Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Jousiampujan maali on hän itse

Kirjoitettu 23.04.14
Esseen kirjoittaja:
Kirjapisteet: 3
Kirja: Zen ja jousella ampumisen taito
Kirjan kirjoittaja: Eugen Herrigel
Kategoriat: 1. Oppiminen, 8. Henkinen kasvu, 8.1. Filosofiaa, ajattelua ja mielikuvitusta yrittäjälle, 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen, 8.5. Henkisen kasvun klassikot

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Opettaja ilmestyy silloin kun oppilas on siihen valmis

 

Itämaisessa filosofiassa on paljon piirteitä, joista me kärsimättömät länkkärit saamme ottaa paljon varteemme. Meillä kun oppilaassa arvostetaan aloitekykyä ja itseohjautuvuutta, niin japanissa taas nämä ovat ei toivottavia piirteitä. Näiden sijaan opettaja odottaa, että oppilas oppii ja kypsyy rooliinsa. Sekä opettajalla että oppijalla on aikaa, opettaja ei kiirehdi ja oppilas ei mene asioiden edelle.

 

Tarvitsetko tukiopetusta

 

Länsimaissa on tapana antaa tuki- & lisäopetusta silloin, kun oppilas on jäämässä jälkeen. Tehdään hieman pidempiä päiviä, työskennellään kotona iltaisin ja aherretaan ylimääräisten tehtävien kanssa, jotta kurotaan välimatkaa tavoitetasoon. Nämä samat peruskoulusta & lukiosta opitut piirteet heijastuvat meihin yhä työelämään saakka.

 

Kirja pysäytti minut ihastelemaan japanilaista tyyneyttä ja itsehillintää. Sitä, kuinka henkilökohtaisen kasvun edessä ei kiirehditä eikä oiota. Opettaja, mestari, haluaa saada oppilaassaan aikaiseksi pysyvän muutoksen, sytytettyä liekin hänen sisällään. Tämän hän tekee olemalla läsnä, kärsivällinen ja sytyttämällä oman kynttilän liekillä oppilaan kynttilän palamaan.

 

Niin kuin aiemmin otsikossa lukikin, opettaja saapuu silloin, kun oppilas on valmis. Niin taisi itselleni käydä, kun nämä henkisen kasvun kirjat vahingossa sen kummempia suunnittelematta käteeni tulivat. Pitkään minussa ollut lukko avautui.

 

Kirjassa käytettiin esimerkkinä sitä, kuinka mestari välillä ampuu oppilaan jousella osuen täsmällisesti maalitauluun oppilaan silmien alla. Tämän jälkeen hän antaa jousen takaisin oppilaalle ja pyytää häntä ampumaan taas vuorostaan. Kehitys oppilaan ampumisessa on huomattava aiempiin suorituksiin verrattuna. Tuo psyykkinen muutos mikä oppilaassa tapahtuu on suurenmoinen, jota olen itsekin onnekseni saanut kohdata. Näitä mestarin kynttilällä sytyttämisiä on tapahtunut muun muassa ratsastuksessa, jolloin valmentaja on noussut välillä ratsuni selkään ja ratsastanut radan virheettä loppuun sanaakaan sanomatta. Noustessani hevosen selkään pystyin ratsastamaan samaisen radan paremmassa ajassa ja puhtaammin mitä aiemmin. Samoin näin kävi viime lomalla, jolloin sain pelata tennismestarini mailalla. Ero aiempiin lyönteihin oli älytön.

 

Tämä omalla kynttilällä sytyttäminen on sellainen piirre, mitä haluan kehittää ollessani itse mestari ja saadessani esimerkilläni opettaa oppilastani. Omilla teoillani ja valinnoillani haluan saada myös muut pyrkimään kohti omaa mestaruuttaan. Jotta pystyn liekilläni sytyttämään muiden kynttilän, on minun kumminkin ensimmäiseksi saatava omani roihuamaan. Tärkein liekki, jonka haluan itsessäni roihuamaan, on intohimo elämää kohtaan.

 

Minun jouseni ja nuoleni

 

Niin kuin kirjassakin kerrotaan, lopulta jousi ja nuoli ovat vain välineitä joiden avulla zen saavutetaan. Olen miettinyt sitä, että mitkä ovat minun jouseni ja nuoleni. Lopulta tulin siihen lopputulokseen, että nyt ne ovat tennismaila ja –pallo. Nuo kaksi käteen saatuani en enää ajattele mitään muuta kuin hengitystäni ja mahdollisimman rentoa ja jännittymätöntä liikerataani. Vaivun kuin uneen, jossa ei ole enää minua vaan ainoastaan liike ja tyyneys. Herätessäni tuosta unesta olo on kuin sata vuotta levänneellä.

 

Olen aiemminkin käynyt läpi sitä, että tuo on oma latautumiskeinoni ja sitä täytyy ylläpitää. Nyt on kumminkin tärkeää se, kuinka tuon latautumisen saa siirrettyä työelämään ja siellä entistä itseä kehittävimpiin tekoihin sekä sen, kuinka muutkin löytävät tällaisia keinoja joissa oma intohimon roihu pääsee suurimpaan valtaansa. Kohti henkilökohtaista mestaruuttani mennessä, minun täytyy kasvattaa oman elämän liekkini niin suureksi roihuksi, että muutkin huomaavat sen ja tuntevat halua kasvattaa omaansa.

 

Viestintä

 

Useimmiten viestinnästä tulee ensimmäisenä mieleen puhuminen. Viestintä on kumminkin niin paljon enemmän kuin puhuminen ja jos ajattelemme puhumista viestintänä, niin olemme ajautuneet erittäin suppeaan katsantaan. Vaikka käyttäytyisimme kuin mestari japanissa, eleettömästi ja kuin muita ei ympärillä olisikaan, voimme saada viestittyä huomattavasti suurempia asioita teoillamme kuin uskommekaan. Meidän täytyy vain luottaa tyyneyteen ja siihen, että viestimme huomataan. Maailmaamme ei tule tukehduttaa sanalliseen liinaan.

 

Oma viestinnällinen kuppini on tullut täyteen nyt puhelimen osalta. Whatsapp ja Facebookin viestit ovat saaneet väistyä näytöltäni osioon, josta voin ne tietoisesti halutessani käydä katsomassa. Ennen ne vilkkuivat näytöllä alvariinsa. Kuppi on nyt tyhjennettävä, koska oloni on täysin turtunut nykyisessä informaatiotulvassa.

 

Olen erittäin harmissani, että olen aiemmin ollut sanallisen viestinnän orja. Ne ihmiset ketkä puhuvat paljon, ovat myös olleet muistetumpia. Haluan, että jatkossa teot puhuvat puolestani, vaikka sitten hieman viiveellä. Täysin en tietenkään halua tuppisuuksi muuttua, vaan ennen kaikkea sitä, että minut muistetaan teoistani, ei sanoistani. Haluan myös kiinnittää niihin ihmisiin huomiota, jotka eivät sanallisesti niin paljoa viesti vaan tekojensa kautta. Heiltä on meillä jokaisella paljon opittavaa.

 

Kokemukset

 

Aiemmassa esseessäni Munkki joka möi ferrarinsa käsittelin aihetta kuinka ajatukset ovat kuin magneetteja ja ne imevät samanlaisia ajatuksia luokseen. Tämän vuoksi meidän tulee keskittyä ajattelemaan nykyhetkeä sekä tulevaisuutta menneisyyden sijaan. Zen ja jousella ampumisen taito pyytää ennen kaikkea elämään nykyhetkessä ja jättämään sellaisten asioiden etukäteen pohtimisen, jonka vain kokemus voi opettaa.

 

Tähän liittyy vahvasti se, että meillä ei ole huonoja ja hyviä kokemuksia, vaan kokemuksia joista jokainen on tuonut mukanaan opin, joka on taas tuonut meidän tähän hetkeen. Olenkin tullut siihen lopputulokseen, että en kadu mitään asiaa mitä olen tehnyt, mutta en silti useampaakaan lähtisi uudestaan toistamaan.

 

Meidän täytyy siis ajatella, mutta jätetään liiallinen pohtiminen pois. Nuo asiat kyllä ratkeavat aikanaan kokemuksen kautta.

 

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!