Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Kaverijohtajuus – mitä se on?

Kirjoitettu 03.03.14
Esseen kirjoittaja: Kati Tikkanen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Kaverijohtamisen visuaalinen innostuskirja
Kirjan kirjoittaja: Heikki Toivanen
Kategoriat: 1. Oppiminen, 4. Johtaminen, 4.1. Johtavat ajatukset, 4.2. Johjajan / valmentajan taidot ja työkalut, 4.3. Johtamisen ja organisaation kehittämisen työkalut

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Heikki Toivasen Kaverijohtajan visuaalista innostuskirjaa lukiessani mietin paljon tämänhetkistä tilannettani. Toimin tiimini asiakkuuspäällikkönä ja monesti joudun miettimään omaa rooliani ja johtajuuttani. Kovin vähän olen johtajuuden teorioita lukenut ja kirjan jälkeen jäin miettimään lisäteoriatiedon haalimista. Yhtä kaikki, kirja oli erittäin käytännön läheinen ja helposti arkeen vietävissä.

Käydäänpä ensin läpi kaverijohtajuuden periaatteet. Väliin olen laittanut omia ajatuksia kohdista:

  • Ole herkkä johdettavien tunnetiloille ja toimi niiden mukaisesti. Kaverijohtajana olet ihminen.

Ihmisyyden korostaminen johtamisessa on asia, mitä haluan itsekin johtajuudessa korostaa.  Kun johdettavalla on huono päivä, ei välttämättä ole järkevintä latoa vain tehtäviä vaan yrittää selvittää, mikä on ongelmana.

  • Ole johtajana aina läsnä ja tavoitettavissa, kuuntele aidosti.

Kun sinulle puhutaan, kuuntele. Tämä unohtuu helposti jokapäiväisen suorittamisen keskellä kun mielessä pyörii tekemättömät työt. Vain läsnäolo on tärkeää siinä hetkessä. Asia, joka itseltä välillä unohtuu kun mielessä pyörii viisi muutakin ajatusta ja toisen ajatukset voivat olla vaikeita ymmärtää.

  • Vain teoilla on merkitystä kaverijohtamisessa.

Toisin sanoen vähemmän puhetta, enemmän tekoja. Helppoa paperilla, vaikeaa käytännössä.

  • Kaverijohtamisen perustehtävä on oppivan organisaation johtaminen ja perustaito on saada muut ponnistelemaan kohti yhteistä päämäärää.
  • Et voi johtaa muita, jos et osaa johtaa itseäsi.

Kun hallitset oman työsi, pystyt myös vapauttamaan aikaa muiden johtamiseen. Johtaminen on myös auttamista, mutta ei niin että otat toisen työtaakkaa pois ja lisäät omaasi niin, ettet pysty hoitamaan omia töitäsi.  On tärkeää tietää omat rajansa,  vaikka johtaminen on vastuunottamista on se samalla vastuunottoa myös omasta itsestä.

  • Kaverijohtamisessa on tärkeää rakentaa kaikille tiimiyrityksessä pelipaikat ja keskittyä tiimiläisten vahvuuksiin. Tiiminrakentamisen taidot ovat ehdoton edellytys tiimiliiderin onnistumiselle.
  • Kaikki kaatuu johtamiseen ja johtaminen viestinnän puuttumiseen.

Sanoisin, että viimeisen muutaman vuoden aikana viestintä on kehittynyt mutta edelleenkin kehittämistä on. Triplavarmistus on huomattu toimivaksi.

  • Kaverijohtajuus ei ole koskaan palkinto, sillä se on ansaittava joka päivä.

Joka päivä sinun on tehtävä asioita päämääräsi eteen. Se, että olen valittu asiakaspäälliköksi, ei ole vain luottamuksen osoitus vaan myös vaatimus, että minun on oltava tämän luottamuksen arvoinen. Johtajana en voi syyttää muita van minun on kannettava vastuu silloinkin, kun se tuntuu epäreilulta.

  • Kaverijohtajan tehtävä on luoda tiimiyritykseen hyvä yhteishenki ja positiivinen ajattelu yhdessä valmentajan kanssa.

Mihin johtajana haluan keskittyä, epäonnistumisiin vai onnistumisiin? Haluanko luoda ilmapiirin, jossa kaikki uskaltavat kokeilla vai luonko ilmapiirin, jossa jokaisen tekemisiä ja epäonnistumisia kytätään?

  • Kaverijohtajuus on aina esimerkkinä olemista. Mihin kiinnität huomion, siihen muutkin kiinnittävät.

Ja muut kiinnittävät sinuun erityistä huomiota. Kaverijohtajana on hyväksyttävä se, että kaikkia tekemisiäsi peilaillaan muiden tekemiseen.

(Toivanen 2013, 10)

Välillä tunnen suurta riittämättömyyden tunnetta, kun asiat eivät tapahdu hetkessä tai menevät ihan toiseen suuntaan kuin mihin alun perin halusin niiden menevän. Tuntuu, etten tiedä miten johtaisin toisia parhaaseen suoritukseen. Pystynkö vaatimaan toisilta? Entäs kun itse epäonnistun? Viekö epäonnistuminen kaiken uskottavuuden vai lisääkö epäonnistumisen myöntäminen uskottavuuttani johtajana? Moni itseäni viisaampi on sanonut että epäonnistumisen pelko rajoittaa. Yksi niistä asioista, jotka olen yrittänyt sisäistää mutta edelleenkin huomaan monesti ajattelevani etten voi tehdä noin koska en tiedä, miten se vaikuttaa tulevaisuudessa tilanteeseeni. Mistä saisin rohkeutta seurata intuitiotani ja tehdä asioita, vaikka ne sillä hetkellä vähän pelottaisikin? Johtajuus on juuri sitä että ottaa tilanteen hallintaansa, tekee päätöksensä ja kantaa vastuunsa. Joustava johtaja on myös valmis muuttamaan päätöstään, mutta kantaa edelleen vastuun sekä vanhan että uuden päätöksen seurauksista.

Miten siis saisin itseni päämäärättömästä haahuilijasta omat rajani ja arvoni tiedostavaksi johtajaksi?

Kirjassa kohta tietoinen läsnäolo sai minut taas miettimään omia käyttäytymismallejani ja sitä, etten aina elä hetkessä. Olen luonteeltani haaveilija ja idealisti, jolle tämä hetki on välillä vaikeampi kuin huominen tai ensi vuosi. Olen mennyt tässä asiassa eteenpäin mutta edelleen huomaan jumittuvani vanhaan. Seuraavalla kerralla kun teen päätöksen, punnitsen sen hetken tiedon perusteella, en ”musta tuntuu” periaatteella. Vain näin voin sulkea epäonnistumisen pelon mielestäni ja toimia kuten johtajan kuuluu. Jos päätökseni on väärä, myönnän sen mutta voin olla ylpeä itsestäni, että tein ylipäätään päätöksen hetkellä jolloin sitä tarvittiin.

”Tiedät mitä tiedät ja mitä et tiedä. Avoin mieli ja läsnäolo. Läsnäolo tässä hetkessä avaa sinut. Maailmassa on vain tämä hetki – nyt. Elä sielukkaasti tätä hetkeä. Mikä on sinun oma henkinen panoksesi tähän hetkeen positiivisessa mielessä?

Dialogi itsessään on läsnäoloa. Ilman kunnollista pysähtymistä oikeaa dialogia on vaikea saavuttaa. Millainen johtaja haluan siis olla? Dialogi-painotteinen vai ylhäältä käsin määräyksiä jakava? Nykyhetkessä yhä suurempi osa uusista työpaikoista luodaan pieniin yrityksiin, joissa kerrallaan saattaa työskennellä vain muutama henkilö. Näihin vanhakantainen organisaatiokulttuuri ei vain istu, vaan johtaminen painottuu vertaisuuteen. Miten johdat ja vaadit ihmiseltä, jonka tunnet hyvin? Miten taas ihmistä, jota ei vielä tunne? Mahtavinta tässä hetkessä on se, että voin opetella näitä taitoja turvallisessa ympäristössä, tiimissäni ja erilaisissa projekteissani.

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!