihminen jää paikalleen tyytymään asioihin, jotka eivät sytytä. Yhtenä mielenkiintoisimmista kappaleista kirjassa oli lyhykäisyydessään: ”Eroaminen keskinkertaisten kerhosta”. Kappaleessa keskinkertaisuutta käsitellään laajalti, mutta ydinajatuksena on aiemmin mainittu tyytyminen ja paikalleen jääminen: keskinkertaisuudessa ei uskota keksivän uusia asioita eikä keskinkertaisuus kannusta ihmisiä pyrkimään huipulle. Aika kuluu muuhun kuin oikeaan tekemiseen ja tätä kautta aika valuu hukkaan.  Herääkin kysymys, voiko onnistumisen tunteita siis kokea, mikäli uskoo itse kuuluvansa keskinkertaisten kerhoon?

Ensimmäinen syksyni Tiimiakatemialla lähestyy loppuaan ja tähän asti koen olevani oikeassa paikassa opiskelemassa. Oppimismetodit ovat tavallisesta poikkeavia ja koen tätä kautta saavani näistä vuosista paljon enemmän irti joutuessani haastamaan itseni todella ja oikeasti ajattelemaan asioita yrityksen näkökulmasta. Tämä kirja herätti hyvin ajatuksia siitä, mitä haluan löytää seuraavilta vuosilta täällä ollessani: omana tavoitteenani on löytää Tiimiakatemian aikana se juttu, joka oikeasti sytyttää ja jota kautta haluan myös työllistää itseni tulevaisuudessa.

Keskustele artikkelista

1 kommentti to “Jokaisella on Juttunsa: Heikki Peltola”

  1. letim sanoo:

    Mainiota, tässä kirjassa on otetta ja asennetta, olet löytänyt sitä ”ydintä”, ehkä seuraava kirja voisi tämän jatkoksi olla Henkka Hyppösen Pelon hinta, siinä mennään kivasti syvemmälle aiheeseen.

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!