Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Keskeneräistä

Kirjoitettu 10.12.18
Esseen kirjoittaja: Tanja Jämsä
Kirjapisteet: 4
Kirja: Aidosti viisas, Kuinka olla piittaamatta paskaakaan, Simon Sinek´s Top 10 rules for success, Tieteen kuvalehti
Kirjan kirjoittaja: Stefan Einhorn, Mark Manson, Simon Sinek, Tieteen kuvalehti
Kategoriat: 9. YPK:n ulkopuoliset, 9.01. Oppiminen, 9.08. Henkinen kasvu, 9.09. Elokuvat, 9.10 Tapahtumat

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Nyt ois pakko reflektoida jotain. Mutta mitä? Olen lukenut paljon kirjoja eri aiheista ja katsonut dokumentteja ja kuunnellut puheita. Mikään ei vaan nyt inspiroi kirjoittamiseen. Monet aiheista ovat olleet sellaisia, että ne inspiroi ja olenkin keskustellut niistä monien kanssa ja saanut hyviä keskusteluja aikaan. Sitten kun olisi aika reflektoida niin ei enää kiinnosta. Aihe on jo puitu läpi. Tai sitten jos kirjan on lukenut jo niin kauan aikaa sitten, että ei enää vaan jaksa kirjoittaa siitä, koska enää sen aihe ei ole minulle ajankohtainen. Esimerkiksi kirja Johtajuuden Ristiriidat oli minulla todella hyvä kirja luettavaksi kesän ja syksyn vaiheessa, kun takana olivat tiimiliiderin pesti ja kesäprojekti Vanhan Kunnon Kahvilan vetämäinen. Nyt kun mietin kirjaa niin kyllä, siinä oli valtavasti hyvää asiaa, mitä pystyin suoraan heijastamaan omaan elämääni ja sain siitä oivalluksia, mutta nyt siitä on jo lähes puoli vuotta aikaa. Nyt aihe on jo läpi puitu ja se ei sen kummemmin enää inspiroi.

Kirjoitusaihetta etsiessäni katsoin läpi keskeneräisiä reflektioitani. Tapanani on kirjata omaan reflektiot kansiooni keskeneräiset reflektiot ja niiden valmistuessa siirtää ne valmiit kansioon. Toki valmiita on huomattavasti enemmän, mutta keskeneräisiä näyttäisi olevan kuusi kappaletta. Nämä reflektiot ovat joko väkisin aihetta vääntämällä lähdetty kirjoittamaan tai sitten oivallus on ollut niin suppea, että se on kiteytynyt yhteen kappaleeseen. Koska tekstiä on ollut sitten niin vähän tai oivallus on jäänyt ilman pohdintaa, niin olen sitten hylännyt koko tekstin. Voisinkin ehkä luoda tästä eräänlaisen koosteen näistä keskeneräisistä oivalluksista ja kertoa, miksi ne ovat jääneet kesken.

 



  1. Aidosti viisas, Stefan Einhorn

 

”Ollakseen viisas on tiedettävä mitä tietää, tiedettävä mitä ei tiedä, tiedettävä mitä voidaan tietää ja mitä ei voida tietää tiettynä hetkenä ja tietyssä paikassa.” – Robert J. Sternberg

Viisaus on mielenkiintoinen käsite. Se ei ole sama asia kuin järkevyys tai suuri tietämys asioista. Käsitteenä ja sanana sitä on jokseenkin vaikeaa käyttää, sillä se on voimakas sana. Harvaa ihmistä voi kutsua oikeasti viisaaksi ja vielä harvempi on sitä. Itsestäni voinkin hyvin sanoa sen, etten koskaan tule olemaan viisas, mutta aion viisastua. Aion kehittää viisauttani ja pyrkiä kehittämään sitä koko lopun elämäni ajan. Sillä jos tunnen joskus viisauden tavoittaneeni, niin luultavasti olen kohdannut umpikujan, sillä asiat ovat jossain kohdassa menneet mönkään. Silloin on syytä ottaa takapakkia ja tarkistella asiaa hetken, voinko muka oikeasti olla viisas vai olenko vain jämähtänyt ylpeyteen ja laiskuuteen, sekä mieleni suppeuteen.


Tämän verran olen joskus kirjoittanut viisaudesta. Enempää fiksuja viisaita sanoja en sitten saanut aikaan, enkä vieläkään keksi miten hitossa jaksaisin jatkaa tätä kirjoittamaani tekstinpätkää. Voi siis hyvinkin olla, että en oikeasti tavoittele viisautta kuten tässä kirjassa viisaus esitetään. Toki haluan oppia asioita ja monen asiat kiinnostavat minua ja siksi otankin asioista selvää. Esimerkiksi dokumenttien katsominen on minulla mukavaa ajanvietettä, vaikka aihe ei välttämättä olisikaan juuri minua koskettava. Ne ovat vain yleisesti leppoisaa katsottavaa esimerkiksi ruuanlaiton yhteydessä ja samalla tuntee myös ehkä oppineensa jotain. Kirjojen lukeminen lisäksi on mukavaa nimenomaan, jos pääsen keskustelemaan aiheesta myöhemmin jonkun kanssa. Yleensä tämä joku onkin poikaystäväni, jonka kanssa tulee puhuttua nykyään hyvin paljon kirjoista poimituista aiheista, sillä molemmat meistä luomme sekä samaa että eroavaa kirjallisuutta. Keskusteluista tulee sopivan haastavia ja monimuotoisia, mitkä kehittävät keskustelun ohessa meitä molempia ja opimme samalla myös ymmärtämään erilaisia näkökulmia ja havaitsemaan asioista uusia puolia. Yleensä nykyään käy tosiaan niin, että keskustelujen jälkeen aihe on jo niin läpeensä puitu, että kirjottaminen aiheesta ei enää kiinnosta. Sama toki pätee joskus toisinkin päin, sillä en yleensä jaksa nostaa jo kirjoituksissa puimaani aihetta takaisin keskustelun tasolle.

Tiedon halu ja mielenkiinto asioita kohtaan on minulle jokseenkin uusi juttu, mutta huomaan sen itselleni tärkeäksi asiaksi. Rajansa kaikella, sillä kyllästyn tietoähkyyn ja joihinkin aiheisiin, mitä puidaan liian paljon, mutta koen olevani silti kehittymishaluinen. En tiedä jaksanko kehittyä ihan viisaaksi asti, sillä ei sillä kreditillä ole minulle mitään painoarvoa. Haluan vain olla onnellinen ja elää mukavaa elämää. Se ei todellakaan tarkoita sitä, että alkaisin sluibailla, vaan sitä, että teen asioita mitkä minulle sopii ja minulle sopivassa tahdissa. Välillä haluan imeä itseeni tietoa, vaikka mistä asioista ja toisinaan haluan katsoa lastenohjelmia koko päivän. Sellaista tasapainoa minä itselleni haluan, sillä pelkästään tietoa ahmimalla tai pelkästään leffoja katsomalla tuskin voisin olla onnellinen. Kyse on kuitenkin kokonaisuudesta ja sen hallinnasta, sekä itsensä tuntemisesta.

 



 

  1. Itsensä johtaminen – Tekeminen ruokkii tekemistä

Olen nyt syksyllä jälleen hoksannut saman asian, minkä olen hoksannut myös usein aikaisemminkin, mutta en ehkä yhtä selkeästi. Nimittäin sen, miten yksi vyöryvä kivenmurikka voi saada koko rinteen vyörymään hurjalla voimalla. Niin minulle kävi tänä syksynä.

Sain tapaamisen Kuvitellen Oy:n kanssa, mistä lähti yhteistyö liikkeelle. Se sai minussa jo heti syksyn alkuun aikaiseksi sellaisen innostuksen, mikä sysäisi kaikki muutkin asiat liikkumaan eteenpäin. Tuntuu, että kaikki asia ovat lähteneet rullaamaan eteenpäin todella hyvällä vauhdilla ja tuloksia syntyy. Tekeminen on tehnyt minusta tehokkaan tekijän. Tässä on vain vaarana se, että jos tekeminen loppuukin niin sitten ei tee enää mieli tehdä ja pienikin asia tuntuu valtavalta. Tekemättömyys lisää tekemättömyyttä ja tekeminen tekemistä. Niin se vaan menee, erityisesti minun kohdallani.


Tämän kirjoitin syksyllä 2017. Olen edelleenkin saman asian kannalla, mutta teoriaa minulla ei ollut ajatuksen taustalle, eikä sen suuremmin pohdintaakaan. Asia on vain niin, että mitä enemmän minulla on ollut tekemistä ja kalenteri täynnä, sitä paremmin olen saanut asioita aikaan. Toki olen nyt myös oppinut, että tietyn pisteen yli mentyä tulee taas stoppi burnoutin muodossa. Edelleen olen myös sitä mieltä, että jos viikolle on aikataulutettu vain yksi asia niin voi hyvinkin olla, että sitä ei saa tehtyä koko viikon aikana ja sen takia ei saa myöskään yhtään mitään muutakaan tehtyä koko viikon aikana. Tämä on se tekemättömyyden kierre. Asetutaan siihen tekemättömyyteen ja sitten kaiken tekeminen tuntuu ihan mahdottomalta tehtävältä. Sitten jos siitä ei pääse pois ja hiljalleen tekemiset alkavat kasaantua niin sitten ajetaan itseä vain syvemmälle tekemättömyyden ja ahdistuksen kuoppaan. Niin se vain mielestäni menee. Ei siinä sen enempää.

 



 

  1. Jaksamisesta innostumiseen työssä ja elämässä

 

Mistä sitä innostumista voisi löytää?

Työnteko ja ylipäätään aina kaikki tekeminen on parasta ja tehokkainta innostuneena. Usein kevään ja syksyn alussa kuulee ihmisten asettavan tavoitteita, joissa innostuminen on joko pääroolissa tai ainakin on mukana tavoitteessa hyvin vahvana tekijänä. Kuitenkin innostuminen on aina ollut sellainen asia, mikä tulee, kun on tullakseen ja menee kun homma ei enää luista. Olisikin mahtavaa keksiä keino, millä omaa innostusta voisi hallita tai ainakin buustata tarpeen vaatiessa ja ei niin mieluisia työtehtäviä tehdessä.


Edelleen mielenkiintoinen aihe, mistä löytää inspiraatiota ja innostusta. Valitettavasti en tiennyt vastausta vielä tuolloin, enkä tiedä sitä vieläkään. Ehkä vielä joskus tämä mysteeri selviää.

 



 

  1. Kuinka olla piittaamatta paskaakaan? Mark Manson

 

Joskus kaikki menee päin helvettiä ja se pitää vain hyväksyä.

”Tämä kirja tarttuu sinua olkapäistä yhtä hienovaraisesti kuin merimies Hampurin sataman kapakassa, ravistelee ja kertoo herkistynein sanakääntein, miten maailma makaa.”

”Meille on aivan liian pitkään tuputettu ajatusta siitä, että positiivisuus on avain onnellisuuteen, mielenrauhaan ja rikkauteen. Paskat! Nyt käsi sydämelle: useimman jutut maailmassa ja omassa elämässämme ovat päin hemmettiä.”

”Kaikki ihmiset eivät voi olla oman elämänsä supersankareita, vaan meidän pitää hyväksyä puutteemme ja rajoituksemme.”

 

Kuinka olla piittaamatta paskaakaan? Jo pelkkä kirjan nimi innoitti lukemiseen saman tien. Vastaavan vaikutuksen sai aikaan kirja nimeltä Idiootit ympärilläni. Näistä kahdesta Kuinka olla piittaamatta paskaakaan vei voiton sata nolla! Minä nimittäin piittaan asioista. Aivan liikaa ja liian useasta asiasta, millä ei oikeasti ole paskaakaan väliä. Nimenomaan kaikista turhimmat asiat vievät huomiotani päivästä toiseen erityisen vittumaisesti ja saavat minut asettamaan piittaamiseni aivan päin helvettiä. Olen aikaisemminkin kirjoittanut siitä, miten on herkästi vaikeaa olla eri tilanteissa ja ympäristöissä ja syy siihen on juurikin tässä piittaamisessa. Olen pyrkinyt kehittämään tätä osaa itsessäni, mutta jälleen kerran tämän kirjan myötä huomasin, että työtä on vielä jäljellä.

Kirjasta saattaa äkkiseltään saada vähän vääränlaisen kuvan. Pointtina ei ole nimittäin olla piittaamatta paskaakaan mistään vaan tarkoituksena on piitata oikeista asioista. Täytyy siis erottaa omassa elämässä asiat, mistä oikeasti välittää ja millä on arvoa ja asiat, joiden piittaamisesta ei koidu mitään hyötyä ja jotka eivät millään tapaa kosketa omia arvoja.

Mistä minä sitten piittaan?


Muistan turhautumiseni ja raivoisan kirjoittamiseni, sekä sen kuinka paljon pidin kyseisestä kirjasta. Kirjoittaminen loppuikin sitten tuohon viimeiseen painokkaaseen kysymykseen; mistä minä sitten piittaan? Käsittelin samaa kysymystä edellisessä reflektiossani, missä pohdin hyvinvointia ja terveyttä ylipäätään. Edelleen huomaan pohtivani samaa kysymystä ja etsiväni siihen vastausta. Olen nimittäin lähinnä keskittynyt vain työntekoon, ja siksi töiden ulkopuoliset asiat ovat aika suurilta osin jääneet vaille huomiota. Myös suuri osa töistä, mihin olen käyttänyt aikaani, eivät ole asioita, mistä välttämättä oikeasti piittaan. Vastaus ei löydy vieläkään ihan tuosta vain, joten jätän tämän ajatuksen edelleen hautumaan. Ehkä löydän vastauksen tekemisen ohessa, taikka sitten minun tulee tehdä kunnon ajatusprosessi vastausta varten. Toivottavasti vastaus kuitenkin löytyy vielä ja pääsen keskittymään asioihin, mistä oikeasti piittaan.

 



  1. Simon Sinek´s Top 10 rules for success

 

  1. Break the rules              -ei ole pakko tehtä kuten muut tekee
  2. Train your mind            -käännä hermostus innostukseksi
  3. Be patient                       -näe vaivaa unelmatyösi eteen
  4. Take accountability      -joskus sinä olet ongelma, huomaa omat virheesi
  5. Outdo yourself               -pyri joka päivä parantamaan suoritustasi, kilpaile itsesi kanssa
  6. Stack the desk                -valitse ihmiset jotka haluavat sinut eniten
  7. Be the last to speak       -sano oma mielipiteesi muiden mielipiteiden jälkeen, jolloin saat kuulla                                                       kaikkien rehellisen näkemyksen, sekä kerkeät pohtia omaa mielipidettäsi
  8. Be authentic                   -ole oma itsesi ja usko omaan tekemiseesi, älä tee jotain mikä ei ole sinun                                                      omaa. Älä valehtele. Tee omaa juttuasi vilpittömästi. Muista arvot.
  9. Find your passion          -Mitä rakastat tehdä? Mitä tekisit ilmaiseksi?
  10. Start with why                -työskenteletkö intohimosta ja rakkaudesta vai pelkästään koska saat siitä                                                    rahaa?

Katsoimme vastikään tiimimme treeneissä koostevideon Simon Sinekin puheista. Videoon oli koottu kymmenen menestyksen sääntöä.

  1. Break the rules

Olemme oppineet tiettyihin käytänteisiin ja normeihin. Asiat tehdään jollain tietyllä opitulla tavalla mitään kyselemättä. Olisiko siitä haittaa, jos tekisitkin asiat toisin?

  1. Train your mind

Esiintyminen ja siihen liittyvä pelko ja jännitys. Kamalaa. Kädet tärisevät, hikoiluttaa, hengitys kiihtyy, sydän hakkaa, ääni väpättää ja kieli menee solmuun.  Hermostuttaa. Mutta miksi? Ja mitä nämä tuntemukset pohjimmiltaan oikein ovat? Hermostusta vai jotain muuta? Mitä jos ennen esiintymistä et olisikaan hermostunut vaan innostunut? Innostuksen oireet ovat kutakuinkin samat kuin hermostuneena. Kuinka mahtavaa se olisikaan nousta lavalle innostuksesta pakahtuneena ja halusta jakaa kerrottavanasi oleva asia koko yleisön kanssa. Treenaa mieltäsi. Ennen esitystä älä ajattele olevasi hermostunut vaan käännä se innostukseen.

  1. Be patient

Mikään ei tule hetkessä. Oli kyse sitten unelmatyöstä ja urasta tai parisuhteesta. Tavoitellessa unelmaa täytyy myös uhrautua, olla kärsivällinen ja nähdä asian eteen vaivaa. Ei pidä luovuttaa ensimmäisen vastoinkäymisen kohdalla vaan jatkaa eteenpäin. Parisuhteessakin on ylä- ja alamäkeä, mutta lopputulos suhteen edetessä voi olla elinikäinen kumppani ja onnellinen suhde. Sama pätee myös unelmatyön ja uran kanssa. Tiellä tulee olemaan monttuja, ylämäkeä ja alamäkeä ja sää voi olla millainen tahansa, mutta kunhan suunta on oikea, perille voi päästä.

  1. Take accountability

Pohditko ongelman kohdatessasi, että missä on ongelma? Alatko etsiä syytä ja syyllistä muista ihmisistä ja ympärillä tapahtuvista asioista? Uskot olevasi itse oikeassa, etkä ymmärrä mistä ongelma johtuu. Tarkastele asiaa vähän kauempaa, toisen ihmisen näkökulmasta. Voisiko ongelma johtua sittenkin jostain, mitä sinä teet? Pyri huomaamaan omat virheesi. Tunnista ne itse tai kuuntele toisia heidän antaessa palautetta äläkä asetu heti puolustautumaan. Pohdi toimintaasi ja hyväksy se, että olet saattanut tehdä virheen. Korjaa virhe tai paranna tapasi ja jatka eteenpäin kasvaneena ihmisenä.

  1. Outdo yourself

Älä pyri kilpailemaan muiden kanssa vaan haasta sen sijaan itsesi. Se voi olla esimerkiksi leikkimielinen kilpailu itsesi kanssa. Mitä teit eilen? Tee se tänään paremmin! Ja kokeile parantaa vielä hieman huomenna tehdessäsi asioita. Älä ole liian tyytyväinen itseesi. Vaikka saatat tällä hetkellä tuntea olevasi osaamisesi huipulla, olet luultavasti vain jämähtänyt paikoilleen. Hae uutta inspiraatiota ja tarkastele asiaa uudella tavalla ja tee jotain uutta ja erilaista. Paranna suoritustasi ja kehitä itseäsi jatkuvasti. Ylitä itsesi päivittäin.

  1. Stack the desk

Valitse ihmiset jotka haluavat sinut eniten.

  1. Be the last to speak

Sano oma mielipiteesi muiden mielipiteiden jälkeen, jolloin saat kuulla kaikkien rehellisen näkemyksen, sekä kerkeät pohtia omaa mielipidettäsi. Jos johtajana kerrot ensi oman mielipiteesi, saat huomattavasti suppeammin ideoita ja pohdintoja muilta.


Joo, multa loppui motivaatio kirjoittamiseen kesken. Tämä aihe tuli johtamisen treeneistä, kun katsoimme videolta nämä kymmenen kohtaa. Meille sanottiin, että hei! Tästä helpot kirjapisteet. Toki asia itsessään oli hyvää ja mielenkiintoista, mutta se ei oikeasti koskettanut minua siinä vaiheessa enkä siksi kokenut oivallusta. En siis oikeasti saanut mitään irti, mutta yritin silti reflektoida jokaista johtajan ohjetta. Noh, ei siitä tullut mitään ja tulos oli mitä surkein. Lisäksi käytin tuon kirjoittamiseen ihan tuhottomasti aikaa, sillä tottakai sitä oli vaikea kirjoittaa, sillä aihe ei koskettanut minua, minulla ei ollut tiedossa johtamisen haasteita eikä kokemusta johtamisesta, mihin olisin voinut peilata näitä uusia oppeja. Lisäksi menin kirjoittamaan kaikista jotain, mikä johti siihen, että pari merkittävämpää kohtaa jäi väkisin vähäisemmälle huomiolle. Tämä reflektio opetti minulle, että pitää oikeasti ensin oivaltaa jotain, ennen kuin voi kirjoittaa. Tai sitten pitää osata kirjoittaa merkityksetöntä pohdintaa tarpeeksi vakuuttavasti.

 



  1. Tieteen kuvalehti – Törkeät lupaukset

 

En lue mitenkään erityisen paljon lehtiä, mutta jos jotain luen niin sitten Tiede tai Tieteen kuvalehti ovat ehdottomat valintani. Lehtien artikkelit käsittelevät suuria innovaatioita, keksintöjä, tutkimuksia ja ideoita, mitkä tulevat mullistamaan tulevaisuuden. Hauska juttu tässä on se, että artikkelin jälkeen aika usein nämä keksinnöt tuppaavat painua unholaan. Esimerkkinä maailman ensimmäisestä päänsiirtoleikkauksesta uutisoitiin jokaisessa mediassa vuonna 2016. Leikkauksen oli määrä toteutua muistaakseni vuoden 2017 aikana. Aloin joskus kevään tienoilla muistella artikkelia ja ihmettelin, miksi asiasta ei ole ollut enää kuulunut. Otin kaikkitietävän googlen apuuni ja yhdessä kävimme etsimään vastausta tähän raastavaan kysymykseen. Pitkään saikin googlettaa, kunnes löytyi yksi artikkeli, missä kerrottiin leikkaukseen lupautuneen miehen jänistäneen ja leikkauksen peruuntuneen. Se siitä sitten.

Tämän asian tiimoilta aloin pähkäillä myös muita lukemiani artikkeleita ja sitä, mitkä näistä artikkeleista on oikeasti varteenotettavia tiedetutkimuksia ja mitkä pelkkiä törkeitä lupauksia ja haavekuvia.


Tätä samaa asiaa pohdin viimeksi oparia kirjoittaessani ja löytäessäni sisältäni valtavan lähdekritisoijan. Pohdinta lähti siitä, kun en löytänyt yhdelle kuvalle lähdettä ja päättyi siihen, että tajusin ettei mikään kirja ja lähde ole mitä luultavimmin oikeassa. Ihmiset ovat erehtyväisiä ja kaikki tieto perustuu jokseenkin myös teorioihin ja päätelmiin, mitkä voivat joissain tapauksissa poiketa toisistaan tai toisen tulkinnan mukaan ollakin jotain ihan muuta. Esimerkiksi valtava määrä tietoa avaruudesta ja vaikkapa maapallon synnystä on vain pelkkää teoriaa, mitä joku ihminen on keksinyt. Toki niissä on kaiken maailman laskelmat taustalla, mitkä täsmää ja poikkeavuuksista tulee madonreikiä ja mustia aukkoja, mutta kuitenkin minun on jokseenkin vaikeaa uskoa täydelliseksi todeksi teorioita, mitkä on luotu pelkkien numeroiden avulla. Ei minua haittaa, että näitä teorioita on, mutta minusta on erittäin tärkeää, että meille opetettaisiin kouluissa näiden asioiden tosiaan olevan vain teorioita, kunnes ne todella voidaan todistaa. Tietynlainen kyseenalaistaminen mahdollistaa mielestäni kehityksen, sillä teorian todeksi toteaminen voi aiheuttaa sen, ettei tule edes mieleen pohtia, voisiko kyse ollakin jostain muusta. Liialliset faktat ja kankea opetus luovat kaavoja ja asettavat ihmiset laatikoihin. Kannustaminen kehittämiseen ja kyseenalaistaminen lisäävät luovuutta ja halua löytää uusia teorioita ja keinoja todistaa näitä teorioita todeksi.

Tämä pohdinta meni nyt ihan täysin sivuraiteille itse tekstin aiheesta, mutta tämä on asia mitä olen pohtinut suhteellisen paljon. En muista kuitenkaan, miksi jätin kirjoittamisen kesken. Voisin pohtia tätä aihetta useammankin sivun verran sekä akatemialla opetettujen hullujen lupausten kautta että ylipäätään tiedon paikkansapitävyyden pohdinnan kautta. Ehkä unohdin kirjoittaa tekstin loppuun tai sitten vain unohdin mistä aloin kirjoittamaan alun perin. No nyt se sai vähän lisää jatkoa.

 



Jälleen hauska huomio, nimittäin kirjoittaminen lähti käyntiin siitä, kun ei ollut mitään kiinnostusta kirjoittaa mitään. Nyt tekstiä on reilut kuusi sivua, mikä taitaa olla tähän mennessä reflektioistani pisin. Ainakin kärkikastia, jos ei muuta. Oli mukavaa palata vanhoihin teksteihin ja päästä kertaamaan, mikä meni vikaan missäkin tekstissä ja mitä mielessäni on milloinkin liikkunut. Usean tekstin kohdalla selkeästi ajatus ei ollut liikkunut. Nämä olivat niitä vaikeimpia kysymyksiä, mihin en osannut sanoa yhtään mitään ja siksi oli hyvä saada nyt nämä jonkinlaiseen käsittelyyn. On kuitenkin ihan ok, että minulla ei ole näihin vastauksia ja annan niiden selvitä joskus tulevaisuudessa.

Jopas oli mukavaa kirjoittaa.

 

 

Tagit: , , , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!