Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Kaikki alkaa luottamuksesta

Kirjoitettu 19.09.19
Esseen kirjoittaja: Mia Hyötyläinen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Viisi toimintahäiriötä tiimissä
Kirjan kirjoittaja: Patrick Lencioni
Kategoriat: 1. Oppiminen, 1.3. Oppivan organisaation ja tiimiyrityksen kehittämistyökalut, 2.2. Tiimityön taidot ja työkalut, 3.3. Yrityksen roiminnan kehittäminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Patrick Lencionin kirjassa Viisi Toimintahäiriötä tiimissä perehdytään tarkemmin viiteen eri kulmakiveen tiimissä, luottamuspula, konfliktien pelko, sitoutumisen puute, vastuun välttely ja tulosten huomiotta jättäminen. Nämä ovat sidoksissa toisiinsa ja kannattelevat toisiaan. Teoriassa tämä kaikki kuulostaa helpolta.

Alin kerros on kliseisesti luottamuspula. Kirjassakin kerrotaan, että luottamus-sanaa on käytetty väärin. ”Se on menettänyt tehoaan ja alkanut kuulostaa selviöltä”, mainitaan kirjassa. Olisi tärkeää siis tietää, että mitä luottamuksella oikeasti tarkoitetaan.Luottamuspulaa seuraa konfliktien pelko. Tähän haluan syventyä tarkemmin, koska se pisti oikeasti miettimään ja pohtimaan oman elämän asioita sekä varsinkin tiimin kehitystä. Asioita kun ei saisi lakaista maton alle.

Omassa henkilökohtaisessa elämässä tähän tilanteeseen on törmännyt hyvin usein: en ole uskaltanut sanoa suoraan mieltä askarruttavia asioita tai kertonut että jokin asia toisen käytöksessä tai sanomisessa vaivaa. Monessakin tilanteessa olisi tehnyt mieli sanoa ihan suoraan toisen sanoista, että miltä tuntuu. Mutta ei, en ole uskaltanut. Sittemmin olen pohtinut, että mistä kaikki kumpuaa: siitä etten luota, etteikö toinen lähtisi ja jättäisi minut. Siitä etten halua loukata toista ja hänen katkaisevan välejään. Monet asiat ovat sittemmin itse kullakin jääneet kaivelemaan mieltä ja tulleet uusissa tilanteissa mieleen. Niissä tilanteissa sitä on vain pohtinut että ”miksen mä vaan sanonut”.

Ja sitten voidaankin palata tähän yli- sekä väärinkäytettyyn sanaan: luottamus. Nämä edellä mainitut hetket johtuvat luottamuksenpuutteesta. En ole kyennyt luottamaan itseeni ja ympärillä oleviin ihmisiin, että ystävyyttä tai parisuhdetta voitaisiin jatkaa konfliktista huolimatta. Näin jälkikäteen ajatus tuntuu lähinnä tyhmältä ja naurettavalta, mutta siinä tilanteessa on vain helpompi purra huulta ja ”olla kun ei oliskaan”. Nykyäänkin omassa elämässä omien vanhempien lisäksi on ainoastaan muutama ihminen kelle uskallan sanoa suoraan. Nuorempana moni ihminen lähti elämästä, kun ”erehtyi” sanomaan suoraan ja olemaan eri mieltä. No onneksi ne ihmiset sittemmin lähtivät ja kaveriporukka vaihtui, elämässä kun ei kannata pitää ei-luottamuksen arvoisia ihmisiä.

_________________________________________________________________________________

Tiimin kanssa luottamuksen rakentaminen vaatii paljon. Tiimissä on monta hyvin erilaista ihmistä, joilla on omat kokemuksensa luotettavista ja ei luotettavista- ihmisistä ja ympäristöistä. Joitakin on voitu pettää, puukottaa selkään tai jättää kaveriporukasta ulos koska vain on erimieltä jostain asiasta. Nämä sitten vaikeuttavat suoraa puhetta ja konfliktien saamista.

Tiimissä on vaikea kertoa suoraan omat tuntemukset toisen sanomisista, kun samalla mietitään, että mitä joku muu siitä ajattelee tai, että jäänköhän nyt ulkopuoliseksi. Ja vaikka kukaan ei jäisi ulkopuoliseksi ja kaikki puoltaisivat suoraa puhetta, saattaa jollakin kynnys puhumiseen olla suuri ja pelko ylitsepääsemätön. Siksi ensi arvoisen tärkeää on tiimin yhdessä vietetty aika.

Viime keväänä Romanian matkamme, johon suuntasimme asuntoautoilla, antoi meille aikaa puhua. Ei puhuttu kouluasioista vaan itsestämme, jokainen omalla vauhdillaan ja painollaan. Kaikki eivät puhuneet kaikille, mutta edes jollekin, joka edesauttaa sitä, että tiimissä olisi edes aluksi joku kehen luottaa. Ketään ei voi vaatia puhumaan tai luottamaan, se tulee pikku hiljaa yhteisten kokemusten kautta. Tällä viikolla suuntaammekin koko tiimin kanssa mökille. Olympialaiset, paljuilua ja hauskan pitoa. Emmekä todennäköisesti puhu jatkuvasti tiimin asioista, vaan tutustumme pikku hiljaa entistä paremmin toisiimme.

Jossain vaiheessa ja askel kerrallaan voidaan paremmin pureutua kipeisiin ja konflikteja aiheuttaviin aiheisiin. Vaikka ne aluksi voivatkin tuntua epämiellyttäviltä, mutta niinhän niiden kuuluukin olla. Konflikteista täytyy kuitenkin päästä yli. Meidänkin tiimissä eteen tulee vielä monia tilanteita, jotka vaativat konfliktin ja olisi suotavaa saada se kirjankin mukaan nimettyyn ”hedelmälliseen konfliktiin”, eli jonka tavoitteena olisi saada lyhyessä ajassa paras mahdollinen ratkaisu ongelmaan. Tämä ratkaisu siten miellyttäisi kaikkia, jotta siihen voidaan sitoutua.

Kokonaisuudessaan kirja antoi paljon aihetta pohtia. Olen maailman huonoin lukemaan, mutta tämä kirja imaisi mennessään – koska siihen oli helppo samaistua. Puolet kirjasta oli tarinaa tiimin rakentumisesta, josta lukija voi hahmottaa itsensä ja omat tiimiläisensä sekä nähdä että missä nyt mennään. Kirja myös antaa aihetta ajattelulle, kuten oman käytöksen tarkastelulle ja sen syille.

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!