Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Kehitä Kokeillen

Kirjoitettu 04.10.18
Esseen kirjoittaja: Anne Palmu
Kirjapisteet: 2
Kirja: Kehitä Kokeillen
Kirjan kirjoittaja: Lotta Hassi
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Kehitä kokeillen on ehkä paras kirja sitten Draivin. Antaisin tästä kirjasta ehdottomasti kolme kirjapistettä ja laittaisin pakolliseksi kaikille tiimiakatemialaisille ja muillekin ihmisille. Kehitä kokeillen on rennolla otteella kirjoitettu, siinä on paljon havainnollistavia esimerkkicaseja, se on äärimmäisen selkeä ja tuo tärkeät pointit selvästi esille ja ehkä tärkeimpänä, kirja on erittäin konkreettinen. Kirja pitäisi olla kaikilla omana, jotta sen voisi kaivaa aina esille, kun sopiva projekti on meneillään. Lisäksi jokaisen sivun reunassa on superleveä marginaali, jotta omia ajatuksia voi kirjoittaa muistiin sitä mukaa, kun niitä lukiessa syntyy.

 

Miksi ideoita kannattaa kehittää kokeilemalla? Kirjan mukaan suunnittelemalla kehittäminen ei toimi tilanteissa, joissa on paljon epävarmuutta tai jos toimintaympäristö muuttuu vauhdilla. Suunnittelemalla kehittäminen on hidasta, sillä idean toimivuus vahvistuu vasta, kun se on aivan valmis ja esitellään kohderyhmälle. Kokeilemalla kehittämisessä ideaa testautetaan kohderyhmällä usean kerran prosessin aikana ja kurssia korjataan saatujen testitulosten perusteella. Kun idea on valmis, sen toimivuus on hyvin varmaa. Kokeilemalla kehittäminen on siis nopeaa, mutta myös taloudellista; mitä varhaisemmassa vaiheessa jokin asia todetaan toimimattomaksi, sitä enemmän säästetään aikaa, vaivaa ja rahaa.

 

Pohdin kirjaa lukiessani, olenko kokeilemalla kehittänyt minkään projektin aikana. Tietyllä tapaa Mahlan tarjonnan muokkaaminen menekin mukaan on jollain tapaa kokeilemalla kehittämistä, mutta toisaalta taas ei, sillä hankkiessani jotain tuotetta myyntiin, tein ostopäätöksen, joka perustui olettamukseen, että tämä menee kaupaksi. Rahallinen satsaus siis oli jo tehty siinä vaiheessa, kun huomasin, ettei kyseinen tuote mennytkään kaupaksi.

Kulttuurinettisivuprojekti, (joka tosin ei varsinaiseksi projektiksi ikinä ehtinyt kasvaa) sisälsi enemmän kokeilemalla kehittämistä, sillä kyselin kulttuurintuottajilta, mitä nämä olisivat mieltä kuvailemistani nettisivuista. Tässäkin mentiin siinä kohtaa pieleen, etten lähestynyt loppuasiakkaita, eli nettisivujen käyttäjiä vaan palveluntarjoajia, jotka sitten vastasivat toista kohderyhmää koskevaan asiaan. Joka tapauksessa, sain sen verran näissäkin tapaamisissa informaatiota, että päätin haudata koko projektin. Ehkä suurimpana syynä oli se, että sivuston pitäisi olla teknisesti erittäin kehittynyt, jotta se pääsisi edes samalla tasolle, kuin tämän hetkiset kulttuuripalvelusivut ja siihen ei minun taidoilla päästä. Tämä meni lähemmäksi kokeilemalla kehittämistä, vaikkakin ryhmä, joiden mielipiteitä kyselin, oli väärä.

 

Kokeilemalla kehittämisen tärkein tarkoitus on saada vastaukset kulloinkin kriittisimpiin kysymyksiin. Sitä mukaa kun vastauksia saadaan, kohdistuu huomio seuraaviin kysymyksiin. Ei kannata pohtia pieniä yksityiskohtia, jos on epäselvää, onko tuotteelle ylipäätään kysyntää. Kokeilut tulisi pyrkiä tekemään niin pienellä vaivalla kuin mahdollista, kunhan se riittää uuden oppimiseen. Ei kannata valmistaa kallista prototyyppiä, jos tarvittava tieto saadaan yksinkertaisemmallakin ratkaisulla. Itse esittelin teatteri-ihmisille kulttuurinettisivuideaa pelkällä A4-kokoisen vihon sivulla, johon oli karkeasti lyijykynällä hahmoteltu suunnitellut kuvakkeet. Toteutus olisi voinut olla havainnollisempikin, mutta toisaalta ideoinnille jäi enemmän tilaa, kun idea silminnähden keskeneräinen. Kirjan mukaan asiakkaat kritisoivat rennommin karkean näköistä prototyyppiä, kun taas viimeisteltyä ei samalla tavalla kehdata moittia.

 

Elintärkeää kokeilemalla kehittämisessä on siis:

 

Löytää kriittisimmät kysymykset, jotka sisältävät projektin kannalta eniten epävarmuutta. Täytyy erottaa olettamukset ja subjektiiviset näkemykset faktoista.

Selvittää vastaukset mahdollisimman vähillä resursseilla. Kirjassa sanottiin hyvin, että ei kannata rakentaa koko autoa, jos haluaa tietää, miellyttääkö ratti asiakkaita. Tämä on tietysti aikamoinen kärjistys ja monessa tilanteessa asian ytimen tiivistäminen on varmasti hankalaa. Haastavaa on myös luoda kohderyhmälle riittäväkokemus kehitettävästä idean kohdasta.

Olla avoin vastaantuleville asioille. Ei saa rakastua asiaansa liiaksi vaan kuunnella kaikenlaisia kokeilujen aikana tulevia signaaleja, varsinkin niitä, jotka vihjaavat jonkinlaisen suunnanmuutoksen olevan paikallaan. Jotta kokeilemalla kehittämisestä saa mahdollisimman paljon irti, pitää kuunnella tarkalla korvalla kaikkea, mitä kokeilujen aikana tulee vastaan. Kohderyhmältä saattaa tulla kullanarvoisia vinkkejä siitä, mitä he todella haluaisivat, eikä näitä vinkkejä huomaa, jos etsii vain tukea omalle idealleen.

Toistaa kokeiluja sitä mukaa, kun uutta tietoa ilmestyy. Näin varsinkin, jos kokeilujen perusteella suunta vaihtuu.

 

Mielenkiintoinen toteamus kirjassa oli se, että onnistunut kokeilu tuottaa uutta tietoa. Eli vaikka kehitettävä idea kokeilujen perusteella todetaan sudeksi ja päätetään lopettaa heti alkuunsa, kokeilujen ei voida sanoa epäonnistuneen, sillä ne ovat tuoneet uutta tietoa. Kokeilu on epäonnistunut ainoastaan, jos siitä ei opita mitään. Etenemisvaihtoehtoja onnistuneen kokeilun jälkeen on neljä:

  1. Jatketaan tiedon kartuttamista lisäkokeiluilla
  2. Siirrytään raskaampaan pilotointiin
  3. Muutetaan suuntaa merkittävästi kokeiluissa saadun tiedon perusteella
  4. Lopetetaan projekti tai laitetaan se odottelemaan otollisempaa hetkeä

 

Kirjan mukaan projektin lopullinen hylkääminen kannattaa siinä vaiheessa, jos todetaan, että asiakastarvetta ei ole. Hyllyttäminen taas on paikallaan, jos asiakastarve on olemassa, mutta projekti jostain muusta syystä ajautuu umpikujaan.

 

Kirjan mielenkiintoisiin osioihin kuuluu kehitettävän idean arviointi ja se on onneksi esitetty erittäin konkreettisesti. Tämä vaihe on ehkä yksi tärkeimmistä ja se onkin tehtävä huolella, sillä se määrittää kuinka relevantteihin seikkoihin kokeilemalla kehittämisessä keskitytään. Idean eri osat jaetaan niiden tärkeyden ja niihin liittyvän epävarmuuden perusteella neljään ryhmään. Pohdin ryhmiä kulttuurinettisivujen kautta, jotta sisäistän ryhmät paremmin.

 

Itsestäänselvyydet. Ei kovin tärkeät ja vain vähän epävarmuutta sisältävät osat luetaan itsestäänselvyyksiin.Jyväskylässä on paljon eri harrastajateattereita.Kaupunginteatterilla on parhaimmat nettisivut ja suurin markkinointikoneisto.

Tunnetut avaintekijät. Tähän ryhmään kuuluvat seikat ovat tärkeitä, mutta niissä ei ole epävarmuutta. Asiakkaat etsivät tietoa kulttuuritapahtumista netistä.

Potentiaaliset yllätykset. Näihin sisältyy runsaasti epävarmuutta, mutta niiden tärkeys on vähäinen. Palveluntarjoajien (teatterit) maksuhalukkuus (mainokset jne) on hyvin epävarmaa.

Kriittiset olettamukset. Seikat, jotka on kehitettävän idean kannata elintärkeitä ja joissa on suuri epävarmuus. Asiakkaat kokevat tiedon löytämisen hankalaksi. Asiakkaat kokevat nykyisen menoinfon sekavaksi. Asiakkaat haluaisivat nettisivun, jossa olisi paikalliset harrastateatterit samassa. Palveluntarjoajat kokevat, että heitä on vaikea löytää ja kaupunginteatteri ”jyrää”.

 

Törmäsin hyvään esimerkkiin lukiessani Vakiopaineen 25 v. -juhlakirjaa koskien juuri kulttuurinettisivuprojektia ja siihen liittyviä kriittisiä olettamuksia. Olettamukseni oli, että pienet harrastajateatterit jäävät kaupunginteatterin ja muiden kilpailevien kulttuurintarjoajien jalkoihin. Vakiopaine-kirjaa lukiessani oivalsin, että harrastajateatteri toimii aivan toisella tapaa kuin kuvittelin. Harrastateatterin budjetti saattaa olla lähellä nollaa ja kaikki näyttelijät tekevät työtään ilman palkkaa. Ohjaaja Erika Hastin mukaan esimerkiksi Vakiopaineen alakerran teatteritilan (jossa mm. Ad Astra toimii) katsomo on lisäksi niin pieni, että vaikka kaikki paikat olisi myyty, lipputuloilla ei kateta ”yksinkertaisesti yhtään mitään”. Tässä tapauksessa harrastajateatteri ei hyödy lisänäkyvyydestä lainkaan, jos tupa on jo täynnä. Tästä näkökulmasta katsottuna kaupunginteatteri onkin ennemmin se, joka kaipaa näkyvyyttä; suuret salit ja suuret kustannukset.

 

Kokeilu ei – – ole myyntipuhe. Kokeiluja ei tehdä, jotta pääsisi perustelemaan ideoitaan mahdollisille tuleville asiakkaille.Kokeilut ovat oppimistilanteita, joissa tarkkaillaan herkällä korvalla koehenkilöiden reaktioita ja mielipiteitä. Koehenkilöiden valinta on toinen tärkeä prosessi, jotta juuri kohderyhmään kuuluvien mielipiteitä kuullaan. Ei siis, niin että kysytään kavereilta, että ”eikö olekin hyvä!”, jos oikea kohderyhmä on aivan toinen.

 

Hauska vinkki testata asiakkaiden todellista sitoutumishalukkuutta, on tarjota heille mahdollisuutta tehdä ennakkotilaus tuotteesta tai vaikka pyytää heitä jättämään yhteystietonsa. Asiakkaat saattavat sanoa ostavansa tuotteen, kun se saapuu markkinoille, mutta kuitenkin epäröivät, kun heille tarjotaan ennakkotilausmahdollisuutta. Todellinen kiinnostus ja sitoutumishalukkuus kulkevat käsi kädessä.

 

Kirjan mukaan yksittäinen kokeilu on tasan tarkkaan niin hyvä kuin siitä saadun tiedon määrä ja merkityksellisyys.Tämä on siis viimeinen vaihe, joka pitää viedä kunnialla loppuun ja suhteellisen rivakasti. Kokonaisuudessaan kokeilemalla kehittäminen on metodi, jonka etuja oikein käytettynä on nopeus ja notkeus. Jos tuloksia jäädään liian pitkäksi ajaksi pyörittelemään tai eri vaiheiden välille kertyy liikaa aikaa, tekemisenfiilis lässähtää ja pahimmillaan tulokset vanhenevat. Itse tiedän tämän liiankin hyvin, kun eräänä syksynä toteutin silloisella työpaikallani asiakastyytyväisyyskyselyn. Kyselyprojektissa meni monikin asia pieleen, mutta pahin floppi odotti lopussa, kun tulosten käsitteleminen venyi ja venyi. Lopulta oli myönnettävä, että vastaukset eivät monelta osin olleet enää ajankohtaisia.

 

Vaikka kehittämällä kokeileminen ensi lukemalta vaikuttaa varsin yksinkertaiselta, matkalla on hurjasti sudenkuoppia, jotka voivat kosauttaa koko projektin. On siis tärkeää tehdä jokainen vaihe perusteellisesti, jotta juuri oikeanlaista tietoa saadaan selvitettyä. Tämän jälkeen saatu tieto on analysoitava mahdollisimmat tarkasti. Metodi on järkevä varmasti kaikille, joilla on jokin uusi, paljon epävarmuutta sisältävä idea. Erityisesti vähävaraisille tiimiyrityksille, joilla on tiukat taloudelliset resurssit. Olen suositellut kirjaa kaikille tiimiläisille ja toivon, että saamme opit käyttöön jonkin sopivan idean tullessa vastaan.

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!