Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Karisma

Kirjoitettu 13.10.20
Esseen kirjoittaja: Liisa Jamsa
Kirjapisteet: 1
Kirja: Karisma
Kirjan kirjoittaja: Katleena Kortesuo
Kategoriat: 6. Markkinointi, 6.3. Brandi ja mielikuvien kehittämisen työkalut

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Luin Katleena Kortesuon kirjan Karismasta koska halusin olla cool, mutta syksyn edetessä huomasin, että tiimiliiderin pestissä minulle hankalinta on yllättäen esillä olo.

Treenien vetäminen tai oppimissopimuksesta puhuminen aiheuttaa minulle aina ahdistusta ja häpeää, vaikka palautetta pyytäessä harvemmin huonoa saankaan. Vahvarit ovat aina olleet akatemialla itselleni kauhistuttava kokemus, koska samalla haluaisin kovasti sanoa jotain, mutta yleisö jännittää liikaa.

Esiintymisjännitys.

En ollut tajunnut, miten paljon jännitänkään. Olen ollut näytelmissä, laulanut soolona yleisölle ja ollut satojen striimikatsojien tapitettavana. Silti omalle tiimillekin puhumisen ajatteleminenkin saa sykkeen kohoamaan.

Outoa!

Yksi salaisista (tämän esseen myötä julkisista) intohimoistani on tehdä viihdettä, jotain hauskaa ja elämyksellistä, pelleillä työkseni. Siispä Katleenan vinkit henkilöbrändin luomisesta pääsevät toivottavasti myös käyttöön.

Miten sit olla esillä rauhallisesti?

Usein sanon kaiken mahdollisimman nopeasti ja luistelen hyvien pointtien yli turvautumalla yksinkertaisiin vitseihin. Harmittaa, koska mulla ois niin paljon parempaakin sanottavaa.

Ennen esiintymistä kannattaa keskittyä omaan itseen ja kuvitella, miten yleisö ottaa sinut vastaan hurraten ja taputtaen. Mielikuvaharjoitus antaa kuulemma yllättävän paljon voimaa, vaikuttaa itsevarmuuteen. Niinhän monet ovat sanoneet, että kun kuvittelee jotain tapahtuvaksi, se helpommin tapahtuu.

Esiintymisen aikana, unohda itsesi. Keskity yleisöön ja asiaan, minkä haluat kertoa. Kuulostaa aika vaikealta, voisin kuvitella että unohdan kaiken, jos alan katselemaan ihmisiä. Viime vahvarissa tuijotin vain sitä yhtä tyttöä, joka näytti hapanta naamaa kädet puuskassa.

Katleenan vinkki onkin ajatella erityisen lämpimästi kuulijoista. Että vaikkapa tuo hapannaama on äkäinen, koska hänen ystäväänsä on loukattu ja siksi hänen mielensä on muualla. Tai että eturivin jäbällä on isoäidin tekemä villapaita päällä. Tai että tuo nyrpeä vanha mies rakastaa leikkiä legoilla lastensa kanssa lattialla.

En kyllä tiedä, miten oikeassa tilanteessa ehtii miettimään noin paljon kaiken sen esiintymisen lomassa.

Karisma joka tapauksessa on Katleenan määritelmän mukaan läsnäoloa.

Läsnä on mahdoton olla, jos tarkkailee vain omaa jännitystään. Ehkä toimisi, jos valitsen yleisöstä ystävälliset kasvot ja kuvittelen että mikään ei voisi kiinnostaa häntä niin paljon kuin aiheeni (mutta ei tietty myöskään saa jäädä tuijottamaan yhtä tyyppiä).

Karismassa tärkeää on myös vuorovaikutus, se että kuuntelee ja huomioi toisten reaktioita. Kuulostaa kamalalta, koska treeneissä kiinnitän ekstrapaljon huomiota, jos joku huokaa tai nojaa taaksepäin, ja kuvittelen että he ovat kyllästyneitä puheeseeni. Tällöin on myös ok kysyä toisten mielipiteitä, suoraan vaikka nimellä. Se aktivoi heitä keskusteluun, ja useimmiten toimii treenitilanteessa.

Mitä mun korkkarit sanoo muille?

Aloin miettimään omaa pukeutumistani. Ulkonäöllä voit jo myydä itsesi, ja se on ihan totta. Mietin, tuleeko näyttävästä pukeutumisestani vääränlainen kuva. Mitä minun ulkonäköni markkinoi toisille, silloin kun mulla on korkokengät, huulipunat ja tekoturkistakki?

Miltä haluaisin liiderinä näyttää tiimilleni?

Luotettavalta, välittävältä ja rohkealta. Nojaa, vaikea sanoa miten vaikkapa tiimiakatemialaiset näkevät naisellisen näyttävän pukeutumisen. Ja sitten on vielä asiakkaat. Ei oikein voi tietää. Itselleni korkeat korot ilmaisevat itseluottamusta ja rohkeutta, samaten muut rohkeat vaatevalinnat.

Ehkä siihen ei kannatakaan keskittyä liikaa, vaan vähän miettiä.

Ulkonäöllä on helppo korostaa itseään, erottua muista. Jos haluan erottua verkostoitumistapahtumassa, voin lisätä asuun yhden näyttään yksityiskohdan. Voisin korostaa energistä luonnettani yhdistämällä lenkkarit bisnesjakkuun tai valita huulipunaksi rohkeaa oranssia.

Strategista huomionhakuisuutta!

Henkilöbrändi esittäytyessä

Jokainen uusi kohtaaminen on tilaisuus jäädä ihmisten mieleen. Olen niin kiinnostunut muista ja heidän tekemisistään, että yllätyin Digicenterillä kun minulta kysyttiin takaisin että kuka olen ja mitä teen. Sopersin jotain epämääräistä tiimini tarjonnasta ja päätin häpeissäni keksiä jonkun hauskan tavan esittäytyä niin että siitä olisi minullekin jotain hyötyä.

Jotenkin tuntuu unohtuvan, että ihmiskohtaamiset on kahden kauppa eikä ihmisiä vaan keräillä kuin hienoja kiviä 😀

Katleenan vinkki oli kirjoittaa 50 asiaa itsestä; ominaisuuksia, mielenkiinnonkohteita ja taitoja vaikkapa. Niistä sitten luodaan oma 5-7 jutun yhdistelmä, jota soveltaa yllättävälläkin hetkellä. Tuossa combossa olisi hyvä olla mukana joku yllättävä off-topic juttu ja – huom vain yksi – negatiivinen ominaisuus, tekemään kokonaisuudesta mielenkiintoisen.

Ja totta kai, ytimessä olisi mielellään se ominaisuus, jota kyseiselle tyypillä yrität myydä.

Itse olen esittäytynyt pelkillä yllättävillä ja ristiriitaisilla ominaisuuksilla, koska tykkään järkyttää ihmisiä viihdyttääkseni itseäni. Toki jos kyseessä on joku jähmeä iso pomo, erittäydyn varmaan piipittämällä oman nimeni vaan. Molemmat on aika huonoja.

Muodostin tämmöisiä comboja itsestäni:

  • Oon Liisa, kestävyydestä ja muodista kiinnostunut nuori yrittäjä. Rakastan aikatauluja ja outoa heimomusiikkia.
  • Oon Lissu. Mua kiinnostaa elämysbisnekset ja oon haaveillu omasta puumajakylästä. Oon hyvä laatimaan suunnitelmia ja arvaan kellonajat minuutilleen.
  • Oon Liisa, intohimoinen kaikesta pimeisiin metsiin ja valoisaan designiin liittyvästä. Oon hyvä tekemään listoja ja saamaan asioita aikaiseksi.

Siinäpä! Jos näitä pyörittelee jonkun aikaa, ehkä ne tulee itse tilanteessa luonnollisemmin ja mielellään tilanteeseen sopivasti. Harjoittelusta tuskin on ainakaan haittaa, vaikka tuollaisenaan noita en kyllä kenellekään automaattisesti haluaisi tuutata.

Ehkä on hyvä käsittää itsestään jonkinlainen teema? Mulla se ois mystinen vihreä, näyttävä estetiikka ja germaaninen täsmällisyys.

Näitä ei sitten kannata jäädä liiaksi miettimään, koska silloin tulee liian tietoiseksi itsestään eikä huomioi muita ja tappaa karismansa alkuunsa.

Mitäs nyt tehdään

Vien käytäntöön nämä kolme asiaa:

  1. Ennen esiintymistilannetta, teen mielikuvaharjoituksen lämpimästä vastaanotosta.
  2. Kun oon jossain seurassa, keksin nopeesti 3 asiaa jotka haluan muiden itsestäni tietävän. Johtajuuden koulutusohjelmassa ja hevikeikalla nämä luonnollisesti on hyvin eri asioita, joten niitä voi olla hyvä miettiä etukäteen.
  3. Jatkan korkkareiden käyttämistä 🙂
Tagit: , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!