Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Kaverijohtamisen visuualinen innostuskirja

Kirjoitettu 13.12.17
Esseen kirjoittaja: Kasimir Tillanen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Kaverijohtamisen visuaalinen innostuskirja
Kirjan kirjoittaja: Heikki Toivanen
Kategoriat: 1.2. Oppimisen taidot ja työkalut, 1.3. Oppivan organisaation ja tiimiyrityksen kehittämistyökalut, 1.4. Uusia tuulia oppimiseen, 8.1. Filosofiaa, ajattelua ja mielikuvitusta yrittäjälle

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Kaverijohtamisen visuaalinen innostuskirja on Heikki Toivasen kirjoittama teos, jossa käsitellään nimensä mukaisesti kaverijohtamista. Nykyaikana kun tieto on jakautunut kaikille, sen sijaan että se olisi vain harvoilla ja valituilla, tarvitaan tämän vuoksi myös uudenlaista johtamista. Eli pyritään saamaan ihmiset innostumaan ja voimaantumaan johtamisen avulla.

Alun perin kaverijohtamisen termin takana on Tiimiakatemian perustaja Johannes Partanen. Teoria kaverijohtamisen taustalla on niin sanottu MIHAR-filosofia, eli filosofian mallinnus, inspiroi jaettu visio, haasta prosessi, anna toisten toimia ja rohkaise sydäntä. Johtajan on tässä otettava vastuu tien rakentamisesta. Inspiroiva visio lähtee työryhmän unelmista. Prosessin haastaminen tarkoittaa tässä yhteydessä tiimiläisten ja johtajan kykyjen haastamista, mikä onkin mielestäni erittäin mielenkiintoinen lähestymiskulma. Eli ensin katse omaan peiliin ja vasta sitten ympäristöön. Jotta kaverijohtajuuden on mahdollista toimia, on organisaatiossa tai tiimissä oltava tiettyjen asioiden kunnossa. Tai ainakin ne tulee ilmeisesti laittaa kuntoon. Eli työntekijöiden on oltava kavereita keskenään, enemmän kuin tuttavia, mutta vähemmän kuin ystäviä. Mutta ei kai ystävyydessäkään mitään pahaa ole? Organisaatiolla tulee olla aidosti jaettu visio, ja näin ollen jäsenten tulee olla sitoutuneita tähän visioon. Lisäksi yhteisöllä tulee olla hyvä me-henki. Mielestäni tämä linkittyy loistavasti inhimillisen pääomaan ja sen merkitykseen.

Seuraavassa esittelen kaverijohtamisen perusperiaatteet ja pureudun niihin muutamaan tarkemmin, tai enemmän kerron mitä mielipiteitä ne minussa herättivät.
1. Ole herkkä johdettavien tunnetiloille ja toimi niiden mukaisesti. Kaverijohtajana olet ihminen
2. Ole johtajana läsnä ja tavoitettavissa, kuuntele aidosti.
3. Vain teoilla on merkitystä kaverijohtamisessa
4. Kaverijohtamisen perustehtävä on oppivan organisaation johtaminen ja perustaito on saada muut ponnistelemaan kohti yhteistä päämäärää
5. Et voi johtaa muita, jos et osaa johtaa itseäsi
6. Kaverijohtamisessa on tärkeää rakentaa kaikille tiimiyrityksessä pelipaikat ja keskittyä tiimiläisten vahvuuksiin. Tiiminrakentamisen taidot ovat ehdoton edellytys tiimiliiderin onnistumiselle.
7. Kaikki kaatuu johtamiseen ja johtaminen viestinnän puuttumiseen.
8. Kaverijohtajuus ei ole koskaan palkinto, sillä se on ansaittava joka päivä.
9. Kaverijohtajan tehtävä on luoda tiimiyritykseen hyvä yhteishenki ja positiivinen ajattelu yhdessä valmentajan kanssa.
10. Kaverijohtajuus on aina esimerkkinä olemista. Mihin kiinnität huomiota, siihen muutkin kiinnittävät.

Erityisesti kohdat 2,3 ja 5 herättivät itselleni jonkinlaisia ajatuksia. Kuunteleminen on yksi tärkeimmistä taidoista mitä voit elämässäsi oppia. Että ollaan keskusteluissa oikeasti läsnä, ja tunnetaan se asia mitä toisella on sanottavanaan. Olen tajunnut tämän taidon merkityksen Tiimiakatemialla ollessani ja sitä onkin harjoiteltu siellä erityisen paljon treeneissä dialogin muodossa. Kohdassa kolme sanotaan, että vain teoilla on merkitystä. Tätä en täysin allekirjoita, sillä mielestäni hyvän johtajan täytyy myös osata puhua vakuuttavasti ja näin tätä kautta luoda tiimiin hyvä henki. Tai ehkäpä puhumista voi käyttää apuna tässä hengen luomisessa ja teot sitten ovat se runko. No tässähän sen opin samalla. Kohta viisi: et voi johtaa muita, jos et osaa johtaa itseäsi. Mielestäni tämä on loistava kohta ja paras periaate, mitä voi soveltaa ihan jokapäiväiseen elämään tai vaikkapa parisuhteeseen. Eli ensin on oltava sinut itsensä kanssa ja rakastettava itseään ennen kuin voi rakastaa jotain toista. Näin ainakin minun mielestä.

Kirjassa puhutaan myös visuaalisuuden merkityksestä johtamisen apuna. Eli pitää ottaa kynä käteen ja piirtää omia ajatuksiaan paperille, jotta muut ymmärtävät tulevaisuuden visiosi paremmin. Tästä en oikein ole niinkään perillä, koska en ole kovinkaan innokas piirtäjä, mutta pitäisi luultavasti tutustua aiheeseen paremmin.

Teoksen pääkohtina esitellään viisi elementtiä, jotka ovat verrannollisia kaverijohtamiseen. Niitä ovat maa=itsensä johtaminen, vesi=merkityksellisen tiimin muodostaminen, tuli=kaverijohtaminen sytyttää tiimin, tuuli= tunne ympäristösi ja luo uutta ja tyhjyys=tietoinen läsnäolo. Viimeinen elementti on näistä mielestäni mielenkiintoisin ja se herättää eniten ajatuksia. Teoksessa lainataan Musashia seuraavasti: ”Tyhjyydellä tarkoitan sitä millä ei ole alkua tai loppua. Tämä periaate merkitsee saavuttamattomuuden ymmärtämistä. Strategian tie on luonnon tie. Kun oivallat luonnon voimat ja tunnet jokaisen tilanteen rytmin, kykenet voittamaan luonnollisesti.” Mielestäni tämä on erittäin kiintoisa miete. Kuinka saavuttaa sellainen tietoisuus ympärillä olevasta maailmasta, että pystyy oikeasti hyväksymään maailman sellaisena kuin se on. Pieni ihminen ei pysty vaikuttamaan kaikkeen mihin se haluaisi. Siksi onkin opittava hyväksymään asioita joihin ei pysty vaikuttamaan. Tähän kirjassa esitetään yksi neuvo. Luo sellainen peli jossa sinä määräät säännöt. Toisaalta tämä on helpommin sanottu kuin tehty. Mitä jos haluaa pelata pelejä, joissa säännöt on jo luotu, koska siinä on niin paljon pelaajia? Mielenkiintoisia asioita pohdittaviksi ja niitä voisi varmasti pohtia hamaan tulevaisuuteen saakka!

Haloo Helsingin kappaleessa Maailma on tehty meitä varten lauletaan seuraavaa: Ennen ajattelin miten mä eläisin vielä sadan vuoden päästäkin… oikeastaan tuo lause kiteyttää hyvin ajatuksiani. Nykyään olen alkanut tajuamaan, että olen vain pieni osa elämän kiertokulkua ja aika kuluu sen jälkeenkin kun minusta aika jättää. Haluaisin kuitenkin oppia vielä paljon lisää tällaisista asioista ja seuraavaksi ajattelin lukea Darwinin lajien synty nimisen opuksen. Mutta miten siis käytännössä tulla tietoisemmaksi elämästä? Varmaan pitäisi mennä johonkin Budhalaismunkkien luokse harjoittelemaan tätä tietoisuutta tai jotain muuta vastaavaa. Olen kuullut joskus sanonnan: suuret saavutukset lähtevät aina suurista unelmista. Pyrinkin jättämään maailmaan sellaisen jäljen että minut muistetaan vielä sadan vuoden päästäkin….

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!