Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Kehnot pomot ympärilläni

Kirjoitettu 15.05.20
Esseen kirjoittaja: Riikka Niemelä
Kirjapisteet: 2
Kirja: Kehnot pomot ympärilläni
Kirjan kirjoittaja: Thomas Erikson
Kategoriat: 1. Oppiminen, 4. Johtaminen, 4.2. Johjajan / valmentajan taidot ja työkalut, 4.4. Johtamisen haasteet

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Kehnot pomot ympärilläni

 

Valitsin tämän kirjan puhtaasti sen nimen perusteella. Luulin, että kirja kertoo johtamisesta, kunnes vähän tarkemmin sitä pyörittelin mielessäni. Näin jälkikäteen ajatellen, olisin todennäköisesti saattanut saada enemmän jopa irti kirjasta, laiskat alaiset ympärilläni. Kirjan toinen osa olisi mahdollisesti voinut opettaa minulle hieman enemmän johtamisesta.

Tässä kirjassa kerrotaan enemmän alaisen näkökulmasta, mutta sekään näkökulma ei tietenkään ole pahitteeksi. Olenhan itsekin tällä hetkellä sekä työntekijän roolissa, että vastaavan roolissa, jossa minun tulee osata johtaa muita. Kirjassa oli paljon hyvää, joten taas kerran osa jää väkisinkin pois ja käyn enimmäkseen siis läpi parhaita poimintojani kirjasta.

 

Stressin aiheuttajia

 

Tartuin aika vahvasti aiheeseen, mikä aiheuttaa stressiä. Alla on listattuna itselleni stressiä aiheuttavia asioita. Ainakin nuo mainitsemani asiat ovat sellaisia, joihin voin samaistua. Tilanteita, jotka laukaisevat stressin, voi olla todella monenlaisia. On stressitekijöitä, jotka saattavat olla koko ajan läsnä ja toisaalta näiden vastakohtia. Nämä vastakohdat voivat siis laukaista stressin välittömästi. Tällä hetkellä koen itse jonkinasteista stressiä. On toki haastava kertoa mitkä kaikki asiat sitä aiheuttavat. Yksi selkeimmistä ja helpoiten havaittavista syistä on perusopinnot. Kevään viimeisiä opintoja viedään ja stressitaso on noussut sitä mukaa, mitä lähemmäksi deadlineja olemme päässeet. Ihan ymmärrettävää ja tämä stressin aiheuttaja on ainakin väliaikainen, joten tiedän sen poistuvan pian. Kirjassa kysyttiin myös millaisia reaktioita ilmaisen stressin kasvaessa.

Ainakin omalla kohdallani tarvitsen sitä enemmän omaa aikaa, mitä lähempänä tehtävien palautuspäivät ovat. Tämä on ihan luonnollista, sillä aika kuluu tehtävien tekoon. Olen myös hieman vähäsanaisempi ympärillä olevien ihmisten seurassa. Ajatukseni harhautuvat myös vapaa-ajalla herkästi koulutehtävien pariin. Puhelin jää huomattavasti vähemmälle huomiolla, joka on itsessään jo ihan hyvä asia. Ainut huono puoli siinä on, että jos minua yrittää tavoitella kovan stressin aikaan, voi joutua odottelemaan pitkiäkin aikoja vastausta. Huomaan siis täysin käpertyväni omien tehtävien ja asioideni ääreen hyvin vahvasti stressin kasvaessa. Silloin minua on ollut turha tulla kovin paljoa häiritsemään ainakaan kesken työnteon, sillä vastaukseni ovat silloin yleensä todella lyhyitä. Karua kyllä, mutta tahdon pitää mahdollisesti löydetyn flow-tilan mahdollisimman hyvin päällä, jotta saan tehtäviä nopeaa tahtia pois päiväjärjestyksestä.

Vaikka itsessänikin on punaisen henkilön piirteitä, en niinkään itse pystynyt allekirjoittamaan kirjassa mainittuja stressiä aiheuttavia asioita tämän värin kohdalta. Olen kuitenkin Tiimiakatemialla huomannut, että minulle on aika yllättäen osoittautunut tärkeäksi, että kaikki saavat osallistua päätöksentekoon. Omasta mielestäni se on tapapuolista. Ja niinhän se onkin ja kaikki tiimimme jäsenet ovat olleet tässä asiassa samaa mieltä. En koe, että tuo asia on aiheuttanut minulle stressiä, sillä olemme luoneet selkeän tavan, että päätöksiä tehdään yhdessä. Tämän vuoksi minun ei ole tarvinnut aiheesta huolehtia.

Enemmän tein huomioita kuitenkin muista tiimimme punaisista henkilöistä. Joukossamme on siis muutama itseäni selkeästi punaisempi henkilö. Olen huomannut joukossamme välillä todella paljon turhautumista aiheesta, ajan tuhlaaminen ja tehottomuus. Itse en tätä vain oikein voi ymmärtää. Usein tämä tulee ilmi, jos käymme tärkeää keskustelua tiimiin tai yritykseemme liittyen. Ei mene aikaakaan, kun ympäriltä alkaa kuulumaan huokailua.

On hankalaa edes ajatella, kuinka kärsimättömiä osa ihmisistä on. En myöskään tiedä syytä sille, miksi itse en ole lainkaan niin turhautunut vastaavissa tilanteissa, vaikka omaankin punaista väriä luonteessani. Ehkä en vain sitten ole niin punainen. Ymmärrän kuitenkin tästä syystä muiden punaisten turhautumisen syitä. Oma sietokykyni on vain todella paljon korkeammalla tällaisissa tilanteissa.

 

Fomo

 

Keltaisen värin kohdalta selkeimpänä kohtana oli porukkaan kuuluminen. En tiedä stressaanko tästäkään aiheesta, mutta ainakin joskus koen niin sanottua Fomoa (fear of missing out).  Suomeksi käännettynä se tarkoittaa sitä, että pelkää jäävänsä jostain paitsi, jos ei ole paikalla. Tämän ilmiön vaikutusta podin useaan otteeseen viime syksynä. Koulun alkaessa tuntui, että jos jostain tapahtumasta jäi paitsi, olisi muut jo ehtineet muodostaa omat ystäväpiirinsä.

Ei se nyt ihan noin tietenkään mene, mutta kyllä se tunne ainakin tulee herkästi, että kohta ei välttämättä kuulu mihinkään porukkaan, kun jää paitsi jostain. Tämä sama on jatkunut vähän eri muodossa tänä keväänä. Tilanne on vaan kääntynyt hieman päälaelleen. Olen ollut niin opintojen ja töiden pauloissa tämän kevään, että jotkut kaveriporukat ovat ehtineet nähdä useammankin kerran, ilman, että olen ehtinyt mukaan tai ollut samalla paikkakunnalla. Onneksi tämä tilanne ei toivottavasti jatku enää syksyllä.

 

Viimeisteltyä työjälkeä

 

Seuraava stressinaiheista tulee vihreän värin kohdalta. En voi itse sietää kesken jääneitä tehtäviä. Tahtoisin saada aina saatettua tehtävät tai asiat loppuun asti, niin ei tarvitse enää niitä murehtia. Asioiden viimeistelemättömyys vaivaa siis välillä todella paljon, saati jos joskus täytyy palauttaa esimerkiksi joku tehtävä ilman viimeistelyä. En tiedä edes pystyisinkö tekemään niin.

Minulle on aina tärkeää, että esimerkiksi luomani essee tai raportti on kirjoitettu hyvällä ja selkeällä suomenkielellä. Totta kai minullekin jää virheitä tekstin joukkoon, mutta tahdon yleisilmeen kuitenkin olevan miellyttävän näköinen. Tai jos minun täytyisi palauttaa raportti, jonka tekemiseen on jo itsessään annettu tiukat ohjeet, niin sittenhän niitä ohjeita myös noudatetaan, ja tarkasti. Se tuntuisi omasta mielestäni jopa nololta, jos joku joutuisi palauttamaan minulle raportin ja pyytäisi täydennyksiä ja ihan vain siitä syystä, etten olisi viitsinyt viimeistellä sitä huolella.

 

Kalenteri on luottopakkini

 

Kirjassa oli kohta, esimiehen spontaanit, toisin sanoen harkitsemattomat päätökset. Tämä ei siis itsessään päde kunnolla, mutta löysin tästä hyvin vahvan yhtäläisyyden. Olen itse opetellut kalenterin hyvää käyttöä nyt kohta vuoden ajan. Olen siis itse oppinut jo jonkin verran ja minulla on kalenterissani 15 minuutin tarkkuudella asioita. Totta kai minulla on siis kalenterissa täysin tyhjiäkin päiviä mutta arkisin tuleva viikkoni on jo melkein tarkentunut valmiiksi.

En tiedä osaanko selittää tätä sen paremmin, mutta kalenteriini mahtuu parhaiten sopimaan asioita, jos mietitään vähintään reilun viikon päähän. Lähemmäksi on yleensä vaikea enää löytää sopivia rakoja, tai no, toisen samanlaisen kalenteri-ihmisen kanssa se kyllä onnistuu, sillä voimme vain verrata kalenterejamme ja katsoa, löytyykö sieltä yhteistä tyhjää kohtaa.

Vapaa-aikaani kohtaan olen todella joustava ja ystävieni kanssa pystyn lyhyelläkin aikataululla sopimaan illoiksi ja viikonlopuiksi ohjelmaa. Arkipäivät siis vain täyttyvät suhteellisen nopeasti.

Olenkin siis törmännyt tänä keväänä uuteen ilmiöön. Minulle on useamman kerran ehdotettu samalle tai seuraavalle päivälle jotain kokousta tai palaveria johonkin projektiin liittyen. Hieman alkaa heti stressitasot nousta. Vastassa on siis todennäköisesti ollut kalenteriton henkilö, joka menee ”go with the flow” -asenteella elämässään eteenpäin. Olen joka kerta hieman järkyttynyt. Miten ihminen voi elää niin. Tosin ymmärrän kyllä jotenkin heitä, sillä elin vielä itsekin siis samalla tavalla vielä alle viisi vuotta sitten. En minäkään jaksanut mitään kalenteria menoistani pitää. Minä muistin kaiken kyllä suoraan ja esimerkiksi koulussa oli kuitenkin lukujärjestykset. Mihin minä nyt kalenteria olisin tarvinnut.

Nykyään kalenterini on kuin luottopakkini. Oma muistini on varmastikin heikentynyt todella paljon, sillä luotan kalenteriini. Muistan yleensä seuraavan päivän aikataulun ja jos on tulossa joitain suurempia tapahtumia lähitulevaisuudessa. Muutoin katson vain kalenterista, missä sitä seuraavina päivinä tuleekaan olla. Olen paininut tosiaan näiden kalenterittomien henkilöiden kanssa useaan otteeseen etsiessämme sopivaa aikaa, sillä he eivät voi käsittää, miten minä en muka ehdi näkemään edes tunnin verran seuraavana päivänä. Olenkin vain turvautunut siihen taktiikkaan, että katson seuraavaa viikkoani ja ehdotan ensimmäistä vapaata ajankohtaa heille. Yleensä tämä aika on suoraan sopinut tällaisille henkilöille. Mikä helpotus.

Olen yrittänyt pikkuhiljaa kevään aikana iskostaa tiimini jäsenille, että jos haluatte sopia meidän muutaman kalenteria tarkasti yllä pitävän henkilön kanssa palavereja tai tapaamisia, suosittelen olemaan ajoissa liikenteessä. Osan kohdalla tämä on tuottanut tulosta, osan kanssa ei oikeastaan. Olen huomannut, kuinka osa tulee nykyään ehdottamaan jo suoraan hieman kauempana olevaa ajankohtaa, osa taas tyrkyttää edelleen seuraavan päivän aamuksi palaveria, siitä huolimatta, että olemme muutaman tiimiläisen kanssa muistutelleet, että noin lyhyellä varoitusajalla ei enää kalenterista tilaa löydy.

Kai nämä asiat voivat yhtenä tai erikseen minulle stressiä tuottaa. huomaan vain itsessäni sen, että en kovin helposti ala stressaamaan, jos tiedän että kalenterini ja kaikki muut tehtävät ovat aikataulussa ei ole syytä stressata mistään.

Johtajuuden kurssia kuitenkin aloitin hetki sitten stressaamaan. En ollut saanut suoritettua tehtäviä aivan toivomaani tahtiin. Täysin oma vikani kylläkin, mutta siitä aiheutui hetkellinen lamaantuminen noin vuorokausi sitten. Olin aivan varma, että tarvitsen kurssin suorittamiseen varmasti useamman päivän lisäaikaa. Hetken vellomisen jälkeen totesin kuitenkin, että ei tässä auta, kuin aloittaa silti tekemään ja hupsista olinkin suorittanut yli puolet kurssista iltaan mennessä. Olin ihan häkeltynyt itsekin. Kirjoitin huomaamattani kaksi pitkää tekstiä ja kurssin suorittaminen olikin taas aikataulussa.

Nyt minua jopa hieman harmittaa eilinen lamaantumiseni, voi kun olisin osannut heti itselleni sanoa, että kun aloitat vain tekemään, niin ehdit kyllä ajoissa. kurssin viimeinen palautuspäivä on päivänä, jolloin minä nyt tätä reflektiota kirjoitan ja tulen saamaan tämän valmiiksi ajoissa. Aikamoinen helpotus itselleni, sillä se tarkoitta, että saan keskittyä muihin kevään viimeisiin työtehtäviin kunnolla seuraavina päivinä.

oli kiva poimia joukosta niitä stressin aiheuttajia, joita tunnistin omassa käyttäytymisessäni. Hieman ehkä olen huolissani siitä, että näitä stressitekijöitä, joihin pystyn samaistumaan, oli kaikista eri väreistä. En kuitenkaan jaksa ja halua kiinnittää siihen, juuri nyt sen suurempaa huomiota. Tärkeämpää on se, että olen löytänyt niitä stressitekijöitä, joihin samaistun ja joihin voin jatkossa kiinnittää huomiota. Ehkä jopa vaikuttaa näihin jollakin tavalla tulevaisuudessa.

Itsensä johtamiseen sain näistä poiminnoista hyvää pohjaa jatkoa ajatellen. Täytyy muistaa kiinnittää huomiota siihen, jos stressin tunne alkaa hiipiä kuvioihin. Jatkossa aion pysäyttää tekemisen saman tien ja selvittää, mistä tämä tunnetila oikein johtuu ja voisinko mahdollisesti tehdä asialle jotain.

 

Ei ajan haaskausta

 

Olen huomannut meidän tiimimme toiminnassa jo aiemmin mainitsemaani kärsimättömyyttä. On ollut mielenkiintoista seurata, kuinka meidän tiimissämme punaiset henkilöt ovat alkaneet pistää vauhtia kaikkeen tekemiseen. Heille lorvailu ei vain sovi. Meillä on asialistoja, jos jonkinmoisissa palavereissa. Itsessänikin on olemassa punaista, joten osaan kyllä ymmärtää heitä. Koen vain, että itselläni punainen puoli on maltillisempi. Tosiaan, ymmärrän asialistojen merkityksen, sillä kyllä ne helpottavat, jos on voinut etukäteen jo valmistautua kokouksessa tai palaverissa käytäviin asioihin.

Tässä kirjoittaessani tajusin juuri, etten itse ole toiminut samoin omassa toiminnassani meidän markkinointitiimin suhteen. Mielenkiintoista, sillä en ollut tullut edes ajatelleeksi, että se on varmaankin ainut palaveri, jossa ei ole selkeästi etukäteen jaettua asialistaa. Täytyykin kysyä tiimiltä, kokisivatko he tällaisen tarpeelliseksi. Itselläni on kuitenkin siis aina oltava ylhäällä vähän runkoa palaveria varten, jotta en unohda asioita kesken palaverin. Samahan se olisi jakaa tuo sama pohja muillekin näkyville, jos he kokevat sen tarpeelliseksi.

Laitoin heti viestiä menemään aiheesta tiimin yhteiseen Whatsapp-ryhmään. Sain heti yhden vastauksen, jonka mukaan asialista ei ole välttämätön, sillä olemme pärjänneet tähänkin asti hyvin ilman sitä. Viesti kuitenkin jatkui ja lopussa luki, että toisaalta voihan sellaista alkaa tekemään aina palavereihin, ei siitä varmasti mitään haittaakaan ole. Omaan korvaani vastaus oli hieman ristiriitainen. Viesti kertoi, että emme välttämättä tarvitse asialistaa, mutta halutessani voin sellaista alkaa koostamaan. Täytynee odottaa useampia vastauksia, ennen kuin teen päätöksen. Yllä olleen viestin kirjoittaja on vihreä henkilö. Hänestä saa selkeästi sen kuvan, että hän ajattelee muita ja on valmis mukautumaan muiden tekemään päätökseen. Hänen elämäänsä päätös ei sen suuremmin tule muuttamaan.

 

Keltainen esimies

 

Minulla on ollut vuosien ajan esimiehenä keltainen henkilö. Olen siis useamman vuoden ajan ollut kesätöissä samassa yrityksessä. Onkin hauska tämän kirjan avulla pohtia syitä sille, miksi olen esimerkiksi viihtynyt työpaikassa niin hyvin. Itsessäni on myös paljon keltaisia luonteenpiirteitä. Siinä on varmasti se suurin syy, miksi olen tullut esimieheni kanssa toimeen ensimmäisestä työpäivästä lähtien.

Esimieheni on aina ollut kannustava ja innostava ja työilmapiiri on aina ollut todella positiivinen. Töissä on siis ollut hauskaa, eikä työnteko juuri ole välillä tuntunut työnteolta. Tämä on varmaankin juuri niitä perimmäisiä syitä, miksi yrityksessä olen viihtynyt. Suuri osa ihmisistä tavoittelee työltään juurikin tuota fiilistä. Ehkä eniten juuri meidän sukupolvemme. Meidän ikäisillemme on todella tärkeää, että työ on mukavaa ja olen kuullut monen ystävänikin suusta, että he haluaisivat tehdä tulevaisuudessa sellaista työtä, joka ei tunnu työnteolta. Ei siis ihme, että olen ollut tyytyväinen tilanteeseeni.

Olen itse ekstrovertti ja niin on myös esimieheni. Olemme molemmat keltaisuutemme vuoksi myös ihmissuhdekeskeisiä. Meille on molemmille tärkeää, että voimme keskustella töiden lomassa melkein mistä vain ja juttua vaan riittää ja riittää. Työnteko on tällaisen keskustelun lomassa miellyttävää ja kevyen tuntuista. Joku voisi luulla, ettei kaksi keltaisia piirteitä omaavaa henkilöä voi saada kovin tehokkaasti töitä tehtyä, mutta molemmat olemme myös hyvin vahvasti ratkaisukeskeisiä. Emme siis jää vatvomaan ongelmien ilmetessä vaan kehitämme suoraan vaihtoehtoisia tapoja suoriutua tehtävistä ja töistä. Tuleen makaamaan jääminen ei ole kummallekaan siis ominaista. Meilläkin on olemassa tiukat aikataulut, vaikka voisi kuvitella, ettei keltaiset henkilöt osaisi sellaisia suorittaa. Meille työnteko vain luonnistuu hyvin myös rupattelun lomassa.

 

Värien esittely

 

Tässä vaiheessa muistin vasta, että enhän ole muistanut esitellä eri värejä millään muotoa tässä reflektiossa. Toivon, että lukija olisi jo huomannut eri värien pääpiirteitä tätä lukiessaan, mutta tässä pienet muistutukset eri väreistä. Näissä siis vain luonteenpiirteitä, joita eri värisissä ihmisissä muun muassa on.

 

Punainen – yleensä johtajatyyppiä, aikaansaavia, kilpailuhenkisiä, voimakastahtoisia, seisovat vahvasti omien mielipiteidensä takana ja suorasanainen

Keltainen – sosiaalinen, innostuja, ystävällinen, huoleton ja ideoija

Vihreä – rauhallinen, ujo, luotettava, mahdollisesti introvertti ja tarkkailijaluonne

Sininen – tarkka, järjestelmällinen, perfektionisti, saattaa vaikuttaa kylmältä, suorituskeskeinen ja looginen

 

En ole varma poiminko kaikki tärkeimmät luonteenpiirteet eri väreistä, mutta sait todennäköisesti kiinni värien eroista. Tämä värien läpikäyminen oli täysin päässyt unohtumaan, sillä olen itse lukenut ensimmäisen kirjan, eli Idiootit ympärilläni ennen tätä kirjaa, enkä edes tullut ajatelleeksi, että kaikki eivät ole välttämättä näistä väreistä aiemmin kuulleet. Jos siis olet tiennyt näistä väreistä aiemmin, niin nämä ovat sinulle vain muistin virkistyksenä.

 

Pohdintaa

 

Ajattelin lopuksi pohtia, mihin näistä väreistä itse asetun eniten. Todella hankalaa, tiedän omaavani punaisia, keltaisia ja ilmeisesti myös sinisiä piirteitä. Testitulos yllätti minut, sillä en ollut ajatellut, että omaan sinisiä piirteitä, sillä värin kuvaukset eivät yleensä kuulostaneet omalta. Ehkä vain halusin olla muita värejä enemmän. Nykyään olen tarkastellut toimintaani myös sinisestä näkökulmasta ja alan pikkuhiljaa ymmärtämään, että kyllä minussa niitäkin piirteitä on, ne vaan eivät välttämättä ole niin vahvoja. Värien kuvaukset, kun ovat yleensä ääritapauksia, ei siis ihmekään, jos en ole niissä itseäni nähnyt.

Ymmärrän ihmisiä, jotka ovat näitä kirjoja lukiessaan todenneet, että ei ihmisiä voi noin vain lokeroida. Onhan se totta. Harva meistä on vain yhtä väriä ja yleisintä on olla kahta eri väriä. Kolmeakin väriä voi siis ilmetä, mutta sekin on miltei yhtä harvinaista, kuin olla vain yhtä. Tämä aiheuttaa jo sen, että on hankalaa lokeroida ketään. Ihmisen ollessa useampaa eri väriä niiden suhteet ovat jokaisella erilaiset. Eihän kahta samanlaista ihmistä edes ole olemassa, miksi siis olisi täysin samanlaisia luonteenpiirteitäkään. Itse en oikeastaan käytä värejä koskaan siihen tarkoitukseen, että arvioisin ihmisiä ja laittaisin heitä eri lokeroihin.

Enemmän käytän näitä apuna vain auttamaan omaa ymmärrystäni. On paljon helpompaa ymmärtää ihmistä, jos huomaa hänestä joidenkin värien piirteitä. Pystyn paljon helpommin toimimaan henkilön kanssa jatkossa, kun kykenen katsomaan omaa toimintaani hänen luonteenpiirteidensä mukaan. En tietenkään muovaa käytöstäni tarkoituksellisesti, vaan ihan huomaamatta toimin eri väristen henkilöiden seurassa hieman eri tavalla. Pienenä esimerkkinä keskusteleminen. Jos keskustelen punaisen henkilön kanssa voin huolettomammin puhua suoraan, enkä kiertele ja kaartele asioideni kanssa. Tiedän, ettei punainen henkilö jaksa kuitenkaan kuunnella pitkiä höpötyksiäni, sillä ei hänellä ole sellaiseen aikaa.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!