Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Käsitteiden käsittelyä käsittämättömästi

Kirjoitettu 23.04.14
Esseen kirjoittaja: Antti Reijonen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Ten Core Values of a Winning Team
Kirjan kirjoittaja: John C. Maxwell
Kategoriat: 1.3. Oppivan organisaation ja tiimiyrityksen kehittämistyökalut

Käsitteiden käsittelyä käsittämättömästi, 5.0 out of 5 based on 1 rating
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 5.0/5 (1 vote cast)

Vihdoinkin olen löytänyt mieleiseni kirjoittajan, joka osaa kirjoittaa kirjansa tiiviisti. Kirjasta löytyy vain asiaa ja jokainen sana on tarkalleen valittu, eikä niitä voida jättää pois. Näin ollen sivut eivät ole täynnä tämän tyylistä avaavaa jaarittelua, vaan jokainen saa peilata lukiessaan omaan tiimiinsä kirjan oppeja.

Tämä kirja avasi minulle muutaman käsitteen, joita olen pohtinut mielessäni, mitä ne lopulta tarkoittavat. Esimerkiksi luottamus käsitteenä on jokaiselle tuttu, mutta mistä luottamus on peräisin on eri asia.

Heikot lenkit

Maxwellin puhuessa heikoimmasta lenkistä aloin miettiä, missä asemassa meidän heikoimmat lenkit ovat. Maxwell kategorioi kirjassaan viisi kysymystä, joilla pystyy näkemään, onko heikon lenkin tilanne mikä:

1) Ovatko he liian suurissa saappaissa?
2) Ovatko he väärässä asemassa?
3) Ovatko he ulkona heidän mukavuusvyöhykkeestä?
4) Ymmärtävätkö he työnkuvaa tai miksi työskentelevät?
5) Pystyvätkö he yksin suoriutumaan tehtävästä?

Tätäkin asiaa pystyy katsomaan monelta kantilta. Miten mitataan heikoin lenkki? Esimerkiksi kirjojen lukemisessa minä olen heikoin lenkki. Lukeminen ei osu omaan mukavuusvyöhykkeeseeni. Tästä syystä en lue. Toisaalta jos mitataan rahan tuomista tiimiyritykselle, niin minä en ole siinä heikoin lenkki vaan henkilö X on. Mistä hänellä johtuu se, ettei rahaa tule?

Hän ei ole liian suurissa saappaissa. Teemme loppuviimein todella pieniä asioita, joten siitä ei ole kyse. Hän ei välttämättä ole väärässä asemassa. Hän on itse hakeutunut tälle alalle, joten en usko, että hän on väärässä asemassa tai ulkona mukavuusvyöhykkeeltään. Hän ymmärtää työnkuvan ja sen, että työskentelee, jotta pääsee MYM:ille tai saa edes GÄP:it täytettyä. Ja hän todellakin pystyy suoriutumaan tehtävästä.

Mikä mättää?

Mistä siis on kyse, kun rahaa ei tiimiyritykselle tule? Uskoisin, että hänellä on sama syy, kuin minulla kirjojen kanssa. Maxwell määrittelee asian seuraavasti:

Vaivannäkö vaikuttaa työpanoksen määrään (Contribution deals with effort)
Kyvyt rajoittavat pätevyyttä (Competency deals with ability)

Pahoittelen heikkoa käännöstä, mutta  toivottavasti saatte selvää. Mitä tällä yritän sanoa, on se, että minä osaan lukea ja henkilö X osaa myydä ja tehdä rahaa. Nämä asiat eivät rajoita meidän tekemistämme ollenkaan. Se, mikä rajoittaa minua ja henkilö X:ää, on, ettemme jaksa nähdä vaivaa, että saisimme asiat tehtyä. Hänelle asiat ovat vielä niin pienellään, ettei niitä ole kiva tehdä, joten hän ei jaksa tehdä kauppoja. Minulle taas kirjat eivät maistu pätkän vertaa, joten jätän ne mieluummin pölyttymään hyllyyn.

Nämä asiat, mitä täällä teemme, ovat vielä mittakaavassaan niin pieniä, että ainut syy, miksi emme menesty, on se, ettemme itse halua menestyä. Uskottelemme itsellemme, ettei meidän tarvitse tehdä asioita, jolloin ne jää roikkumaan. Tämä näkyy siinä, ettemme pääse tiimiyrityksenä parhaimpaan mahdolliseen tulokseen. Maxwell komppaa minua tässä asiassa seuraavilla asioilla:

1) Tiimi menettää mahdollisuuksia/mahdollisia asiakkuuksia.
2) Tiimi menettää “taistelutahtoa”, kun joudumme tekemään jonkun muun työt tai vetämään muita perässä.
3) Nämä johtavat siihen, että tiimi menettää tuottavuuttaan.

Mitä me voimme tiimiyrityksenä tehdä?

Tämä onkin hyvä kysymys. Valitettavasti pelkkä paijaaminen ei riitä, vaan jokaiselle yksilöihin pitää saada liikettä heille ominaisella tavalla. Voisin luetella tähän tuhat esimerkkiä, mitä voidaan käyttää motivointiin ja liikkeelle saantiin, mutta se on turhaa. Tärkeintä on tuntea toinen ihminen, jotta tietää, miten heidät saa liikkeelle. Joskus tämäkään ei riitä.

Johtajina emme voi loputtomiin katsella alisuorittajia. Moni johtaja kokee, ette he ovat vastuussa johdettavilleen. Tämä on osittain totta, mutta loppu viimein johtajat ovat vastuussa johdettavistaan. Jotkut eivät vain saa asioita aikaiseksi, jolloin heihin on turha käyttää energiaansa. Heidän tulevaisuus organisaatiossa ei ole pitkä tai meihin verrattuna, emme valmistu ajoissa tai pääse maailmanympärysmatkalle. Jokainen on vastuussa itsestään ja tekevät itse päätöksensä.

Tässä taas nähdään se, ettei meidän kannata keskittyä “juna -mallin” mukaan hitaimpiin vaunuihin vaan vetureihin ja heidän sparraamiseensa. He vetävät loppu porukkaa mukanaan nostamalla tiimiyrityksen tasoa. Joskun lenkki, jolla vaunut ovat kiinni toisissaan katkeaa, mutta se nopeuttaa junaa vain entisestään.

Aasinsillalla luottamukseen

Tiimiyrityksessämme on puhuttu paljon luottamuksesta. Mitä tarkoittaa, kun toinen ei luota toiseen? Miten luottamusta voi rakentaa? Miten menetetyn luottamuksen voi saada takaisin?

Maxwell puhuu kirjassaan luottamuksesta seuraavasti:

1) Persoona vaikuttaa enemmän luottamukseen ja (Trust deals more with)
2) Kunnioitus syntyy pitkälti pätevyyden kautta (Respect deals more with competence)

Kun Innomona puhumme esimerkiksi työtehtävien tai asiakkuuksien antamisesta tiimiyrityksen sisällä, usein tulee vastaan lause: “En voi antaa tätä asiakkuutta/projektia sinulle, koska en usko, että saat tehtyä tämän.” Tämä lause on hyvin pitkälti sekoitus yllä mainittuaja ominaisuuksia, pätevyyttä ja luottamusta.

Täällä puuhestellessamme silloin tällöin ajaudumme tilanteeseen, että tarvitsemme tekemistä. Joskus siitä syystä, että meillä ei ole muuta tekemistä ja/tai tarvitsemme rahaa. Tällöin tiimiyritykseltä yleensä annetaan joku asiakkuus, yleensä tuotteen myyntiprojekti, joka ei ole kiinnostanut muita ja/tai asiakkuuden hommanneella ei ole aikaa toteuttaa projektia. Seuraavaksi Matti lähtee tekemään tätä myyntiprokkista.

Sitten se tapahtuu, Matti tapaa Asta Asiakkaan, joka antaa Matin unelma projektin, joka vie myös illat, jotta projekti onnistuu. Mutta miten käy myyntiprojektin? Se laitetaan vähin äänin lattialle ja lakaistaan maton alle asiakkaalle ilmoittamatta. Se on Matille helppoa ja kivutonta, ehkä jopa mukavaa, kun pääsee siitä eroon.

Mitä tiimiyrityksessä tuumataan?

Todennäköisesti vähään aikaan ei mitään. Kunnes asiakas soittaa projektin hankkineelle. Tämä tapahtumasarja on nähty Tiimiakatemialla ja tiimiyrityksessämme liian monta kertaa. Emme hoida asioita loppuun, joilloin annamme itsestämme huonon kuvan ammattilaisena ja ihmisenä. Mutta missä tässä mentiin vikaan?

Ensimmäisenä tässä mentiin vikaan, kun Matti ei uskaltanut sanoa EI tälle myyntiprojektille, vaikkei se Mattia kiinnostanut pätkääkään. Hänhän kuitenkin tarvitsi tekemistä. Emme saa ottaa projektia, joka ei kiinnosta meitä ollenkkaan, koska emme ole sitoutuneita siihen. Lopputulos on yleensä kuten yllä kuvattu.

Seuraavaksi mentiin metsään, kun emme ilmoittaneet asiakkaalle, että emme tee enää yhteistyötä. Ymmärrän kyllä hyvin, että se on tukalaa. Ei kukaan halua sanoa asiakkaalle, ettei yhteistyö enää olekaan toivottavaa. Joskus tämäkin menee paremmin kuin ennalta ajateltu. Soittaessani eräälle asiakkaalle, että tapahtumayhteistyö ei voi jatkua, koska tapahtuma kaatui, hän halusi ostaa minulta lisää. Vaikka soitto ei siis houkuttelekaan, se kannattaa hoitaa, koska muuten menetät asiakkaan ja tiimiyrityksesi ammatillisen luottamuksen.

Luottamuksen mentyä voi käydä niin, että jäät pitkälti ilman tiimiyrityksen tukea. Ainut tapa saada luottamusta taas rakennettua on se, että vedät pari projektia itse, muiden tiimiyritysten kanssa tai yksin, kunnialla läpi. Tässä saattaa kestää muutamasta kuukaudesta vuoteen. Tällä tavalla saat rakennettua oman ammatillisen luottamuksen takaisin tiimiyrityksessäsi, jos muita keinoja et keksi. Hetkittäin tie saattaa tuntua pitkältä ja hetkittäin yksinäiseltä, mutta lopussa kiitos seisoo.

 

Vaikka kirjan agenda olisi mikä tahansa, saattaa suurimmat oivallukset tulla käsitteistä. Näin kävi minulla tämän kirjan kanssa. Ehkäpä seuraavalla kerralla saan kirjoitettua esseeni kirjan punaisesta langasta.

Antti Reijonen
Osuuskunta Innomo
Antti(ät)Innomo.fi

Tagit:

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!