Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Kaverijohtajuus

Kirjoitettu 17.11.16
Esseen kirjoittaja: Jenni Väisänen
Kirjapisteet: 1
Kirja: Kaverijohtamisen visuaalinen innostuskirja
Kirjan kirjoittaja: Heikki Toivanen
Kategoriat: 4. Johtaminen, 4.3. Johtamisen ja organisaation kehittämisen työkalut, 4.4. Johtamisen haasteet, 4.5. Projektien johtaminen, 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Otin Kaverijohtamisen visuaalisen innostuskirjan lukuagendaani sen vuoksi, että sain viime kevään palautekeskustelussa palautetta johtamistyylistäni, joka oli osan tiimitoverini mielestä liian käskevä. Edessäni oli tuolloin myös projektijohtajan pesti kesän jäätelöprojektin parissa, joten kaverijohtamisen toimintamalleja pystyin testaamaan käytännössä heti. Nopeasti sainkin huomata, että kaverijohtajuus on aivan oma lukunsa johtajuudessa. Peilaan tässä esseessäni kaverijohtajuutta kesän jäätelöprojektiimme.

Kaverijohtamisessa tärkeää on rakentaa kaikille pelipaikat ja keskittyä kunkin tiimiläisen vahvuuksiin. Jäätelöprojektiryhmää muodostaessa olisi pitänyt kiinnittää paljon enemmän huomiota siihen, millaisia persoonia projektiryhmäämme tarvitsisimme. Projektiryhmä kasattiin kiireellä ja siihen otettiin mukaan kaikki ne, jotka halusivat siihen osallistua ja käytännössä ne, keillä ei kesäprojektia vielä tuolloin ollut. Kesän mittaan sai nopeasti huomata, että projektiryhmässäni oli lisäkseni vain yksi selkeästi toimintaorientoitunut persoona. Ideoita projektiryhmässämme syntyi paljon, mutta toteutus ontui monella saralla. Ja juuri niitä tekoja kun olisi tarvittu. Pelipaikkoja pyrittiin jakamaan projektiryhmäläisten kiinnostuksenkohteiden perusteella, mutta toimivan kokonaisuuden saavuttamiseksi vastuut ja odotukset täytyy määritellä projektiryhmän kesken huomattavasti tarkemmin ja yksityiskohtaisemmin.

Kaverijohtajuuden perustaito, josta kaikki lähtee liikkeelle, on saada muut ponnistelemaan kohti yhteistä päämäärää. Tähän perustaitoon kaikki tuntuikin kaatuvan heti alusta alkaen ja kesän mittaan tämän perustavanlaatuisen taidon kanssa käytiin suuria kamppailuja. Miten saada muut ponnistelemaan kohti yhteistä päämääräämme? Miten sitouttaa koko projektiryhmä tekemiseen? Miten saada tekoja aikaiseksi?

Nämä kysymykset jäivät oikeastaan vielä melko avoimiksi kesän jäljiltä. Tavoitteiden selkeästä määrittelystä on hyvä aloittaa ja näin voidaan varmistaa myös tuloksekas toiminta. Kyse on käsittääkseni osaltaan myös projektiryhmän motivoimisesta. Haastavaksi tämän tehtävän teki omalta osaltaan se, että palautekeskusteluissa sain palautetta myös siitä, että vaadin kanssatekijöiltäni paljon. Kesän mittaan huomasinkin, etten uskaltanut vaatia enää keneltäkään juuri mitään. Kun hommat jäivät tekemättä tai jos asiat eivät edistyneet muutamasta muistutuksesta huolimatta, en nähnyt enää muuta vaihtoehtoa kuin hoitaa asiat itse. En uskaltanut vaatia. Tunsin olevani umpikujassa.

Luottamus on kaiken toiminnan perusta. Minulle itselleni on henkilökohtaisesti elintärkeää pitää lupauksistani kiinni ja olla sanani mittainen nainen. Mutta miten saan johtajana muut pitämään kiinni omista lupauksistaan? Luottamus kun on periaatteessa hyvin yksinkertaista: tee se, mitä lupaat. Oma luottamus projektiryhmää kohtaan alkoi horjua, kun jaetut tehtävät eivät vain tulleet hoidetuksi. Aloin nähdä helpommaksi keinoksi hoitaa asiat itse, enkä uskaltanut delegoida asioita enää eteen päin. Nyt jälkeenpäin asiaa pohdittuani ymmärrän, että näin toimiessani horjutin vain luottamusta myös toiseen suuntaan. Kaverijohtajuus on esimerkkinä olemista ja esimerkin voimalla yritin saada myös kanssatekijöitäni liikkeelle. Käärin hihat ylös ja tartuin tuumasta toimeen siinä toivossa, että muutkin tekisivät niin. Esimerkin voima ei kuitenkaan yksistään riittänyt. Sillä kokonaisuus ratkaisee kaikessa. Myös tässä.

Kaikki kaatuu johtamiseen ja johtaminen viestinnän puutteeseen. Viestintä muodostui jäätelöprojektissamme yhdeksi suurimmista kompastuskivistä. Perustimme tietenkin heti aluksi projektiryhmällemme oman watsapp-viestiketjun akuutiksi viestintäkanavaksi. Watsapp-ryhmää ei kuitenkaan jaksettu pitkään seurata aktiivisesti. Nopeasti tilanne ajautui siihen pisteeseen, ettei kukaan kommentoinut tai reagoinut ohjeistuksiini ja infoihin, joita watsapp-ryhmässä jaoin. Yhteisiä viikkopalavereita toivottiin järjestettävän, mutta omista menemisistä ja tekemisistä oltiin valmiita joustamaan huonosti, jotta saataisiin edes suurin osa projektiryhmäläisistä kokoon. Kasvokkain tapahtuvan viestinnän merkitys konkretisoitui minulle kesän aikana erittäin kirkkaasti ja asia, jota johtajana tulen tulevaisuudessa vaatimaan, on projektiryhmän viikkopalavereiden arvottaminen ja priorisoiminen omiin aikatauluihin. Viestinnälle ja sen suunnittelulle on varattava oma aikansa.

Kaverijohtajana tasapainoilen kurin ja vapauden välimaastossa. Vastuu tekemisestä ei ole yksin minulla johtajana, vaan se sijoittuu minun ja projektiryhmäni puoliväliin. Koska olin saanut tiimin palautekeskusteluissa palautetta liian käskevästä johtamistyylistäni, ajauduin ikään kuin huomaamatta tilanteeseen, jossa annoin liikaa vastuuta tehtävistä projektiryhmäläisilleni. Johdin liian nuotittomasti; projektiryhmäläiseni olisivat kaivanneet selkeämpiä raameja toimintaan, mikä nousi esiin jälkimotorolakeskustelussamme. Kaverijohtajuuden periaatteiden mukaan tämä ajaa yhteisön muutostilaan, mitä kesä todellakin kohdallamme oli. Näin jälkeenpäin asiaa tarkasteltuna tämä muutostila ei ehkä ollut kuitenkaan kannaltamme huono asia: opittiin sanomaan asioita ja omia mielipiteitä ääneen ja suoraan. Mieliä pahoitettiin, projektiryhmän ilmapiiri kärsi, mutta kauaskantoisempana vaikutuksena avoimuus lisääntyi.

Ilmapiiri projektiryhmässämme muotoutuikin kesän aikana hyvin negatiivissävytteiseksi. Positiivisia ajatuksia, kehuja ja kiitoksia (vaikka välillä tuntuisikin, että saa keksimällä keksiä kiitoksen aiheita) pitäisi kaverijohtajana viljellä paljon suuremmassa mittakaavassa, mitä itse kesän aikana viljelin. Kaverijohtaja tuo positiivisuuden arkeen. Positiivisuus luo energiaa. Positiivisuus kunniaan! Tästä jos mistä olen ottanut yhden viime kesän parhaista oppikopeista. Suoraan kakkossivurajalle syöksyen! Ja pieni vaatimaton tuuletus kainuulaisittain päälle.

Kaverijohtajana olen aina ihminen. Kohtaan projektiryhmäläiseni ihmisinä kaikkine heidän tunteineen. Kun olemme tekemisissä keskenämme lähes päivittäin, helpottaa arkea huomattavasti se, että kanssatekijät tuntee edes hieman pintaa syvemmälle. Näin heidän motivointikin on helpompaa, ja mahdollista. Tutustumiseen täytyy johtajana varata aivan oma aikansa – se on osa johtamisprosessia. Opi tuntemaan, mikä on merkityksellistä projektiryhmäsi jäsenille.

Ja lopuksi. Oman itsensä tunteminen on kaiken johtamisen perusta. Minä voin kehittyä ja kehityn koko ajan. Jatkuvasti. Viime kesänä. Tänään. Huomenna. Ensi vuonna. Mitä minun tulee sitten ensi kädessä oppia itseni kanssa? Minun on opittava fokusoimaan energiani siihen, mitä haluan saavuttaa, mikä puolestaan vaatii jatkuvaa kuria syventää minun omaa, henkilökohtaista visiotani. Sillä työelämän menestyksessä ratkaisee ajankäytön laatu, ei määrä.

Tagit: ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!