Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Jos et ole täysin tyytyväinen nykyiseen tilanteeseesi, älä tyydy siihen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Nanna Karalahden Sinä pystyt -motivaatiokirja ilmestyi aivan loppukesästä. Se on niin tuore, ettei ehtinyt tuoreimpaan YPK:hon. En kirjoittaisi esseetä, jos en olisi kokenut kirjaa hyödylliseksi. Määrittelen näin ollen itselleni tästä kirjasta kaksi kirjapistettä. Karsittakoon ne pois, jos esseeni ei mitään kellekään anna.

Suurin osa varmasti tietää, kuka kirjan kirjoittaja on, mitä hän on tehnyt ja missä vaikuttaa. Kyseessä on siis äiti, yrittäjä ja hyvinvointivalmentaja. Kirja on ensisijaisesti suunnattu elämäntapamuutoksiin keskittyen painonpudottamiseen ja liikuntaan. Life coaching on kuitenkin muutakin, kuten elämänhallintaa ja uuden ajattelutavan juurruttamista, joka auttaa elämään niin, että yksilö voisi kokonaisvaltaisesti paremmin. On tutkittua, että yritystoiminta voi paremmin, kun itse yrittäjä muistaa huolehtia itsestään.

Vaikka kirjassa käsitellään elämän muutosta silmälläpitäen liikunnan ja ruokavalion roolia ihmisen hyvinvoinnissa, ovat mielestäni monet asiat sovellettavissa hyvin elämän eri osa-alueisiin ja elämääni akatemia- ja yrittäjäarjessa. Välillä on palattava perusasioiden äärelle saadakseen perspektiivia elämäänsä. Lue niin ymmärrät, mitä tarkoitan.

Ei oravanpyörää, kiitos

Olen innostuja. Tykkään tosi paljon tehdä kauheasti kaikkea ja innostun hetkessä uusista asioista ja mahdollisuuksista. Innostuminen ja tekeminen tuo hirveästi energiaa ja projektiluontoinen tekeminen sopii mulle kuin nenä päähän. Projekti alkaa ja loppuu, ennen kuin innostumiseni ehtii laantua.

Viimeisimmän kesän aikana koin kuitenkin jotain aivan uutta. Tuntui, että olin väsyneempi kuin ikinä. En mielestäni ollut ikinä kokenut mitään vastaavaa. Viikkotolkulla jatkuva väsymys oli todella raastavaa. Aamupalaa syödessä aloin jo laskea, montako tuntia olisi siihen, että saan mennä taas nukkumaan. Lisäksi käyttäydyin kuin zombi, tein asioita ilman että ajattelin yhtään mitä tein, virheitä sattui väistämättä,

Mulla on siis tapana vetää aivan sata lasissa. Niin, että illalla todella tietää tehneensä. Mitä enemmän saan päivän aikana suoritettua, sen parempi fiilis. Lähden aamulla varhain kotoa ja palaan vasta myöhään illalla. Vuodenvaihteen aikaan Joulun muutaman vapaapäivän jälkeen strattailtiin kevättä ja käynnisteltiin taas vauhtia, joka ei ihan heti hiipunut. Kevään kuukaudet suorastaan vilisivät hirveää vauhtia ja sitten yhtäkkiä olikin toukokuu ja LC. Kun tulin Romaniasta niin siirryin tuhatta ja sataa hoitolalle paikkaamaan sitä lovea kassassa, mitä kahden viikon poissaolo oli (muka) aiheuttanut. Tietty sitten oli kirjapisteet tekemättä, kiireen takia oikeastaan koko keväältä. Nekin oli alun perin tarkotus paukuttaa LC:llä. Ja opintojenkirjauksetkin piti tehdä. Ajattelin että kesän aikana teen myöskin opparin jo pois alta. Ja niin siis hoitolapäiväthän avasin automaattisesti välille 9-20, kun oli kaikennäköisiä kissanristiäisiä melkein joka viikonlopulle, niin pitkät päivät paikkasivat sen, että olin välillä pitkän viikonlopun kokonaan pois töistä. Siinä työn lomassa tietysti vähän tiimin ja firman talousjuttuja, projekteja, mainosjuttuja, siivousjuttuja yms. Ja aamusin jumpalle ennen töitä.

Loma oli elokuussa ja musta tuntu, että väsymyksen painaessa koko kesä meni oikeesti vain sitä odottaessa. Loman alkaessakin vielä takaraivossa naputti kaikki se, mitä OLISI PITÄNYT saada kesän aikana tehtyä. Fiilis kesästä oli huono, velvollisuudentunne tekemättömistä töistä oli seurannut koko kesän ja varjostanut joka ikistä kesäiltaa.

Olin itse asettanut omat aikatauluni ja velvoitin itseni suoriutumaan kesän aikana asettamistani tavoitteista. Vaikka teen paljon asioita, en ole suorittajaluonne. Lomalla oivalsin, että tämä kesä ei ollut nyt kyllä yhtään mun näköinen. Nyt ihan oikeasti haluan muutosta.

Väitän, että useat kokevat samankaltaisen valaistumisen jossain vaiheessa Tiimiakatemian aikana. Se voi olla jutun juju. TA:n henki ajaa siihen, että tekevimmät tyypit todella haalivat järkyttävät määrän projekteja, kantavat vastuun tiimistä ja oman päänsä sisällä vaativat vielä suoriutumaan ajallaan kirjapisteistä, asiakashankinnasta, täppien täyttymisestä ja muista. Ennen pitkää tapahtuu väsähtäminen. Sen jälkeen alkaakin arjen uudelleen rakentaminen. Ja väitän, että juuri silloin se arki muuttuu oman näköiseksi.

Muista unelmoida

Aseta ajastin 20 minuuttiin. Kirjoita paperille niitä asioita, joita haluaisit elämääsi. Kun aikaraja on kulunut, lue lista ja valitse niistä viisi. Kirjoita lyhyt kuvaus, millaiseksi elämäsi muuttuu, kun saavutat unelmasi. Aika-ajoin on syytä tarkastella, mitä on tapahtunut unelmien saralla, onko jokin haave toteutunut tai oletko jo lähempänä sen saavuttamista?

Meillä Tiimiakatemialla on oppimissopimus. Se on kyllä maailman loistavimpia keksintöjä. Se pakottaa pohtimaan sitä, mitä tältä elämältä oikeasti haluaa. Vielä tärkeämpää on oppimissopimuksen päivittäminen puolivuosittain. Silloin on yksinkertaisesti pakko pysähtyä miettimään, missä mennään. Oppimissopimuksessa puhutaan tavoitteista, mutta tosiasiassa unelmiahan nekin ovat. Sitten määritellään steppejä niiden saavuttamiseksi ja keksitään keinot unelmien toteuttamiseksi, lopussa määritellään vielä se, milloin ollaan perillä. Yksi oppimissopimuksen hienoimmista piirteistä on se, että unelmat kerrotaan ääneen. Kun opettelee puhumaan omista haaveistaan, niillä on paljon suurempi todennäköisyys toteutua.

Aivan ensimmäisessä oppimissopimuksessani kerroin, että suurin haaveeni on elää auringossa ja unelmani oli ”snorklata juuri sillon kuin haluan”. Edelleen unelmoin siitä, että on olemassa työ, jolla voin elättää itseni ja joka kulkee mukanani, olinpa sitten läheisteni luona tai turkoosina kimmeltävän meren äärellä. Työ, joka mahdollistaa sen, että halutessani voin todella olla pimeimmät kuukaudet auringossa ja sukeltaa aaltoihin juuri niin usein kuin itse haluan. Haaveisiini liittyy suurena osana myös vapaus; tavoittelen elämää, jossa aikataulut eivät olisi niin tiukkoja. Yksinkertaistetummin haaveilen lisätunneista vuorokaudessa, lisäpäivistä vuodessa. Mutta koska tiedän olemassa olevat realiteetit, eivätkä lisätunnit ole noin vain mahdollisia, on ehkä syytä kiinnittää huomio oman arjen rutiineihin.

Hallitse aikaasi ja priorisoi

Kiireessä unohtaa unelmoida. Kun aika on kortilla ja voimat vähissä, elämä muuttuu suorittamiseksi. Sitä yrittää vaan suoriutua tehtävistään. Silloin katoaa haaveet ja unelmat. Herään, suoritan, nukun. Herään, suoritan, nukun. Se on oravanpyörä. Se on paikka, joka ei ole mua varten.

Kiire on kuitenkin itseni luomaa. Se on omassa päässä. Olen oivaltanut, että itse määrään, millainen tempo elämässäni on. Stressi ja kiire ovat kehon pahimmat viholliset. Ei ole mitään järkeä, että pyrin säännöllisesti liikkumaan, syömään vitamiineja, chian siemeniä, kaiken maailman superfoodeja ja viherjauheita, jos mieli ja keho käyvät jatkuvasti kierroksilla.

Välillä on oikeasti syytä pysähtyä priorisoimaan itselle tärkeitä asioita. Kuvitellaan vaikka viisi tärkeintä asiaa priorisointilistalle. Jos niistä valitaan kolme tärkeintä, jotka vievät juuri nyt enemmän aikaa, kaksi muuta joutuvat väkisinkin vähemmälle huomiolle. Ja se on täysin ok. On opittava se, ettei vaadi itseltään liikaa. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että haluan laittaa etusijalle oman hyvinvointini. En sitten kun valmistun. Vaan nyt heti. Haluan oikeasti nauttia näistä viimeisistä kuukausista Tiimiakatemialla, ilman stressaavaa suorittamista ja nakertavaa kiirettä. Olen tämän syksyn kunniaksi pyrkinytkin omaksumaan arkeeni muutamia uusia rutiineja hyvinvointini lisäämiseksi.

Aivan ensimmäisenä prioriteettilistallani tulee uni & ravinto. Viimeisimmän vuoden olen nukkunut 5-6 tuntia arkiöinä. Pärjään kyllä, mutta 12-14 tuntiselle työpäivälle se on liian vähän, etenkin kun useamman kerran viikossa vetää aamuun kunnon salitreenin. Yöunista on helppo nipistää, kun hommat tulee saada tehdyksi. Uni on kuitenkin äärimmäisen tehokas lääke kaikkeen. Se on ehdoton elementti stressinsietoon, palautumiseen, vastustuskykyyn, muistiin, aineenvaihduntaan, lukuisiin yksityiskohtiin kehon hyvinvoinnin kannalta. Ruokailutottumuksetkin ovat jo pitkään lipsuneet; aamusmoothie, lounas, iltapala. Ruokailun laiminlyönti väsyttää yllättävän paljon. Kesän aikana opettelin taas syömään viisi ateriaa päivässä. En tingi enää nukkumisajasta tai ruokatauoista. Sen sijaan vähennän töitä, sekä karsin ylimääräisistä ja itselle hyödyttömistä projekteista. Jos jotain ei saa tehtyä, ei vain saa, sitä ei enää venytetä yölle. Vastenmieliset tehtävät vasta väsyttävätkin, niitä en enää ota vastaan velvollisuudentunnosta.

Seuraavana priorisointilistallani tulee tämä koulu. Vaikka hoitolaprojektini on mulle tosi rakas ja antoisa, se on kiilannut opiskelujeni ajan kaiken edelle. Olin elokuussa lähes kolme viikkoa poissa hoitolalta ja tajusin, että kaikki meni hyvin. Ei minua tarvita. Sain oman ajanvarauskalenterini rauhoitettua loman aikana ja näin ollen teen tämän syksyn vähemmän asiakastyötä kuin ikinä. Se tuntuu hyvältä ja ansaitulta. Koen, että tulevien kuukausien ajan saatan kohdata uusia mahdollisuuksia ja itselläni on paljon suuremmat mahdollisuudet kehittyä ja oppia, kuin että viettäisin ajan hoitolassani. Hoidan kyllä samanlaisesti hoitolan operatiivista puolta; markkinointia ja taloutta, mutta ne eivät ole samanlaisesti aikaan ja paikkaan sidottua kuin itse asiakastyö.

Jos et ole täysin tyytyväinen nykyiseen tilanteeseesi, älä tyydy siihen

Kiire on negatiivinen sana. Olen käyttänyt sitä aivan laittoman paljon viimeaikoina. Asioiden paljous sen sijaan on positiivisempi ilmaisu, paljous on runsautta. Päiviini voi mahtua paljon tekemistä, ilman kiireen tuntua. Kiire syntyy siitä, että on asettanut päiviinsä liian tiukat aikataulut.

Esimerkkinä kiireettömyydestä on viikonpäivät. Sunnuntai on lempipäiväni, se on kuitenkin monesti minulle se tuottavin päivä. Yleensä en sovi sunnuntaille aikatauluja, on vain lista tehtävistä asioista. Miksen tekisi useammista päivistä sunnuntain kaltaisia? Päätänhän itse omasta arjestani. Mulla ei ole lapsia, joiden koulut ja harrastukset määrittelisivät aikatauluja, mulla ei ole koiraa, joka herättää ja jota täytyy ulkoiluttaa kolmesti päivässä. Mulla ei ole rutiininomaista työtä, joka pakottaa mut istumaan toimistolla 8-16 ja sen jälkeen alkaa vapaa-ajan suorittaminen. Miksen siis nauttisi vapaudestani enemmän, sillä se tuo juuri nyt elämääni valtavasti iloa?

On selvää, että tähänastinen tapa vetää sata lasissa puoli vuotta putkeen ja hengähtää sitten lomalla ei ole järin kestävä ratkaisu. Yleensä siitä kertookin lomalla nouseva kuume. On opittava hellittämään ja rakennettava arkea väljemmäksi, ei enää liikaa sovittuja aikatauluja samalle päivälle. Mutta koska elämässä tulee varmasti kiireisempiä kausia, on syytä muistaa, että kiireisinäkin päivinä on syytä hengähtää. Mitä kovempi tahti, sitä useampi hengähdyshetki päiviin olisi syytä sisällyttää. Toiset harrastavat meditointia, mutta tärkeintä olisi löytää itselle sopiva keino rauhoittumiseen keskellä päivää. Pieni hetki riittää, jolloin rauhoittaa mielen ja kehon. Hengittelee rauhallisesti ja nollaa pää, makaa vaikka hetki silmät kiinni hengitellen, karkaa pois hetkeksi, ota oma tila ja aika. Mitä kiireisempi päivä, sitä pidempiä taukoja olisi itselleen syytä suoda. Ja juuri silloin, kun ajattelee ettei ole kymmentä minuuttia uhrattavaksi hengittelylle silmät kiinni, on todellisuudessa sille suurin tarve.

Nyt aika palauttaa oma, negatiivisen kiireen alle jäänyt usko omaan tekemiseen ja mahdollisuuksiin ympärillä. ”Jatkuva määritteleminen tukkii vapauden nähdä mahdollisuuksia.” Samoin myös jatkuva aikatauluttaminen.

Kahden viikon muutoksen perusteella voisin jo sanoa kokeneeni pienen erävoiton. Ihan turha kuitenkin kuvitella, että muutos syntyisi näin lyhyessä ajassa. Arjen muuttaminen on pitkäjänteistä hommaa. Keskimäärin kahden kuukauden jälkeen muutoksia voisi kutsua pysyviksi. Älä myöskään ahnehdi uusia tapoja liiaksi kerralla, pienemmistä muutoksista on helpompi aloittaa ja tehdä niistä rutiineja. Pystyt siihen kyllä.

”Elä hetkeä ja ole kiitollinen. Tavoittele suuria, heittäydy, äläkä pelkää tulevaa.”

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!