Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Keskustellaanko hetki dialogista?

Kirjoitettu 14.11.17
Esseen kirjoittaja: Anna-Mari Back
Kirjapisteet: 3
Kirja: Dialogi ja yhdessä ajattelemisen taito
Kirjan kirjoittaja: Willian Isaacs, Peter Senge
Kategoriat: 1.5. Oppimisen klassikot

Keskustellaanko hetki dialogista?, 4.0 out of 5 based on 1 rating
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 4.0/5 (1 vote cast)

Kaikki tietävät sen tunteen, kun on jonottamassa kaupan kassalle ja edellä oleva mummo jää pitkiksi ajoiksi jaarittelemaan kassahenkilön kanssa niitä näitä, muiden odottaessa jonon etenemistä turhautuneina. Dialogi on ihmisyyden perusta, sillä me kaikki kaipaamme sitä elämäämme. Yksinään eläville vanhuksille kaupan kassalle juttelu voi olla ainut tilaisuus koko päivänä jutella kenellekään, joten on ymmärrettävää, että he hyödyntävät tilaisuuden.
Ihmiset tarvitsevat kanssakäymistä. Jo aikojen alussa olemme kehittäneet itsellemme kielen, jotta voisimme ymmärtää toisiamme paremmin. Dialogi on avain ratkaisuihin, päätöksiin, ystävyyteen ja jopa maailman rauhaan. Olisimmeko käyneet näin paljon sotia jos vallanpitäjät olisivat osanneet keskustella paremmin?

Millainen on hyvä keskustelu?
Minulla on eräs ystävä, kenen kanssa keskusteleminen on aivan ihanaa. Saatamme ottaa lasilliset viiniä ja mennä parvekkeelle vain juttelemaan, ilman puhelimia tai mitään muita virikkeitä. Meillä voi mennä hyvinkin tuntikausia keskustellessa ja kun lopulta tiemme erkanevat on molemmilla hyvä mieli ja jotenkin puhdistautunut ja helpottunut olo.
Hänen kanssaan keskustelu on niin mukavaa, koska meillä on samanlaiset käsitykset hyvästä keskustelusta. Jutellaan saman verran molempien asioista, ei niin, että vain toinen paapattaa eikä kysy toiselta mitään. Emme puhu toistemme päälle ja jos näin käy vahingossa, pyydämme anteeksi. Kunnioitamme toisiamme ja kuuntelemme aidosti mitä asiaa toisella on. Silloin kun toinen puhuu, ei mietitä mitään muuta, kuin sitä mitä hänellä on sanottavana. Toki keskustelumme on mukavaa myös siksi, että meillä on hyvin samankaltaiset elämänarvot ja taustat elämässä ja olemme usein asioista automaattisesti samaa mieltä. Tällaisten henkilöiden kanssa keskustelu on sujuvaa ja leppoisaa.

Kasvissyönti vs. lihansyönti keskustelu.
Tämä keskustelu on ikuinen eikä lopu koskaan. Olen elänyt kasvissyöjänä jo noin kymmenen vuotta. (Selvennyksenä ettei kukaan suutu väärästä termistä: syön välillä kalaa.) Näiden vuosien aikana olen huomannut, kuinka valitsemani ruokavalio tuntuu ärsyttävän monia sekasyöjiä. Hyvin usein kasvissyöjiä vastaan hyökätään ilman mitään syytä. Aletaan kertomaan, kuinka kasvissyönti kuluttaa maailmankaikkeutta paljon enemmän kuin lihansyönti ja muita hauskoja faktoja. Näinä vuosina olen oppinut sen, että en oma-aloitteisesti puhu ruokavaliostani kellekään, ellei sen täydy tulla ilmi joissain yhteyksissä.
Meidän tiimissä on kaksi kasvissyöjää ja loput ovat sekasyöjiä. Olemme käyneet nämä ruokavaliokeskustelut niin monta kertaa läpi, että ne alkavat jo olla huvittavia. On hauskaa nähdä miten tosissaan ihmiset keskustelevat tästä aiheesta ja kuinka kaikilla on asiaan sanottavansa. Löysin kerran Facebookista mielenkiintoisen kysymyksen: ”Voiko olla eläinrakas ihminen, jos syö lihaa?” Kysymys oli mielestäni hauska, sillä tiesin minkälainen soppa siitä syntyisi, jos esittäisin tämän kysymyksen tiimillemme joskus. Matkalla rakettipäiville bussissa minulla oli ilmeisesti tylsää, sillä päätin esittää tämän kysymyksen tiimillemme ja soppahan siitä syntyi, kuten epäilinkin. Molemmilta puolilta heiteltiin argumentteja puolustamaan omaa näkemystä. Siirryttiin keskustelemaan maatiloista, teurastamoista, siitä onko sama syödä koiraa tai possua, siihen miten soija valmistetaan. Kaikkien äänet taisivat hieman kohota eikä varmasti kukaan miettinyt dialogin sääntöjä keskustelun edetessä. Taisi siinä muutamat kirosanatkin irrota ja päälle huutelua oli huomattavissa.

Millainen on huono keskustelu?
Yllä kertomani keskustelu on täydellinen esimerkki huonosta dialogista. Ei päästä mihinkään ratkaisuun tai lopputulemaan ja kaikki yleiset kohteliasuussäännöt ovat kadoksissa. Huonon keskustelun päätyttyä tunnelma ei ole lainkaan puhdistautunut tai hyvä, vaan pikemminkin tuntuu siltä, että räjähtäisi. On ollut päälle puhumista ja liian pitkiä ainoastaan omaa mielipidettään esille tuovia puheenvuoroja. Asioita jäi sanomatta ja jäi ärsyttämään, että ei vastannutkaan tietyllä tavalla argumenttiin, minkä keksi vasta jälkeen päin. Toinen ei ymmärtänyt omaa mielipidettä eikä halunnut edes kuunnella. Kuuntelinko itsekään vai halusinko vain oman pointtini esille? Yritinkö ymmärtää mistä eriävät mielipiteet johtuivat?

Dimangian dialogi
Dimangian aloittaessa toimintansa pinkkuvuonna, meillä oli kaksi tiimiläistä, jotka olivat jatkuvasti äänessä kaikkein eniten ja jotka pitivät huikean pitkiä puheenvuoroja. Joskus jopa tuntui, että he kilpailivat keskenään siitä, kumpi saa puhutta enemmän ja kumpi saa myytyä paremmin oman pointtinsa muulle tiimille. Muutkin puhuivat jonkin verran, mutta puheenvuoroja ei uskallettu juuri ottaa.
Luojan kiitos noista ajoista ollaan tultu eteenpäin. Mielestäni Dimangian dialogi toimii oikein erinomaisesti nykyään ja treenit ovat kivoja. Kaikki ottavat suht. aktiivisesti puheenvuoroja, enkä usko kenenkään pelkäävän sanovan aitoa, rehellistä mielipidettään. Toki on yhä muutamia, jotka saattavat odottaa liian pitkään hiljaista hetkeä omalle puheenvuorolleen ja heiltä puheenvuoro saattaa toisinaan mennä ohi, mutta tiimimme ottaa tämänkin hyvin huomioon ja jos vaikuttaa, että kiivaassa keskustelussa tietyt ihmiset eivät sano mitään, heiltä kysytään erikseen mielipide, jolloin kaikki hiljenevät kuuntelemaan.
Hienoa on mielestäni erityisesti se, kuinka Tiimiakatemian aikana on oikeasti oppinut antamaan suoraan rakentavaa palautetta ja kuinka ei pelkää konflikteja. Ennen akatemiaa olisin saattanut puhua ärsyttävien tilanteiden jälkeen ystävilleni, että voi hitsi, kun sekin oli taas niin ärsyttävä. Nyt sanon suoraan, jotta ei jäisi patoumia ja jotta voimme kaikki kehittyä. Toisinaan se on todella vaikeaa, etenkin jos kyseessä on vakava ja iso asia, mutta lopulta sen ymmärtää, että avoimuus ja rehellisyys, on kaiken A ja O. Salaisuudet ja juorut ovat pahinta mitä tiimissä voi olla ja mielestäni ne pitäisi nostaa aina päivän valoon ja tätä meillä on tiimissä tehtykin.
Parhaimmillaan dialogi on yhdessä ajattelua ja siitä saa aikaan Flow-tunteen. Dialogin sujuessa hyvin, voi saada aikaan kuningasideoita tai ratkaista suurimpiakin haasteita. Kaiken kaikkiaan dialogimme toimii hyvin aina paitsi silloin kun puhumme eriävistä ruokavalioistamme.

Kirjasta löytyy esimerkkejä hyvään dialogiin.

Kuuntele
Kuuntele kuullaksesi, älä vastataksesi. Pahinta ”kuuntelua” on se, että odottaa sormi pystyssä toisen puheenvuoron loppumista, ainoastaan jotta voisi aloittaa omansa. Kun kuuntelet aidosti, opit ymmärtämään mistä erilaiset mielipiteet voivat johtua. Voit oppia jotain. Tee toisille niin kuin haluaisit itsellesikin tehtävän, sanotaan jopa Raamatussa. Haluat varmasti, että sinun puheenvuoroasi kuunnellaan aidosti, joten kuuntele sinäkin muiden. Maailmassa, jossa kuuntelet vain itseäsi, et kehity.

Kunnioita
Yritä aidosti ymmärtää muiden mielipiteitä ja sitä mistä ne johtuvat. Minkälaiset taustat kelläkin on, miksi hän ajattelee noin? Ymmärrä, että jokaisella on oikeus mielipiteeseensä, eikä sinun mielipiteesi ole sen arvokkaampi kuin muidenkaan. Kunnioita muita aidolla läsnäolollasi keskustelutilanteissa ja olemalla kohtelias. Älä keskeytä tai tyrmää kenenkään ajatuksia vääriksi.

Odota
Odota omaa puheenvuoroasi rauhassa. Kirjoita esimerkiksi paperille ylös asiasi, jotta voit sillä aikaa keskittyä kuuntelemaan muita, etkä vain mieti omaa asiaasi. Sitten kun hetki koittaa, voit paperista tarkastaa, mikä oma asiasi oli, jos se on kerennyt unohtua toisia kuunnellessa. Jos olet todella kiivastunut ja mielesi tekee sanoa jotain mikä loukkaisi toista ja toisi sinulle hetkellisen mielihyvän, odota silloinkin. Odota, että mielialasi on tasainen, niin keskustelusta tulee kaikin puolin järkevämpi ja asiallisempi. Tämän takia on hyvä esimerkiksi treeneissä pitää taukoja, jos tuntuu, että tunteet kuumenevat. Yksi asia mitä olen huomannut akatemialla, on ideoiden hyvin nopea tyrmääminen. Jos joku heittää idean, saattaa tulla heti seitsemän ”ei voi onnistua mitenkään”tä ennen kuin ollaan oikeasti hetki odotettu ja mietitty, että hetkinen, voisiko tämä sittenkin toimia. Anna aikaa itsellesi miettiä ennen kuin puhut.

Puhu suoraan
Tämä on jalo taito, joka vaatii rohkeutta. Aina ei ole helppoa sanoa, jos on vaikka täysin eri mieltä jostain mistä koko muu tiimi taas on samaa mieltä. Et voi koskaan tulla täysin ymmärretyksi, jos et ole aidosti oma itsesi mielipiteinesi kaikkinesi. Olisinpa sanonut sitä ja tätä-tunne on jälkeenpäin kamala ja sitä täytyy välttää. Jos jokin asia menee mielestäsi väärin, sano siitä. Muuten joudut jatkossakin elämään asioiden ympärillä, jotka ovat mielestäsi väärin, jos sallit sen tapahtuvan puhumattomuudellasi. Myös palautteen antaminen ja sen vastaan ottaminen on suoraan puhumista.

Tagit:

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!