Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Juuei – pieni kirja priorisaatiosta. Miten selvittää mikä on minulle tärkeää?.

Kirjoitettu 23.02.21
Esseen kirjoittaja: Elias Mäkinen
Kirjapisteet: 1
Kirja: Juuei - pieni kirja priorisaatiosta
Kirjan kirjoittaja: Saku Tuominen
Kategoriat: 1. Oppiminen, 4. Johtaminen, 8. Henkinen kasvu

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Aikaa on. Kyse on vain kuinka käytämme sitä. Vai onko millään mitään väliä? Luin Juuei-kirjan erään stressivalmentajan suosituksesta. Tiesin, että aihe on minulle ajankohtainen sillä minulla on jo vuosia loppuneet tunnit päivästä. Olen lukenut aiheesta aiemminkin, mutta tämä toi hyvin konkreettisia työkaluja priorisointiin.

 

Ensimmäinen kysymys: Miksi oleellinen ja epäolellinen saavat elämässäni saman verran aikaa?

Kaikki lähti varmaan nuoruudestani, jossa kuuntelin kuuluisia Instagram-guruja. He kehottivat elämään elämääni. Niiltä pohjilta loin itselleni tavan, jossa kokoajan pitää olla tehtävää. Ympärillä on vain mahdollisuuksia eikä uhkia. Enemmän oli aina parempi. Nyt on vaikea käsittää, miten en hahmottanut, että aina johonkin tarttuminen on jostain pois. Miten ymmärtänyt, että uusi projekti väistämättä tarkoittaa, että vanha saa vähempi aikaa. Itseasiassa, kun totta puhutaan, en täysin hahmota sitä vieläkään. Olen elämäni elänyt sanoen käytännössä kaikkeen kyllä. Kyllä, että en menettäisi mitään. Kyllä, että saisin kokemusrikkaan elämän. Kyllä, että en katuisi mitään. Ei se muutu lukemalla paria kirjaa aiheesta. Mutta muutoksen matkan se saa käyntiin.

Hauska ajatus. En ole varmaan koskaan miettinyt onko tekemiseni tärkeää. Olen vain tehnyt. Ja paljon olen tehnytkin. Varmasti iso osa ollut tätä vähemmän tärkeää, näennäistä tekemistä, kiirettä. 80-20 sääntö on varmasti omalla kohdallani toteutunut ja isosti.

 

Karsi

Kirja nosti esiin, että parhaat ovat erittäin hyviä tunnistamaan mikä on oleellista ja keskittymään siihen. Haluan luonnollisesti olla paras. Minun pitää siis opetella tunnistamaan mikä on tärkeää ja ennen kaikkea mikä ei ole sitä. Strategian tärkein osuus on kuulemma se mitä et tee. Maailman menestyneimmän sijoittajan Warren Buffetin on kerrottu tekevän listoja 25 tärkeimmästä asiasta ja sen jälkeen vetävän 24 yli jättäen vain tärkeimmän. Muut ovat häiriötekijöitä siihen mitä oikeasti haluat. Innostujaihmisenä olen koittanut tehdä vastaavia listoja, mutta en ole onnistunut pysymään niissä. En ole osannut priorisoida ja arvottaa tekemistäni. Ehkä se johtuu osittain siitä, että en ole hahmottanut ajan loppuvan joskus. Itseasiassa varmaan tähän talveen asti ajattelin sitä olevan loputtomasti.

Kirjaa lukiessani ymmärsin myös, että minulla ei ole mitään periaatteita. En ole etukäteen miettinyt, että tämä projekti menee tämän edelle tai nyt nään tätä kaveria, enkä tee jotain muuta. Olen vetänyt nämä täysin hatusta hetken mielijohteesta. Päätöksen tekoa helpottaa kuitenkin huomattavasti, kun etukäteen on miettinyt että mikä on tärkeää ja mihin haluaa laittaa aikaa. Yksi asia jonka haluan pitää, että minulla on aina aikaa Tiimiakatemialaisille. Pinkut ja muut laittavat minulle viestiä keskimäärin 2-3 kertaa viikossa. Minulla on ollut lähes joka viikko useampi sparrailutapaaminen jo tälle vuotta. Toinen asia mikä tuli ensimmäisenä mieleen, että haluan panostaa ystäviini. Kaipaan paljon ihmiskohtaamisia arkeeni ja nyt työn olleen keskiössä, ystävyyssuhteeni ovat luonnollisesti olleet vähemmällä painoarvolla. Tätä olen viime aikoina korjaillut ja olen huomannut olevani paljon onnellisempi. Muihin täytyy ottaa kalenterista vielä reflektointisessio, jossa pohdin näitä tarkemmin.

 

Tekemisen nelikenttä priorisaation ohjeena

Kirja tiivisti oppinsa tekemisen nelikenttään. Siinä toisella akselilla on kevyt-raskas ja toisella pieni-iso.

Isot ja raskaat kannattaa lopettaa heti, kun pystyy. Ne vievät taustalla paljon energiaa ilman suurempia onnistumisia. Omalla kohdalla näitä on tiivistettynä jotkin asiat joita olen energiapiikissäni aloittanut, mutta ne ovat osoittautuneet liian isoiksi.

Isot ja kevyet ovat luonnollisesti niitä asioita mitä sinun kannattaa tehdä. Niistä saa energiaa ja edistyksen tunne on suuri. Itselle tällaisia ovat kuvaus ja somehommat.

Pienet ja raskaat on todennäköisesti helpoin lopettaa. Niitäkään ei kovin paljon kannata tehdä.

Pieniä ja kevyitä asioita voi tehdä silloin kuin on energiaa, mutta ei kiireessä.

 

Ole rehellinen itsellesi

Olen koittanut opettaa mieltäni nyt muutaman viikon kysymään uuden asian kohdalla, että onko tämä iso vai pieni ja kevyt vai raskas. Kieltämättä se on haastavaa. Etenkin hahmottaa onko asia kevyt vai raskas, sillä energiapiikin iskiessä tuntuu, että voisin kehittää vaikka kuuraketin huomiseen mennessä. Ehkä jatkoa ajatellen voisin koittaa asettaa tavoitteita kun en ole tässä manian kaltaisessa tilassa. Raskasta tekemistä miettiessä on myös hyvä muistaa, että pienet vastoinkäymiset kuuluvat arkeen, mutta tuskin tekemisen kuuluu olla kuukausia raskasta. Kehittyminen tapahtuu usein lähempänä ääripäätä kuin turvallisilla vesillä. Kokoajan ei kuitenkaan tarvitse puskea rajoja ja tämä on ollut itselläni hukassa.

Koitan opetella myös suoraan sanomaan ei. ”Mietin asiaa” on uusi ei ja tarkoitus on täysin sama kuin ei:llä. Itsekin arvostan ihmisiä jotka kieltäytyvät kohteliaasti sen sijaan, että tekisivät jotain mitä eivät oikeasti pystyisi. Se on myös merkki, että tietää mitä haluaa ja arvostaa sitä. Oikeasti yksikin asia riittää, jos sen tekee vain hyvin. Koitan myös puntaroida, että jos aloitan tämän mistä tingin.

Apukysymyksiä priorisaatioon

Viimeisenä asiana haluan nostaa ajatuksen, että jos aloittaisimme tänään alusta, mitä tekisimme. Useimmille meistä tulee näiden pohjalta joku intuitio ja se miten näiden pohjalta toimimme rakentaa elämäämme. Haluaisin luoda jonkun suuntaa antavan strategian elämälleni. Tällä hetkellä se näyttää, että vuoden päästä muutto ja jatkaa yrittäjän taivalta Höyrymediassa Tampereella. Sitä hetki täysipäiväisesti ja siitä Aallon kauppakorkeakouluun tutustumaan uusiin miljoonan alkuihin eli yrittäjähenkisiin tyyppeihin. Siitä sitten miljoonabisnes käyntiin ja pikkuhiljaa kasvu maailman huipulle. Mahdollisesti muutto ulkomaille, hakemaan ehkä Piilaaksosta vähän vauhtia. Haluaisin kuitenkin integroida tähän YouTuben uravaihtoehtona. Siihen koen vähintään yhtä suurta imua kuin menestyssuunnitelmaani.

Aika näyttää mihin priorisaatiovalintani minut johtavat, mutta nyt minulla on ainakin muutama kysymys mielessä ensi kerran kuin aloitan jotain uutta.

  • Onko tämä kevyt / raskas asia. Miten mielentilani vaikuttaa tulkintaani?
  • Onko tämä pieni / iso asia?
  • Jos otan tämän, mistä tingin ja kuinka paljon?
  • Viekö tämä minua kohti päämääräni?

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!