Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Kipinästä kohti liekkiä

Kirjoitettu 14.12.15
Esseen kirjoittaja: Claudia Kalin
Kirjapisteet: 2
Kirja: Liekeissä!
Kirjan kirjoittaja: Petteri Kilpinen
Kategoriat: 4. Johtaminen, 4.2. Johjajan / valmentajan taidot ja työkalut

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Driimillä ei ole kyllä ollut mikään paras syksy. Heikkoa läsnäoloa, johtajuuden puutetta ja tulovirran ehtymistä. Perinteistä kakkosvuoden vääntämistä luulisin, ollaan siinä kinthaalla ylittämässä valetiimivaihetta. Nyt kuitenkin ollaan alettu keskustella asioista, joten muutos on tulossa; kaikki ovat tyytymättömiä samoihin asioihin.


Johtajuus

Vihdoin ja viimein saimme puristettu meille kasaan uuden johtoryhmän. Muut roolit valittiin hitaasti, mutta varmasti, mutta tiimiliiderin rooli oli kyllä kiven alla. Nyt Jone kuitenkin lähti pestiin, mistä olen hyvin iloinen. Vajaalla miehitykselle ehdimme kokoontua jo muutaman kerran tämän vuoden puolella, mutta tositoimiin emme ole päässeet. Ensi vuosi alkaa kuitenkin joryn osalta tavoitteiden asettamisella.

”Johtamisessa tärkeintä on ihmispääoman ja työntekijöiden potentiaalin johtaminen. Kaikki muu seuraa sitä.”

Mutta miten innostamme muut? Ensinnäkin meidän on oltava sitoutuneita tehtäväämme. Tiimiläisemme ovat antaneet meille tämän vastuun, joten on käyttäydyttävä sen mukaisesti. Ja lisäksi jokainen joryssä oleva on itse halunnut rooliinsa, joten sen luulisin sitouttavan. Lisäksi meidän on oltava innoissamme. Siitä ei pahemmin taitaisi tulla mitään jos tiiliideri toteaisi tilanteen olevan paska, mutta I don’t care. Pitäkää tunkkinne.

”Kukaan ei voi inspiroida ketään, missään, koskaan, ellei ole itse ensin inspiroitunut.”

Meillä kaverijohtamisen ansioista johtaminen lähtee oikeastaan aina ihmisistä, mutta pystyisimme vielä parempaankin. Kirjassa sanotaan aika itsestään selvät asiat johtajuudesta: tehtävänä on rohkaista ja kannustaa. Monesti saattaa ikävä kyllä käydä niin, ettei arjessa jaksa aina tsempata toisia, kun on itselläkin stressaavaa. Ja ei sitä yli-ihminen tarvitse ollakaan, mutta johtajuuden mukana tulee vastuu jaksaa vähän pidempään kuin muut. Siinä on yksi meidän johtoryhmän ja koko tiimin hyviä puolia, että aina voi tukeutua toisiin saadakseen taas lisää voimaa. Ja viimeistään on vielä valmentaja, joka potkaisee taas liikkeelle.

Johtaja on se, joka viime kädessä uskoon jokaiseen ja koko toimintaa kun muilta alkaa usko loppua. Joryllä on aika vastuullinen homma.

 

Rohkeus

Jos pitäisi kuvailla Driimiä, en kyllä ensimmäisenä käyttäisi sanaa rohkea. Ainakin tuntuu, että ollaan firmana aika paljon mukavuusalueella. Yksilöinä tehdään enemmän rohkeita juttuja, mutta koko porukkana ei. Kirjassa kuvaillaan oivasti juuri meidän tilannetta: ”Kun meillä menee kohtuullisen mukavasti, rohkeus kehittämiseen katoaa. On suuri vaara, että jäämme menestyksen kynnykselle.”  Aiheesta löytyisi kirjasta vaikka kuinka monta sitaattia. Meidän pitää heittäytyä enemmän ja kokeilla asioita ilman varmuutta lopputuloksesta. Me ei olla niitä tyyppejä, jotka menee vahvarin lavalle kertomaan meidän uudesta upeasta ideasta. Me ollaan niitä, jotka istuu toimistolla ja viilailee suunnitelmia. Onneksi meillä on edes Bisnera, jonka eteen meidän on tuotava ei niin valmiita asioita ja he ovat meidän arvosteleva yleisö. Emme ole itse kovin röyhkeitä, mutta Bisnera tuo meissä esiin vähän taisteluhenkeä. Viimeisissä treeneissä kerroimme kumpikin ensi vuoden törkeän asiakkaisiin liittyvän lupauksen. Lisäksi asetimme omat tavoitteet tammikuun loppuu. Ulla toimii tuomarinamme siitä kumpi onnistui paremmin. Häviäjä maksaa sitten paintballpelin. Se oli harvoja kertoja tänä syksynä kun meihin tuli jotain eloa. Pieni kilpailu piristää.

 

Luovuus

En myöskään kutsuisi Driimiä maailman luovimmaksi tiimiksi. En sano etteikö meiltä löytyisi potentiaalia, mutta ehkä ympäristömme ei ole niin luovuuteen kannustava. Ideointiprosessi on aika herkkä, se vaatii, että ympäristö on vastaanottavainen. Muuten ei uskalla sanoa ajatuksiaan ääneen, pelkää, että joku tyrmää. Sitä olen meillä kyllä huomannut aika paljon, emme ole tylyjä, mutta kielteinen asenne on ollut monesti esillä tänä syksynä. Kirja kertoo luovuuden siis tarvitsevan itsetuntoa ja itsetunto muodostuu suhteessa toisiin ihmisiin. Eli tiimimme ilmapiirin merkitys on hyvin suuri. Olemmeko tarpeeksi hyväksyviä? Itse en ainakaan haluaisi kontolleni sitä, että joku ei takiani uskalla sanoa ajatuksiaan.

Toisaalta Pekka Himasen mallin mukaan luovuus rakentuu keskinäisen luottamuksen ja kunnioituksen varaan. Jälkimmäistä meiltä löytyy aika hyvin, mutta luottamus ei ole täysin kunnossa. Pohdiskelimme tällä viikolla asiaa tyttöjen kanssa ja tulimme tulokseen, että luottoa on koko tiimiin, mutta kaikkiin yksilöinä ei. Luottamus rakentuu pikkuhiljaa tekojen kautta ja yhtä lailla hajoaa tekemällä jotain väärin. Luotto kehenkään tiimistämme ei ole kadonnut, mutta ei ole ollut tarpeeksi tekoja.

Varmasti avainsana tähänkin on se, mitä emme ole kuluneina kuukausina päässeet tekemään eli keskustelu. Ihmisille pitäisi päästä kertomaan, että se on pääasia, että lähdet kokeilemaan. Avaa suu ja tee jotain. Kuten aiemmin mainitsin; pitää rohkaista ja kannustaa. Ja uskoa toiseen ihmiseen. Aika harva ihminen jaksaa pakertaa yksin eteenpäin jos joku ei tue matkalla.

 

Kasvu

Oikealla johtajuudella, hurjalla rohkeudella ja luovuudella päästään kasvuun. Paasaan monesti siitä, että nykyhallituksen pitäisi mielestäni ymmärtää, että vuosia jatkunut leikkaaminen ei vain johda mihinkään. Pitäisi panostaa kasvuun, esimerkiksi uusien yritysten syntymiseen. Driiminkin pitäisi lähteä rohkeammin tavoittelemaan haastavampia sfäärejä.

”Kasvun tavoittelu on tärkeää, sillä se luo sisäistä energiaa”

Ja tämä kasvun energia sitten inspiroi ihmisiä ja sitouttaa. On meillä jo haaveita mennä Etelä-Afrikkaan tekemään töitä, mutta se on ilmaistu vähän liian laimeasti. Se tuntuu niin isolta jutulta, että sitä pelkää sanoa ääneen, koska pettymys on suuri, jos ei onnistutakaan. Mutta meidän pitäisi vaan ryhtyä taistelemaan yhdessä kovempaa. Sitten jos emme pääse matkaan, kyse ei ainakaan ole siitä, ettemmekö olisi yrittäneet. Täytyy uskoa suurta Michelangeloa:

”Suurin ongelmamme ei ole se, että asetamme tavoitteen niin korkealle, että se jää saavuttamatta, vaan se, että se on niin matalalla, että saavutamme sen.”

 

PS. Mikä oli siis Driimin törkeä lupaus ensi vuoden tammikuulle asiakaskenttään liittyen?

  • Asiakas Etelä-Afrikkaan, kolme projektia meneillään tammikuun loppuun mennessä.

+ Asiakasaamupalalta (21.1.) 7 kauppaa

 

Tagit: , , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!