Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Kehity Kuvaajana

Kirjoitettu 03.03.19
Esseen kirjoittaja: Jaakko Laakso
Kirjapisteet: 2
Kirja: Kehity Kuvaajana
Kirjan kirjoittaja: Chris Gatcum
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Luin kirjan Kehity kuvaajana – 52 luovaa kuvausprojektia, kirjan kirjoittaja on Chris Gatcum. Valitsin kirjan, koska ajattelin, että sieltä voisi saada hyviä oppeja, joita voisi olla mahdollista viedä käytäntöön. Minulle hiukan epäselviä asioita kuvauksessa on sellaiset kuvaustyylit ja kameran asetukset. En myöskään hirveän hyvin tiedä, mitä kameroiden asetuksissa kaikki termit tarkoittavat. Enemmän olen harjoitellut editointia, niin tämä kirja oli siitä hyvä ratkaisu, että saa hieman oppia myös kuvauspuolelta.

 

Kirjassa avattiin mielestäni hyvin ytimekkäillä teksteillä ja havainnollistavilla kuvilla, miten mikäkin asetus tai kuvanottotapa vaikuttaa kuvaan. Mitä asetusta käytät valoisalla, mitä pimeällä. Todella paljon myös sellaisia käytännön kikkoja, joita ei ole edes tullut ajatelleeksi. Toki, kirja on hiukan vanhanaikainen. Jotkut tavat ovat jo ”vanhentuneet” teknologian kehittymisen takia. Kirjan nimi oli Kehity Kuvaajana, ja uskon kyllä, että nämä kirjan opit kehittivät kuvaajana. Seuraava steppi olisi sitten vain päästä kokeilemaan näitä oppeja asiakasprojektin tiimoilla.

 

Kaksi todella todella erikoista ”oppia” kirjassa olivat: Vaseliini ja nailonsukat. Niimpä? Ihmettelin aluksi itsekkin. En näitä kikkoja tule käyttämään itse, mutta näissä kyllä luovuus on valloillaan.

Ei muuta kuin ohut kerros vaseliinia kameran putken linssiin ja se tekee valokuvasta pehmeämmän. Pehmeät kuvat olivat joskus in, tänä päivänä mitä terävämpi kuva, sen parempi.

Ja toinen kikka, ei muuta kuin nailonsukka putken päälle linssin eteen. Se vähentää terävyyttä, vaikuttaa kuvan väriin, pehmentää varjoalueita enemmän kuin kirkkaampia kohtia. Se on ollut ennen muotikuvaajien suosikkimenetelmä.

 

Yksi juttu kirjassa oli, mitä itsekkin halusin kokeilla omalla järjestelmäkamerallani samantien. Kun liikuttaa kameran putken zoomia saman aikaisesti, kun ottaa kuvan. Tällöin kamera ottaa kuvan samalla kun zoomaat sitä. Lopputulos on se, että tulee sellainen siisti shaky vauhdintunne kuva. Joka oli itse asiassa aika siisti, mutta luulen, että kohtuu epäkäytännöllinen. Onnistuin muutamaan otteeseen ottamaan tälläisen kuvan. Vaikeaa se oli, koska kameran shutter speed vaikuttaa kuvan onnistumiseen.

 

Timelapse kuvaus oli lempi osioni. Se on sellainen, jota itsekin olen harjoitellut ja tulen kyllä jatkossa tekemään. Lopputulos timelapseissa on todella hieno sen onnistuessa. Se toki kuluttaa paljon muistikorttia, riippuen valokuvien määrästä. Timelapse on siis asetus, jolloin kamerasi ottaa tietyin väliajoin kuvan. Helppo treenauskohde on auringonlasku. Asetat kameran Jyväsjärven kupeeseen pidikkeelle. Laitat ottamaan kuvan tietyin väliajoin, esim. 30s. Parin tunnin ajan annat kameran olla. Se on ottanut monen monta valokuvaa. Lopuksi tuot ne editointiohjelmaan ja asetat ne timelinelle. Niist muodostuu todella makea auringonlasku. Se näyttää videolta, mutta ei ole sitä. Ne ovat vain still kuvia. Mutta kuka huomaa eron 30s tai 1min välillä, kun aurinko laskee niin hitaasti, ei kukaan. Olen katsonut todella extreme timelapse videoita youtubesta. Niihin on käytetty todella paljon resursseja ja välineet ovat viimeisen päälle. Yhdessä videossa oli kuvattu veden jäätyminen ääniefektein. Käytännössä siis kuvaaja oli katsonut tulevan päivän säätä. Huomannut, että se on menossa tarpeeksi pakkasen puolelle. Seuraavana päivänä kaikkien kalusteiden kanssa pienelle lammelle. Hän asetti kameran jalustoineen matalaan kohtaan ja odotti. Hän odotti todella kauan. Asetus taisi olla 10s välein kuva. Lopulta vesi muuttui jääksi ja siitä tuli todella hieno lopputulos. Vielä kun siihen päälle saatiin ääniefektit, niin kuuluu siististi, kun vesi oikein narskuu jääksi. Tässäkin tapauksessa projektiin meni aikaa kokonainen päivä ja lopputulema oli n. 20 sekunnin video. Se on hauska, miten paljon voi käyttää vaivaa saadakseen jotain timanttista materiaalia.

Tärkeimmät asetukset mitä kirjassa käytiin läpi: Suljinnopeus, aukko, herkkyys, tarkennus ja salama. Kaikki näistä on kameroissa yleensä englanniksi, siksi itselläni on ollut vaikeuksia ymmärtää niitä. Kaikilla näillä asetuksilla on joku merkitys. Se merkitys riippuu aina siitä, mitä ollaan kuvaamassa ja millaisessa ympäristössä ja niitä tulisi sen mukaan aina muokata. Toki jotkut näistäkin on muokattavissa jälkikäteen editointisovelluksilla, mutta helpommalla pääsee ja vähemmällä vaivalla, kun hoitaa ne kuntoon jo kuvausvaiheessa.

 

Kirjassa käydään hyvin läpi itselleni hiukan tuntematonta asiaa eli: objektiivejä. Kerrotaan, mikä objektiivi sopii yleensä mihin kameraan ja mitä se tekee. Objektiivi on sellainen tulevaisuuden asia itselle. Kun joku kaunis päivä on ylimääräistä rahaa, ostan kunnon kameran, joka soveltuu myös videokuvaukseen. Siihen tulen vielä ostamaan jonkun objektiivin, joka kuvaa laajempaa aluetta ja ylettää kauemmas. Se tekee kamerasta käytännössä ihan uuden, se lisää mahdollisuuksia kuvaustyyleihin.

Kirjassa kerrotaan todella paljon erilaisia luovia tyylejä, miten mikäkin kannattaa teipillä kiinnittää kameran putken linssiin, että saa otettua erityyppisiä kuvia. Voin väittää, että itse tuskin tulen kiinnittelemään kameraani teipillä yhtään mitään.

 

Valotus osiosta sain paljon oppia. Ei kannata isommissa projekteissa käyttää kameran omaa salamaa, se ei ole hirveän hyvä. Valaisu erilaisilla valoilla ja valotusmenetelmillä tekee kuvasta paljon eloisamman. Onneksi yrityksellemme ostettiin softbox valotus setti, jolla pystyy valaista kohteen täydellisesti. Pari valoa kohti kuvattavaa kohdetta ja valonjakaja eli sellainen sateenvarjon näköinen hässäkkä viereen ja valosta tulee todella tasainen. Kuitenkin luonnonvalo on paras valo, se on kaikkein tasaisin, ja sillä tulee paras jälki.

Digitaalinen kuvankäsittely on minulla hallinnassa, käytän adoben lightroomia tai photoshoppia. Photoshopin käyttäjänä en ole vielä mikään expertti, mutta sekin on nopea oppia. Lightroomilla saa kuvasta kuin kuvasta eloisamman, tässä esimerkki itse ottamastani kuvasta Puolan Gdanskissa ennen ja jälkeen käsittelyn:

 

Ero on huomattava. Kuten kuvista näkee. Oikean puoleinen kuva on eloisampi ja värikkäämpi. Kun taas vasen on haalea ja tylsä. (Toki nyt kun laitan näitä tänne esseepankkiin kopioimalla, niin molemmat kuvat näyttävät menettävän laatunsa ja ovat sumeita.)

 

Tässäpä taitaa olla tärkeimmät pointit ja opit tästä kirjasta, en halunnut hirveästi kirjassa keskittyä noihin vanhanaikaisiin tekniikoihin, koska teknologia on sen verran jo kehittynyt, että niitä ei enää tarvitse. Kiitos!

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!