Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Kiltit ihmiset eivät pötki pitkälle

Kirjoitettu 16.02.16
Esseen kirjoittaja: Essi Kinnunen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Kiltti tyttö ei pääse pomoksi
Kirjan kirjoittaja: Frankel, Lois P.
Kategoriat: 4. Johtaminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Valitsin luettavaksi Kiltti tyttö ei pääse pomoksi. Ensivaikutelma kirjasta oli, että se on hiukan liian feministinen minulle, koska naisten ja miesten väliset tasoerot eivät ole se kaikista sydäntä lähellä olevin asia. En ole oikeastaan ikinä koulu/työmaailmassa kokenut olevani mitenkään pojille huonompi, tai että sukupuoleni estäisi minua tekemästä mitään. Kuitenkin kirjaa lukiessa monta kertaa kolahti, että näinhän asia on. Minulle tärkein oppi ei kuitenkaan tullut niinkään liittyen sukupuoleeni, vaan yleisemmin: kiltit ihmiset eivät pötki pitkälle.

 

Valitsemme käyttäytymismallimme sen mukaan, mitä meiltä odotetaan, emmekä sen mukaan, että pääsisimme toteuttamaan itseämme. En koe, että tyttömäinen käytökseni on se, joka minua estelee työelämässä. Enemmänkin ujous ja uskalluksen puute. Heräsi ajatuksia siitä, että ujous on vain itselleni kehittämä suojamuuri. En kuitenkaan ole ujo silloin kuin tilanne sitä vaatii, kuten viralliset asiakaskohtaamiset, vaan olen ehkä opetellut ujouteen. On helppoa olla ujo ja esittää että ei kiinnosta, kuin että laittaisin itsensä alttiiksi muiden kohteeksi. Kuitenkin jos ikinä haluaa päästä eteenpäin tai edes kuulla kiitosta, on pakko kertoa muille mitä tekee. Puhu sisässäsi asuvalle pelokkaalle tytölle, kaikki kuitenkin lähtee siitä, että päättää tehdä asiat toisin. Ensimmäinen ohjenuorani itselleni on kohti vahvempaa työminää: OLE ROHKEA, SANO MITÄ AJATTELET.

 

Minut on opetettu olemaan kohtelias ja usein se tarkoittaa sitä, että pidetään suu kiinni ja annetaan muiden olla, esimerkiksi toimistolla. Jotkut pitävät sitä persoonallisuuteen liittyvänä erona, mutta itse koen sen olevan enemmän kyse siitä, että annan muiden tehdä töitä rauhassa, koska itse haluan tehdä töitä rauhassa. Ne jotka jatkuvasti huutavat ja meuhkaavat turhaa ovat mielestäni varsin epäkohteliaita. Hiljaa olemisesta johtuu kuitenkin se, että juuri kukaan ei tiedä mitä teen, missä olen hyvä ja mitä osaan, koska en sitä huuda ääneen tai jaa mitenkään muille. Poissa näkyvistä, poissa mielestä, poissa työmarkkinoilta. Työtarjouksia tulee niille, joista tiedetään että he tekevät, mutta vahvasti uskon että antamalla mahdollisuuden jollekin, joka ei itsestään ääntä pidä, saattaakin saada paljon tehokkaamman työtoverin. Kuitenkaan itse tähän asiaan en juuri voi vaikuttaa, joten ohjenuorana itselleni tulevaisuuteen on: PIDÄ ITSESTÄSI METELIÄ.

 

Vaikka minusta on ajatuksen tasolla tyhmää, että ulkonäkö vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin ja ihmisiä arvostellaan sen mukaan, mitä on päällä, teen sitä jatkuvasti itsekin. Tiettyihin tapahtumiin liittyy tietyt vaatteet ja itselleni esimerkiksi asiakastapaamiset ovat sellainen, johon ei mennä hupparissa tai meikittömänä. Siistit vaatteet, meikki ja hiukset antavat heti varteenotettavamman kuvan, enhän esimerkiksi itse menisi kampaajalle jolla omat hiukset huonosti, mielestäni sama pätee siinä, että en ostaisi mitään sellaiselta liikemieheltä, joka ei jaksa edes itseensä panostaa. Yläasteella mietin, että sitten kun olen lukiossa, alan käyttämään tyylikkäämpiä vaatteita koulussa. Kuitenkin vietin lukioaikani 75% verkkareissa johtuen joka aamuisista sporttitunneista. Sitten päätin lukiossa, että opiskellessa käytän tyylikkäämpiä vaatteita, eipä onnistunut tämäkään. Vaellan edelleen aamuisin legginsseissä ja isossa neuleessa akatemialle, ihan vain mukavuussyistä.  Tulevaisuuden ammattini näillä näkymin kuitenkin sijoittuu toimistoon, jossa käytetään tietyn tyyppisiä vaatteita ja jossain vaiheessa se muutos on tehtävä. Pukeutumalla isoon neuletakkiin ja laittamalla hiukset sotkunutturalle, on jo heti aamusta mieliala töitä kohtaan aivan eri kuin kauluspaidassa ja suoristetuissa hiuksissa. Ei vaadi kovin paljon enempää aamulla laittaa päälle tyylikkäämpiä vaatteita, se on vain päätös. Meille on toitotettu sitku-elämästä pois pääsemistä “sitten kun olen työelämässä, pukeudun tyylikkäästi”, joten toisena ohjenuorana itselleni on siis: PUKEUDU KUIN OLISIT AIKUINEN.

 

Kirjan testin mukaan, noilla ohjenuorilla olen jo hyvässä vaiheessa kohti täydellistä työminää. On tärkeää tiedostaa omat vahvuudet, jotta voi niitä sitten muille jakaa ja saada uusia mahdollisuuksia. Asioita, joissa itse tunnen olevani hyvä ovat teknisten raporttien laatiminen, tietojen kerääminen sekä aikataulussa pysyminen ja asioiden toteuttaminen, näin ollen vahvuuksiani ovat mm:

  1. Koska olen hyvä teknisten raporttien laatimisessa, osaan nopeasti tuottaa asianmukaiset viralliset dokumentit kuten tarjoukset ja sopimukset.
  2. Koska olen hyvä tiedon keräämisessä, osaan selvittää laajat faktatiedot lyhyelläkin aikataululla esim. synnytyksiä varten.

Täytyy sanoa, että vaikka itse nämä asiat itsestäni keksin, lämmittävät ne paljon enemmän kuin tyhjät sanat järjestelmällinen ja tarkka, jotka ovat muiden mielestä hyviä puoliani.

Ohjenuora numero neljä onkin siis: YMMÄRRÄ VAHVUUTESI

 

Hissipuheella selvitetään lyhyesti oma asema, työtehtävät tai muu tarvittava osaaminen. Usein kun kysytään, mitä oikein teen akatemialla, vastaus menee aikalailla näin:

“Me tehään akatemialla erilaisia projekteja oikeille yrityksille.” Ihan hyvä muuten, mutta jos haluaisin tuoda omaa osaamista enemmän esille, ehkäpä uusi hissipuheeni voisi olla:

“Työskentelen akatemialla omassa firmassa ja suoritan projektien muodossa muille yrityksille mm. markkinointia, järjestämme monenlaisia tapahtumia ja hankimme näiden projektien avulla rahaa maailmanympärysmatkaa varten”  Ihan turhaan ollaan vaatimattomia siitä, mitä teemme ja opimme, koska se meidät juuri erottaa normaalista koulunkävijästä. Viides uuden työminän ohjenuorista on: TEE MUILLE SELVÄKSI MITÄ OSAAT


Kaikki nämä pohjautuvat siihen, että on tehtävä täysi ajattelutavan muutos, tytöstä naiseksi kasvaminen henkisesti on se suurin askel. Tytöt ovat hiljaisia sieviä ja vähän höpsöjä, mutta se on täysin ok. Työelämässä nämä tytöt eivät pääse pitkälle. Naiset ovat niitä, jotka selviytyvät työtehtävistä yhtä hyvin ellei paremmin kuin miehet ja tietävän mitä heidän kuuluu ansaita. Omien ohjenuorieni avulla saan vahvistettua niitä asioita, jotka nyt ovat heikoimpia itsessäni, taidanpa niiden lisäsksi ottaa tavaksi joka viikko pitää kunnollisen naisten päivän.  Laitan tarkasti punatut huulet, suoristan hiukset sekä puen päälleni kauluspaidan ja mikä tärkeintä, viimeinen ohjenuora: OLE YLPEÄ

HOUSE

 

Tagit:

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!