Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Keskustelu dialogiksi

Kirjoitettu 04.10.19
Esseen kirjoittaja: Johanna Torkkel
Kirjapisteet: 3
Kirja: Dialogi ja yhdessä ajattelemisen taito
Kirjan kirjoittaja: William Isaacs
Kategoriat: 2.2. Tiimityön taidot ja työkalut

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

William Isaacsin kirja Dialogi ja yhdessä ajattelemisen taito (2001) kertoo, että lähes jokaisella on dialogissa ongelmana kuuntelemisen taidon puute. Asian eteen täytyy tehdä jotakin, jotta saadaan aikaan parempia tuloksia. Tähän tarvitaan muiden apua tai toimia. Kun ei pystytä keskustelemaan ongelmista eikä eri vaihtoehdoista, tulee esiin sekä sisäisiä että ulkoisia ongelmia. Usein ihmiset jopa kokevat, että yhdessä puhuminen jopa haittaa omia ajatuksia, sillä muut yrittävät saada erimieliset omalle puolellensa. Kumminkin dialogi oikeasti ratkaisee vaikeimmat ja ristiriitaisimmat ongelmat.

Dialogi on siis keskustelun, vuoropuhelun ja yhdessä ajattelemisen prosessi. Se on tärkeää joka paikassa: esimiestyössä, työelämässä, asiakassuhteissa, kaverisuhteissa, perhesuhteissa ja niin edelleen. Sen avulla saadaan purettua ongelmakohtia tehokkaasti. Dialogilla on kolme kieltä. Merkityksen tai sisällön kieli määrittelee dialogin taustat, käsitteet ja laajemmat yhteydet. Tunteiden ja estetiikan kieli antaa keskustelulle kauneuden, rytmin ja ajoituksen. Tunteet vaikuttavat syvästi ajatuksiimme, joten tämä on tärkeä osa dialogia. Toiminnan ja tekojen kieli selvittää, mitä keinoja tarvitaan, jotta pystytään toimimaan tehokkaammin. Dialogissa ei ole tarkoitus valita puolta, vaan keskittyä ongelman eri ulottuvuuksiin.

Dialoissa on neljä eri osa-alueita. Ensimmäinen alue on kuuntelu. Se on dialogin ydin. Kuuntelu tarkoittaa dialogissa sitä, että on kyky ottaa muiden kertomat pointit vastaan ja hyväksyä ne. On tärkeää myös oppia kuuntelemaan itseään ja omia reaktioita. Silloin pystyy vaikuttamaan omaan käyttäytymiseen ja tiedon vastaanottamiseen. Dialogin kuuntelussa tärkeää on sisäinen hiljaisuus. Se tarkoittaa sitä, että emme keskity siihen, mitä sisällämme tapahtuu, vaan keskitymme vastaanottamaan muiden jakamaa tietoa. Se auttaa keskittymään muiden puheeseen. Kuuntelua voi opetella. Ensimmäisenä täytyy tiedostaa omat ajatukset. Pitää osata kuunnella itseään ja omia reaktioita eli mitä tuntee kyseisessä tilanteessa. Seuraavaksi tärkeää on asioista päättely. Teemme usein päätöksen huomaamattamme emmekä ymmärrä niitä yhdistäviä tekijöitä. Tämän takia etsimme vain todisteita oman mielipiteen paikkaansa pitävyydelle ja näin vältämme muut vaihtoehdot. Nämä päätelmät saattavat olla kumminkin vääriä ja vakavissa tilanteissa johtaa jopa kohtakokkaisiin päätelmiin (kuten sodassa). Pitää siis kiinnittää huomiota siihen, miten päätyy johtopäätökseen. Pitää myös osata kuunnella muita, vaikka tieto ei omasta mielestä olisikaan oikein. Sieltä saattaa tulla ilmi hyviä pointteja ja pystymme siten ymmärtämään muiden näkökulman. On tärkeää, että osaamme kuunnella yhdessä, sillä silloin pystymme ymmärtämään toisiamme syvällisesti. Se johtaa siihen, että pystymme selvittämään ristiriitatilanteissakin ongelmat. On tärkeää sisäistää, mitkä osat itsestä kuuntelevat ja mitkä eivät. Silloin pystyy kehittämään omaa kuuntelun taitoa eikä valikoi, mitä haluaa kuulla.

Itse osaan mielestäni kuunnella hyvin. Olen paljon hiljaa ja keskityn, mitä muut sanovat. Ymmärrän myös yleensä muiden kannan ja analysoin sen jälkeen omaa mielipidettäni. Saatan jopa muuttaa puoltani, jos heillä on hyvät perustelut kannallensa. Tottakai minullakin on silti välillä valikoiva kuulo, josta pitäisi päästä eroon. Minun pitäisi myös analysoida mielipiteitäni, sillä olisi tärkeää osata selittää, miten pääsen johtopäätökseeni. Se on usein minulle hankalaa. Samalla puheenlahjani paranisivat, jolloin pääsisin tavoitteisiinikin paremmin ja olisin sujuvasanaisempi. Se antaa taas vakuuttavamman kuvan sekä tiimiläisille että asiakkaille.

Toinen tärkeä asia on kunnioitus. Dialogissa on tärkeää, että ymmärretään, mistä toisen kokemukset johtuvat. Silloin pystyy ymmärtämään toisen näkökannan. Vaikka toinen olisikin eri mieltä kanssasi, täytyy hyväksyä, että voit oppia hänen mielenmallistaan jotakin. Silloin pystymme näkemään toisten sisimmissä piilevät mahdollisuudet. Kunnioitus ei tarkoita kumminkaan sitä, että pitäisi uskoa toisen väitteet sokeasti, vaan sitä, että ei saa huomauttaa liian kärkkäästi virheistä ja puutteista. Kunnioituksen lisäämiseen on olemassa keinoja. On tärkeää pysyä asian ytimessä eikä keskittyä yksityiskohtiin. Pitää olla nykyhetkessä eikä miettiä menneitä eikä tulevaa. Oman sisäisen tasapainon säilyttäminen on myös tärkeää. Se vaatii jatkuvaa harjoittelua. Täytyy seurata kokoajan olosuhteita ja olla muutenkin valppaana. Silloin pystyy aistimaan dialogissa vallitsevan tunnelman ja käyttäytyä sen mukaan. Kaikkien pitäisi omaksua ottamaan vastuun itsestä. Aina ei voi syyttää muita, sillä usein sama piirre löytyy itsestäkin. Useinkaan erimielisyydet ja ongelmat eivät poissulje omaa osallisuuttaan niihin. Ryhmässä pitää pyrkiä selvittämään muiden näkökulmat eikä kumota niitä. Silloin saadaan dialogia aikaan, eikä keskustelu johda omien mielipiteiden puolustamiseen.

Tiimimme ongelmana on, että tartumme liian helposti yksityiskohtiin, jolloin keskustelut lähtevät nopeasti myös sivuraiteille. Pitäisi harjoitella pysymään asian keskiössä, jolloin olisimme tehokkaampia ja keskustelut johtaisivat lopputuloksiinkin. Itselläni on usein vaikeuksia kuunnella pitkään jonkun henkilön puhetta. Eteenkin, jos hän puhuu samoista asioista koko ajan tai muuten hänen puheensa laahaa. Ajatukseni rupeavat vilisemään menneissä tapahtumissa tai tulevaisuuden suunnitelmissa. Välillä mieleeni tulee myös jokin asia, joka pitäisi saada tehtyä samana päivänä. Silloin keskityn siihen, vaikka voisin kirjoittaa sen to-do-listalleni ja unohtaa sen keskustelun ajaksi. Tietenkin keskittymiseen vaikuttaa paljon puhujan tyyli. Mielenkiinnon saa kumminkin pidettyä niin, että keksii kysymyksiä henkilölle hänen puheeseensa liittyen ja kysyy ne puheenvuoron jälkeen. Joillakin tiimissämme on tapana sanoa virheistä ja puutteista todella kärkkäästi. Esimerkiksi kirjapisteistä puhutaan jopa syyttävään sävyyn, kun pitäisi yrittää kannustaa ihmisiä tekemään ne. Tietenkin jotkut tekevät vasta pakon edessä hommansa, mutta se ei ole kauaksi kantoinen metodi. Seuraavallakin kerralla sama henkilö tekee asian viime tipassa. Nämä ihmiset pitäisi saada tekemään hommat ajallaan vaikkapa palkinnon avulla.

Oman sisäisen tasapainon saamiseen kirjassa oli hyvä harjoitus. Siinä täytyy ensimmäisenä sulkea silmät hetkeksi ja istua hiljaa tuolissa jalat lattiassa sekä kädet tyhjinä. Sitten pitää hengittää kahdesti syvään. Sen ansiosta pystymme hengittämään rauhallisesti ja vapautumaan kaikesta jännityksestä sekä ajatuksista. Sitten pitää keskittyä omaan hengitykseen: miten hengittää. Tämän jälkeen pitää analysoida, mitä havaitsi itsessään ja mistä piti. Tämä harjoitus auttaa olemaan rauhallisempi, valppaampi ja herkempi. Kun itse kokeilin harjoitusta, se todella auttoi jatkossa keskittymään kirjan lukemiseen ja tuli jotenkin vapautuneempi olo. Tuntui, että olisin juuri herännyt ja vasta aloittamassa hommat, vaikka olinkin jo lukenut useamman tunnin. Uusi into kirjaa kohtaan heräsi ja sain kirjasta paljon irti. Kehotakin jokaista kokeilemaan harjoitusta, vaikka koko tiimin voimin. Osasin melkein heti vapauttaa mieleni, vaikka mielessäni olikin paljon asioita. Oli hieno tunne, että sai uuden freshin otteen kirjaan.

Seuraava osa-alue on odottaminen. Pitää olla kärsivällinen ja lykätä oman mielipiteen muodostamista sekä perustelujen keräämistä. Pitää siis kuunnella avoimin mielin muiden näkökantoja asiasta. Kumminkaan ei saa tukahduttaa omia ajatuksiaan, vaan täytyy välttää tuomasta esiin yksipuolisia mielipiteitä. On tärkeää miettiä, mitkä asiat ovat pinttyneet päähän ja mistä on aivan varma. Silloin pystyy pääsemään irti näistä päähänpinttymistä. Pitää kysyä itseltään, miksi on niin varma asiasta, miksi pitää mielipiteestään kiinni, miten hyötyy kannastaan, mitä jos luopuu kannastaan, mitä vaaroja luopumiseen liittyy, mitä luopumisessa voi menettää ja mitä pelkää menettävänsä luopuessa mielipiteestään. Jos ei ymmärrä toisen kantaa, täytyy kysellä tarkentavia kysymyksiä. Myös päätösvaiheessa täytyy kysellä asiaa koskevia kysymyksiä. Nämä kysymykset ovat usein vaikeita, sillä tilannekin on vaikea. Täytyy siis antaa aikaa vastaukselle eikä hätiköidä. Dialogissa ei saa olla kummankaan mielipiteen puolella, sillä silloin pystyy analysoimaan kumpaakin vaihtoehtoa ja näkee tilanteen uudella tavalla. Ongelmaa pystyy analysoimaan kysymyksillä: miten ongelma toimii, mitkä asiat ovat johtaneet ongelmaan, miksi on tullut ongelma, miksi tilanne on juuri tällainen, mitä vaikutuksia ongelmalla on ja miten eri ihmiset kokevat ongelman. Ryhmässä on tärkeää, että nostetaan ongelmakohtia pinnalle ja mietitään niitä yhdessä. Myös kaikki ryhmässä pitää muistaa ottaa huomioon. Usein ihmiset pitävät jyrkästi mielipiteensä ja sen huomaa. Siksi on itsekin vaikeaa olla avoimella mielellä, mutta sitä pitää vain harjoitella. On myös tärkeää kestää ja tutkailla kritiikkiä, jotta pääsee yhteisymmärrykseen.

Minulla ja lähes kaikilla muilla kanssaihmisillä tulee usein heti perusteluja, miksi on jotakin mieltä. Se pitäisi unohtaa ja keskittyä kumpaankin vaihtoehtoon. Pitäisi tarkastella kumpaakin vaihtoehtoa avoimesti, kuin ei olisi kummankaan puolella. Kaikki plussat ja miinukset pitäisi käydä läpi ja vasta sen jälkeen tehdä lopullinen päätös kannastaan. Helpommin sanottu kuin tehty! Siihen oli edellisessä kappaleessa apukysymyksiä, jotka kannattaa kysyä itseltään. Kysely on keskeisessä osassa odottamista. Jos ei ymmärrä jotakin asiaa, pitää kysyä tarkentavia kysymyksiä, jotta näkee toisen ajatusmaailman. Sen jälkeen on sitten helpompi tehdä yhteisiä päätöksiä eikä tule vain äänestystä. Myös kritiikkiä on joissakin tilanteissa vaikea ottaa vastaan ja käsitellä. Joskus kritiikistä seuraa vain suuttumus, kun tuntuu, että muut eivät ole ymmärtäneet minua. Kumminkaan ei jaksa ruveta väittelemään asiasta, vaan on vain hiljaa. Tällaisessa tilanteessa kannattaisi miettiä, mitä johtuu, että olen saanut kritiikkiä. Usein se johtuu varmasti omista teoista tai tekemättömyydestä. Joskus sille on itsellä selitys, mutta jos hommat pitää tehdä, eivät mitkään selitykset kelpaa. Itsessä on siis lopulta vika.

Viimeinen tärkeä asia dialogissa on suoraan puhuminen. Itseään on ilmaistava tilanteesta riippumatta. Tämä on haasteellista, sillä yhteiskunnassa on normeja, joita kaikkien odotetaan noudattavan ja mietimme helposti muiden reaktioita. Tähän tarvitseekin päättäväisyyttä ja itseluottamusta. Näitä taitoja voi harjoittaa monin eri tavoin. Ensin täytyy sisäistää ajatusmalli, että kuka kertoo minun ajatukseni, jos en minä itse tee sitä. Itsesensuurista pitää päästä eroon. Ei saa pelätä loukkaavan muita tai kuvitella häiritsevän asioiden kulkua. Pitää siis miettiä, mitä on vaarana menettää, jos ei puhu suoraan ja mitä tapahtuu, jos puhuu suoraan. Ryhmässä eri henkilöt täydentävät toisiaan. On siis avattava suunsa ja alettava puhumaan omista näkökulmista. Vaikka ei osaisi kunnolla selittää asiaa, muut pystyvät usein täydentämään ajatuksiasi. Voi myös kokeilla ryhmässä, että antaa yhden puhua loppuun ja kaikki odottavat sen jälkeen hetken hiljaa. Silloin jokainen pystyy käsittelemään rauhassa kuultua ja puheen merkitys kirkastuu kuin itsestään. Silloin on helpompi pitää pallo keskellä. Suoraan puhumisesta on vaarana tulla monologi. Pitää muistaa antaa muille tilaa ja olla välillä itse hiljaa, vaikka olisi paljon sanottavaa. Kannattaa myös kertoa oma asia tiivistetysti ja myöhemmin lisäillä kommentteja, jos muut eivät saa ideastasi kiinni.

Itse syyllistyn usein siihen, että mietin muiden reaktioita. Mietin, onko sanomani jotakuta loukkaavaa tai mitä jos muut lyttäävät heti mielipiteeni. Siitä olenkin yrittänyt päästä eroon viime syksystä lähtien. En enää mieti niinkään muiden mielipiteitä, vaan sanon asiani heti. Välillä käy kumminkin niin, että unohdan, mitä piti sanoa, sillä edellinen puhuu pitkästi. Pitäisi kirjoittaa aina ylös mieleen juolahtavat asiat, niin muistaa sanoa ne myöhemminkin. Välillä sorrun myös siihen, etten sano mitään, kun en osaa pukea ajatuksiani sanoiksi. Kumminkin, jos on tullut tilanne, että minun on pitänyt sanoa jotakin, vaikka en olisi ollut valmis, olen saanut lopulta sanottua asiani. Puheeni ei vain ole ollut jäsennelty, mutta muut ovat tuntuneet silti tajuavan pointtini.

Kirja oli mielenkiintoista luettavaa. Siinä oli paljon esimerkkitarinoita, joista ymmärsi helposti sanoman. Esimerkit havainnollistavat asioita parhaiten ja silloin jaksaa keskittyä paremmin lukemiseen. Kirjassa oli paljon erilaisia lähestymistapoja dialogiin. Ne pitää viedä käytäntöön ja katsoa sitten, miten ne toimivat. Ne tuntuvat vaikeita, mutta kun harjoittelee ja pystyy lopulta noudattamaan neuvoja, saa onnistumisen tunteen. Aina, jos ylittää itsensä saa hyvän olon tunteen ja positiivista energiaa. Neuvojen ansiosta taas pystyy tulkitsemaan käsiteltävää asiaa avoimemmin ja syvällisemmin. Neuvot olivat konkreettisia, joka helpottaa niiden noudattamista. Joka osiossa kerrottiin myös varjopuoli liiallisesta ohjeen noudattamisesta. Ne on siis syytä muistaa ja kiinnittää niihin huomiota. Neuvoilla ei pysty muuttamaan muita, mutta pystyy ohjaamaan keskustelua oikeaan suuntaan. Jokaisen olisi kumminkin hyvä ottaa opit vastaan, sillä niiden avulla päästään keskustelusta dialogiin ja ongelmanratkaisu on helpompaa. Tiimissä aihe olisi hyvä ottaa puheeksi, jolloin keskustelustamme tulisi dialogia.

Tagit: , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!