Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Kimi Räikkönen

Kirjoitettu 12.12.18
Esseen kirjoittaja: Annika Palmari
Kirjapisteet: 2
Kirja: Kimi Räikkönen
Kirjan kirjoittaja: Kari Hotakainen
Kategoriat: 9.12. Elämänkerrat

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

KIMIN MIELEEN EI NÄE, MUTTA SEN MAISEMAN VOI ARVAILLA.

 

Ilmeetön ja eleetön jäämies, jonka suusta ei puhetta synny. Paitsi että syntyy. Ja paljon. Kirja paljastaa kylmän ja mystisen ihmisbrändin takaa aivan uuden persoonan: puheliaan, lämminhenkisen ja ennen kaikkea heittäytymiskykyisen ja eloisan miehen.

Yllättävintä oli se, että tämä oli ylipäätään yllättävä asia. Miksi olemme päätyneet uskottelemaan itsellemme, että kyseessä olisi jotenkin normaalista poikkeava, epäinhimmillinen persoona? Kaikkihan me tiedämme, että ralliauton ratin takana on aina lihaa ja verta, ihminen. Ainakin vielä nykyään.

Kimin menestyksen tiellä oli muutakin kuin vettynyt heinäpaali, johon Kimi törmäsi pikkupoikana ratkaisevassa kisassa. Olematon kielitaito, rahapula, ujous. Tällä yhdistelmällä päätyy usein tiskariksi tai halvan hotellin siivoojaksi. Mutta tämä kaveri päätyi formulalegendaksi. But how?

 

Räikkösen motiivit ovat täydellisen puhtaat menestyksen takana: hän halusi vain ajaa autolla hyvin ja kovaa. Kaikki muu on tullut vain tämän tavoitteen sivutuotteena, niin hyvä kuin pahakin. Varallisuus on Räikköselle merkityksetöntä mutta elämänlaatua parantavaa, kun taas kuuluisuus on hänelle täyttä tuskaa. ”Formula ilman haastatteluja olisi paratiisi” kommentoi hän alan julkista puolta. Tuntemattomana voi ajaa partaa tai ruohonleikkuria, ei seitsemän miljoonan euron autoa. Ilmojen herra, maan matonen, sanottiin Matti Nykäsestä. Sama ongelma pätee myös Räikköseen: auton ratissa maailman kuningas, mutta autosta noustessa alkavat haasteet. Talleille saapuessaan hyppelee Räikkönen innoissaan autojen seassa, mutta heti haastattelujen alkaessa muuttuu kehonkieli täysin: alkaa hermostunut niskan harominen ja apea ulosanti. Vauhdissa kukaan ei kysele, joten vauhti tulee säilyttää yllä, niin radalla kuin vapaa-ajalla.

 

Yksi asia tuli hyvin selkeäksi kirjan aikana: Kimi on oman tiensä kulkija. Muiden mielipiteet eivät häntä horjuta eikä häntä voi mielistellä tai taivutella. Myöskään Kimi itse ei alennu mielistelemään muita. Miksi puhua kaunistellen, jos sanat eivät ole totta? Rehellisyys maan perii, joten kun kaikki keinot on käytetty, kokeile totuutta. ”Missä olit Schumacherin palkintojenjaon aikaan?” ”Paskalla.” ”Jäätkö kaipaamaan formuloita?” ”En.” ”Mikä on ollut kisojen tylsin hetki?” ”Tämä.” Ja yleisö nauraa.

Kansainvälisen koruliikkeen omistaja Moko kertoi, ettei Kimi halua puhua töistään, mutta yrittää tehdä ne niin hyvin, että muut puhuvat. Eikä tähänkään mennessä Kimillä ole ollut tarvetta selitellä tekojaan, joten mies on taitanut onnistua tässä paremmin kuin hyvin.
Formulat ovat ehkä kuuluisin jossittelulaji. Aina puhutaan konditionaalissa: jos rengas ei olisi irronnut, jos moottori ei olisi hajonnut, jos kilpailija ei olisi ohittanut juuri kriittisessä tilanteessa. Kimi näyttää mallia täydellisestä asenteesta tällaisiin tilanteisiin: älä välitä ja jatka eteenpäin. Kun Kimi valtavien järjestelyjen jälkeen ei pääse ajamaan metriäkään moottorivian takia, hän vain kommentoi haastattelussa, että asia ehkä vähän ärsytti. Se siitä. Miksi tehdä numeroa asiasta, jota ei pysty muuttamaan? Ja kyllähän sen huomaa, ettei Kimi ole koskaan jäänyt vellomaan kokemiinsa vastoinkäymisiin, niin varmoin harppauksin hän on urallaan edennyt, vaikka tielle on osunut heinäpaalejakin suurempia esteitä.

Kun Hotakainen lähtee hotellilta Räikkösen kyydissä, on vauhti vähintään kaksinkertainen rajoitukseen verrattuna ja kuski puikkelehtii liikenteen seassa ohittaen jokaisesta kohdasta, joihin maallikko ei kuuna päivänä uskaltautuisi. Kuski on kuski, oli alla sitten rata tai autotie. Kilpailuvietti on niin syvällä, ettei sitä silmällä näe. Paitsi ratissa.

 

Räikkösen kylmän ja eleettömän kulissin takaa on nuoruusaikoina löytynyt myös railakas juhlija. Juhlinta on sittemmin vaihtunut perhe-elämään, ja elämän keskipisteen sijan jakaa tällä hetkellä sekä ajaminen että kaksi pientä lasta ja rakas vaimo. Perheen parissa Kimi on puhelias ja aktiivinen: isä innostuu leikkimisestä vähintään yhtä paljon kuin lapset. Varsinkin autoleikeistä. Kirja on tulvillaan toinen toistaan hurjempia ja hauskempia tarinoita Kimin tempauksista, niin töissä kuin vapaa-ajalla: välillä on menty nukkumaan kesken sopimuspalaverin, toisinaan syöksytty lentokentän läpivalaisukoneen läpi ja kerran kokeiltu mäkihyppyä sohvatyynyille Matti Nykäsen puku päällä. Meille näkyvä ulkokuori kätkeekin sisäänsä varsin veikeän huumorimiehen, jolta ei heittäytymiskykyä puutu.

 

 

Vahvin henkilöbrändi on totta ja siksi aina vahinko, sanoo Hotakainen. Kimi ei ole koskaan tavoitellut ja halunnut saamaansa legendaarista jäämiehen mainetta, johon kuuluu lyhytpuheisuus ja eleettömyys: se on syntynyt täysin itsestään. Ja näinhän legendat syntyvät: ei pakolla, vaan yksinkertaisesti totuuden hulvattomalla aitoudella. Me emme voi luoda omaa henkilöbrändiämme, sen luovat meitä ympäröivät ihmiset ja tapahtumat.

Kuten aiemmin sanoin, ralli on jossittelulaji, joten voimme kaikki oppia paljon Kimiltä, joka on oppinut välttämään tällaisen ajattelumallin haittoja. Menneiden mahdollisuuksien pohtiminen ei edistä tai ratkaise mitään. Sen sijaan tulisi keskittyä jatkoon. Kuinka tästä eteenpäin? Menestys ei tule virheiden tai epäonnisten sattumusten listaamisella. Se tulee tulevaisuuteen kohdistuneella katseella.

Kirjassa toistui jatkuvasti ihmisen menestyksen tärkein fakta: yhden ihmisen menestystarina on aina suuren ihmisverkoston tarina. Jokaisessa Kimin tarinassa uraa eteenpäin vievistä vaiheista on sama alku: ”olimme vanhempieni kanssa harjoituksissa”, ”veljeni Raimo tunsi erään henkilön ja tutustutti meidät”, ”Ystäväni Tapio auttoi”. Jokainen tarina painotti sitä totuutta, että mitään näistä asioista ei ole saavutettu yhden miehen voimin, eikä ilman muiden ihmisten apua tästä englantia sönköttävästä pikkukylän pojasta olisi koskaan kasvanut meidän kaikkien tuntemaa jäämiestä.

Voimme oppia myös paljon Räikkösen keskittymiskyvystä ja päättäväisyydestä omaan intohimoonsa. Kuinka moni meistä todella osaa elää hetkessä, keskittyä vain yhteen asiaan? Nykyään ihannoidaan multitaskingia. Mutta multitaskaajasta ei tule formulalegendaa. Hänestä tulee siivooja. Räikkönen on täydellinen esimerkki intohimon ja keskittymiskyvyn merkityksestä menestykseen. Mikään ei ole saanut hänen keskittymistään hajaantumaan silmien ehdottomasta kiintopisteestä: päästä ajamaan autoa kovaa.

 

TOISET SYNTYVÄT KULTALUSIKKA SUUSSA, TOISET JAKOAVAIN KÄDESSÄ.

Ratkaisevaa on vain se, tavoitteletko unelmiasi.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!