Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Kiinteistöalan tuhkimotarina

Kirjoitettu 12.04.15
Esseen kirjoittaja: Emma Kyyrä
Kirjapisteet: 2
Kirja: Igglo - taivas kattona
Kirjan kirjoittaja: Matti Kasso
Kategoriat: 3.3. Yrityksen roiminnan kehittäminen

Kiinteistöalan tuhkimotarina, 5.0 out of 5 based on 1 rating
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 5.0/5 (1 vote cast)

Igglo – taivas kattona

 

Kädessäni oli opus, johon olin tutustunut ensimmäisen kerran jo useampi vuosi sitten. Lukukokemukseltaan hieman tönkkö, raskas ja tylsä, sisällöltään taas ajatuksia elvyttävä.

Igglo on kiinteistökaupan uudistajaksi perustettu yritys, jota ei oikeastaan enää ole. Igglon tarina on kertomus alan uudistamishalusta ja kärsimättömyydestä. Valtavasta innostuksesta ja maton alle lakaisemisesta.

Kirjasta voikin havaita keskenään hyvinkin erilaisia asioita, joihin peilata elämää Tiimiakatemialla. Tämä essee käsittelee kärsivällisyyttä uuden luomisessa, kehittämistä, suunnan muuttamista, markkinointia ja toki myös mieliaihettani, asuntokauppaa. Muttei pelkästään sitä!

 

Kärsivällisyys bisneksessä

 

Igglolla oli suuret ja mullistavat päämäärät. Tavoitteena uudistaa ja valloittaa koko maailma, tehdä jotain toisin kuin muut kiinteistönvälitysfirmat. Alun perin Iggloa ei edes perustettu mielessä kiinteistönvälitys, vaan ennemminkin virtuaalikaupunki, sosiaalinen alusta asumiselle. Siis jotain, mistä itsekin olen hyvin kiinnostunut.

Kaikki ei mennyt ihan putkeen, ja nykyään Iggloa itsenään ei enää ole. Se, mitä Igglo sai aikaan näkyy kuitenkin vielä, vahvimmin oikotie.fi asuntopalveluissa (mm. Korvamerkintä, hiljainen myynti, kuvat taloista, jotka eivät ole myynnissä).

Läpi kirjan kertoman tarinan huokui kärsimättömyys. Ideoita oli ja tuli, osaa kokeiltiin, osaa ei. Erilaisia palveluita ja konsepteja igglon sisällä kehiteltiin ja kokeiltiin. Ja lyhyen kokeilun jälkeen hylättiin vähin äänin.

Katsoessaan lähes kenen tahansa Tiimiakatemialta valmistuneen projektikokoelmaa ajaltaan Tiimiakatemiassa, törmää usein samaan: järjettömän pitkä lista erilaisia kokeiluja, erilaisia projektiaihioita, yksittäisiä keikkoja ja tapahtumia. Hyvin vähän mitään pitkäaikaista. Yllättävän vähän mitään eteenpäin kehitettyä.

Kuinka tehdä se versio 2.0 todellisuudessa?

Milloin kannattaa kehittää, milloin hylätä ja jatkaa eteenpäin?

 

Igglossa oltiin toisinaan hyvinkin kärsimättömiä, eikä pitkäjänteisyys ollut yrityksen toimintaa kuvaava adjektiivi.

Kokeiltiin paljon uudenlaisia toimintatapoja. Monen konseptin kuvauksen kohdalla innostuin, ”kuinka hyvä! Miksei tuollaista ole?”. Ja seuraavassa lauseessa idea olikin jo tyrmätty toimimattomaksi kuukauden tai kahden kokeilun jälkeen. Oh, I really feel it. Helpompi hylätä ja unohtaa, kuin kärsivällisesti jatkaa konseptin kehittämistä.

Tämä kirja kannattaa lukea luovuttamispisteessä. Oletko antanut idealle mahdollisuuden? Oletko antanut asiakkaalle aikaa tutustua uuteen? Tietääkö asiakas edes?

 

Jos tuulee kovasti vastaan, käännetäänkö suuntaa vai tuulta?

 

Maailma toimii yllättävän hitaasti, yllättävän pitkällä viiveellä. Ehkä aika ei Igglon kohdalla ollutkaan aina oikea, kuten kirjassa kirjoitettiin, muttei mullistuksen aika ole koskaan. Mullistaakseen maailmaa, täytyy asiakkaalle antaa todella paljon aikaa.

Lähes kaikki haluaisivat olla edelläkävijöitä, kehittää sen tulevaisuuden normaalin, olla osana suurta innovaatiota ja rahavirtaa. Tiimiakatemiallakin halutaan kehittää jotain uutta ja suurta tulevaisuudenmullistajaa aika ajoin.

Mihin nämä jäävät?

Kaikki lähtee liikkeelle pienestä ideasta ja suuresta intohimosta. Otetaan esimerkiksi niin IPhone kuin Facebook, molemmat lähteneet liikkeelle pienestä ideasta ja intohimosta. Läpimurtoon vaaditaan kuitenkin aikaa. Tarvitaan epäilijöitä ja mollaajia, niitä jotka haukkuvat somessa ja lehdissä. Ja tarvitaan niitä, jotka kannustavat, kiinnostuvat ja käyttävät, ja arvostelevat vasta käyttökokemuksen jälkeen. Toisinaan karkeasti arvostelevat ovat tietämättömiä, ja pelkäävät uutta, toisinaan arvostelun takana on kateus. Sillä kyllä me ihmiset kateus osataan. Se, joka uskaltaa tehdä mistä tykkää, toteuttaa unelmiaan ja laittaa kaiken likoon saa väistämättä myös lokaa niskaan.

 

Kokeilut ovat asia, johon Tiimiakatemialla kannustetaan, mutta kokeilua tehdessä kannustus hiipuu, ja epäilijät nousevat kehiin. Hyvänä esimerkkinä tästä koulutusohjelmakokeilut. Hakijoita oli vaikea saada, sillä uusi oli epäselkeää ja pelottavaa. Nyt Rakettipäivien palkinnoissa uutta koulutusohjelmaa, Learning Cirkusta, on äänestetty vuoden kultamunaukseksi. Ilman mitään perusteluita, totta kai. Kertooko se sitten talon tämänhetkisten kokeilujen määrästä, vaiko vain uuden asian hylkyreaktiosta? En tiedä.

 

“Pitää olla aikaa ja rahaa vaurastua. Ensimmäisen satokauden jälkeen peltoa ei kannata hylätä. Siemen saattoi olla ylivuotista tai se saatettiin kylvää yli laidan. Kylvömieskin saattoi viskoa kaikki siemenet samaan paikkaan. Oppiipahan seuraavalla kasvukaudella. Mikään pelto ei kuitenkaan kasva satoa, jos sitä koko ajan kynnetään”
- Matti Kasso

 

Fokus ja päämäärä osana liiketoimintaa

Miten toimia päämäärän ja päätoimialan pienessä sekasorrossa? Igglon tavoitteena oli mullistaa kiinteistökaupankäynti, toimialaksi muodostui kiinteistönvälitys. Mutta oliko kiinteistönvälitys sitten kuitenkaan se päätoimiala?

Suomen lakien puitteissa Igglon piti ryhtyä kiinteistönvälittäjäksi. Kirjasta välittyvän viestin mukaan se ei kuitenkaan ollut lähtökohtaisesti tavoitepäämäärä. Päämääränä oli tuottaa asunnon myyjille ja ostajille parempaa, monipuolisempaa ja laadukkaampaa palvelua. Tuottaa virtuaalikaupunki sosiaalisine ominaisuuksineen.

Jotta tämä oli lain puitteissa mahdollista, oli oltava kiinteistönvälittäjiä.

 

Peilataanpa taas Tiimiakatemiaan. Päämääränä on valmistua tradenomiksi ja mennä maailmanympärysmatkalle. Ja jotta tämä on mahdollista, on tuotettava ties minkälaisia palveluita, tuotteita ja asioita mahdollistaakseen edellä mainitut. Tavoitteet ovat korkealla ja kovat. Johtaminen useisiin, toisistaan eriäväiin päämääriin äärettömän haastavaa. Ja tämä johtaa sekavuuteen, kärsimättömyyteen ja ehkäpä pienoisiin pintaliitoihin. Johtamisesta Tiimiakatemialla olen kirjoittanut enemmän muissa esseissäni.

 

”Kun ajatuksia on tarpeeksi, lisätään keittoon innovaatiota ja visioita. Kun visioita on tarpeeksi, kerätään tietoa, näkemyksiä ja kokemuksia. Kun tietoa on tarpeeksi, lisätään tavoitteita ja keinoja. Kun tavoitteita on tarpeeksi, haetaan työkalut. Näillä rakennetaan missio ja tikapuut, joilla maaliin mennään.. Strategia tekee sen, minkä innovaatio synnyttää ja missio piiskaa.”

Once again, markkinointi.

Loppujen lopuksi Igglo puhututti eniten markkinoinnillaan. Heillä oli erittäin hyvää markkinointia ajan henkeen peilaten. Kaikki keinot käytössä, huomiota runsaasti jo ennen avaamista, useita palkintoja mainoksista. Oli pyörät, autot, Igglo-lintu, sissimarkkinointia, punaista ja valkoista, nokkelia työpaikkailmoituksia, tv-ohjelma ja omaa alaa parjaavia kampanjoita. Igglo onnistui markkinoinnilla herättämään huomiota ja lisäämään tunnettuutta, muttei kääntämään sitä liiketoiminnaksi.

Kiinteistöalan markkinointi on mielestäni mielenkiintoista. Viikoittain postiluukusta kolahtaa Kotipeili, ilmoitusliite täynnä myytäviä asuntoja. Kaikki välitysliikkeet laittavat omia kohteitaan lehtiseen, oheen jonkin lausahduksen siitä, että heille voi heittää myyntitoimeksiannonkin toki.

Kiinteistönvälitysalalla asiakasryhmiä on kaksi: ostajat ja myyjät. Harva ostajista ostaa välitysliikkeen perusteella, saatavilla olevat kohteet ratkaisee. Vaikka itse haluaisinkin käyttää jotain tiettyä välitysliikettä ostaessani, on kohde silti miljoona kertaa tärkeämpi.

Sen sijaan myyjät olisi houkuteltava juuri minun välitysliikeeseeni asiakkaaksi. Myyjä-asiakkaastahan alalla oikeasti kilpaillaan. Toki myyjälle on merkityksellistä, mikä välitysliike saa kohteen kuin kohteen liikkumaan.

Markkinoidaanko välitysliikettä myyjälle? Missä ja miten tämä markkinointi tapahtuu? Missä sen pitäisi tapahtua? Kuinka voisi erottautua massasta, mikä on se, millä houkutellaan myyjät juuri meille? Mitä lisäpalveluja myyjä toimeksiantaja haluaisi? Miten toimeksiantaja haluaa asuntoaan markkinoitavan (vaikuttaako asuntojen markkinointi välitysliikkeen valintaan, ja miten täällä voisi kilpailla?)

Tässähän sitä pohdittavaa sitten riittäneekin.

 

Ja mitä tästä voimme oppia. Markkinointi ei ikinä riitä, eikä ole täydellistä. Markkinoinnista ei ikinä saisi saada tarpeekseen, joskin todella usein siitä saa tarpeekseen.

 

Once again, markkinointi. Never give up.

Tagit: , , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!