Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Kehitä kokeillen: vaatelainaamo Tiimiakatemialle

Kirjoitettu 15.01.20
Esseen kirjoittaja: Liisa Jamsa
Kirjapisteet: 3
Kirja: Kehitä kokeillen
Kirjan kirjoittaja: Lotta Hassi, Sami Paju, Reetta Maila
Kategoriat: 7. Innovointi, 7.2. Aivoteollisuuden innovaatiotyökalut, 7.3. Innovatiivisen yrityksen kehittäminen, 7.4. Tulevaisuuden mahdollisuudet

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Varoitus lukijalle: tämän esseen on kirjoittanut henkilö, joka on istunut yksin sisätiloissa 30 tuntia yhtäjaksoisesti. Sisältää masentunutta kyynisyyttä ja epätoivoa.

————————————-

On kaksi tapaa kehittää ideaa. Jos tiedät mistä idea koostuu ja ympäristö, jolle rakentaa, on vakaa, voit suunnitella toteutuksen perinpohjaisesti. Kuitenkin ainutlaatuisimmat ideat koostuvat tuntemattomista osista ja ne rakennetaan kaoottiseen maailmaan, jonka trendit, toimintatavat ja kysyntä sekä markkina muuttuvat jatkuvasti. Nämä kaksi tapaa tunnetaan myös nimillä exploit & explore, hyväksi käytä ja tutki.

Miksi kokeilukulttuurissa menestytään?

Ainutlaatuiset ja villit ideat ovat, tietenkin, niitä kaikista kiehtovimpia. Valitettavasti suunnitelmallisuus on myös lähellä sydäntäni. Nyt olen haasteen edessä: kuinka voin hylätä yksityiskohtaiset suunnitelmat, ja oikeasti tehdä jotain, vaikka ”epäonnistumisen” riski on suuri? Tämä kirja lupaa auttaa siihen.

Lukiessani tätä kirjaa päätin, että perustan ideastani eli vaatelainaamosta MVP:n eli minimum viable productin, akatemialle helmikuussa. Voisi kai sanoa, että kirja inspiroi minua. Tai vaan sysäsi liikeelle. Kirja mukailee Lean kokeilufilosofiaa ja tarjoaa paljon kiinnostavia case-esimerkkejä. Sain inspiraatiota miten monella eri tavalla ideoita voi testata käytännössä.

Nopeasti muuttuvassa ympäristössä voittaja ei ole se, joka tietää eniten. Menestyjä oppii nopeiten ja sopeutuu parhaiten. Epäonnistumisen sietokyky on huikea taito, ei vain puolustusmekanismi. Tässä on minulla ongelma. Asenteeni on kielteinen, jos täytyy tehdä jotain missä olen huono ja joka on samalla minulle tärkeää. Siis klassinen epäonnistumisen pelko jarruttaa tekemistäni. Tähän kuitenkin auttaa jo se, että tiedostaa asenteen johtuvan pelosta ja suostuttelee itsensä tekemään uutta.

Miksi olisin tässä paska ja mitä teen jotten ole:

Kokeiluissani pelottaa, että muut ihmiset pitävät minua ääliönä kun luulen että joku voisi haluta käyttää keksintöäni tai ostaa tuotettani. Kirjan oppeja mukaillen, onnistumista on jo se, että saa kokeilusta dataa. Kun tiedän, mikä ei toimi, tiedän samalla myös, mikä voisi toimia. Kokeilua kannattaisi varmasti myös tehdä jonkun kanssa, jotta huono palaute olisi henkisesti helpompaa käsitellä. Aion joka tapauksessa juhlia saamaani palautetta ja dataa, sillä se on uutta materiaalia jota työstää. Pahimmassa tapauksessahan totean, ettei idea toimi ollenkaan, ja silloinkin saan idean turhaan pyörimästä mielestäni.

Mitä tiimityöskentelyyn tulee, opin että varsinkin alussa kaikista tärkeintä on luoda kannustava ja innovatiivinen ilmapiiri. Minulla on kärsimättömänä tapa karsia mahdollisimman paljon ”huonoja” ideoita pois, nopeasti. Tämä olisi varmasti lamaannuttavaa projektitiimin jäsenelle. Onneksi luin kirjan ennen kuin löysin projektitiimiä.

Tiedä, mitä et tiedä.

Kokeilu tulee aloittaa identifioimalla kriittisimmät oletukset. Ne voivat liittyä eri kategorioihin: onko idea toteutettavissa? Onko sille asiakastarvetta? Voiko ideasta saada taloudellisesti kannattavaa? Onko asiakasryhmä oikea?

Kriittisimmät oletukset ovat niitä, jotka liittyvät tuotteen toiminnan kannalta tärkeisiin asioihin, ja ovat samalla tuntemattomia meille. Vaatelainaamolle kriittistä ja tuntematonta on:

  • Haluavatko ihmiset lainata vaatteita toisiltaan ja toisilleen?
  • Onko se niin inspiroivaa ja tarpeellista, että he jaksavat 2 viikon välein tulla liiketilaan fyysisesti?

Kokeilua tulee arvoida 2 viikon välein. Kerää ja analysoi data. Mitä olemme oppineet? Seuraava vaihe on joko jatkaa, kasvattaa, ”pivotoida” eli muuttaa suuntaa tai lopettaa kokeilu kokonaan. Kun kokeilulla koetaan saaneen tarpeeksi tietoa ja varmuutta, voidaan siirtyä suunnitelmalliseen projektijotamiseen. Jee.

 

Kokeilusta parempi

Innovatiivisen idean menestys riippuu siitä, kuinka nopeasti kokeiluja voidaan toteuttaa. Määrä ennen laatua – tärkeintä on saada dataa jota analysoida. Uuden kokeilun, pienenkin, voi tehdä vaikka joka viikko. Kulttuuri kaiken taustalla on siis loppujen lopuksi tärkeää, ja olen erittäin onnellinen että akatemian valmentajat kannustavat minua tähän projektiin. Tiimin sisäinen kokeilukulttuuri orastaa sekin jo.

On inhimillistä, että kokeilija tarrautuu onnistumisiin ja sivuuttaa epäonnistumisen merkit. Tässä käy niin, koska kokeilijan tavoitteena on usein luonnollisesti se, että hänen ideansa on hyvä ja toimiva. Se ei kuitenkaan ole paras tavoite. Tavoite on saada aitoa ja puolueetonta dataa, jonka avulla seuraavasta versiosta saa paremman. Todella epäinhimillistä. Toisaalta minulle ainakin lohdullista, että tässä hommassa ei joudu myymään, mikä on kaltaiselleni tutkijasielulle kamalaa.

Varsinainen kokeilutilanne

Laaditaan hypoteesi: kuka tekee, mitä ja miksi. Parastahan olisi, jos muodista kiinnostunut nainen tulee lainaamoon lainaamaan itselleen vaatteita, koska kaipaa jotain uutta ja koska lainaamossa on hyviä viboja ja koska sinne on kiva tulla. Hän tuo myös omiaan lainattavaksi, koska haluaa lisää krediittejä tililleen.

Akatemialle rakennettavassa kokeilussa tätä hengailu-aspektia ei oikein saa mukaan, mutta voin testata osaa hypoteesista.

Paikalle värvättyä koehenkilöä tulee ohjeistaa mahdollisimman vähän. Tämä oli hyvä tietää, olisin muuten pidellyt kädestä ja vahvasti suositellut eli lempeästi pakottanut tekemään tiettyjä asioita. Kokeilu on myös hyvä hinnoitella, koska itse tuotteellakinhan tulee olemaan hinta. Minusta on kamalaa viedä toisten rahat, joten tähän pakottaudun pitkin hampain. Oon ehkä maailman vastahakoisin myyjä. Seuraavaksi aion lukea myyntikirjan.

Jos koehenkilöä haastattelee, heiltä kannattaa kysyä mieluummin menneisyydestä kuin heidän tulevaisuudestaan, ei siis että ”liittyisitkö jäseneksi”, vaan ”oletko kaivannut uusia vaatteita viimeisen kuukauden aikana?”. Kaikki haluavat olla mukavia ja miellyttää, harva antaa rehellistä palautetta.

Tärkeää on myös puhua mahdollisimman vähän ja kuunnella enemmän. Kysymykset kannattaa aina muodostaa ongelman ympärille, sillä tärkeintä on selvittää onko ratkaistavissa ongelma edes oikeasti ongelma. Onko asiakas yrittänytkään ratkaista ongelmaansa? Jos ei, miksi?

Palautetta saadessa täytyy löytää vastaus sille, mikä on asiakkaan mielestä ratkaisussamme kaikista parasta. Sitä kannattaa kehittää, ja jättää muu taka-alalle.

Kirjan loppu oli sympaattinen. Lopussa oli nimittäin ”mielialakaavio”. Koko hommaa kuvailtiin vuoristoratana ja kokeililjaa varoitetaan aallonpohjasta. Eli alkuinnostuksen jälkeen kohdataan yleensä karu maailma, joka on kuitenkin kuin ravinteikasta pohjamutaa. Sieltä saadaan epämiellyttävääkin, eli kaikista tärkeintä dataa. Pohjalla käynti on välttämätöntä hyvään lopputulokseen pääsemiseksi!

Tagit: , , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!