Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Kirja, joka saattoi pelastaa elämäni

Kirjoitettu 19.06.18
Esseen kirjoittaja: Anna-Mari Back
Kirjapisteet: 3
Kirja: Stumppaa tähän + Ted Talk
Kirjan kirjoittaja: Allen Carr
Kategoriat: 9. YPK:n ulkopuoliset

Kirja, joka saattoi pelastaa elämäni, 4.0 out of 5 based on 1 rating
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 4.0/5 (1 vote cast)

Olen tiennyt Stumppaa tähän -kirjan olemassaolosta jo vuosia. Olen hiplaillut sitä kirjakaupoissa ja ajatellut, että ei vielä. Vielä ei ole sopiva aika, enkä ole valmis luopumaan rakkaasta ystävästäni, tupakasta. Luin kirjan kannesta kanteen ja voin vihdoin ylpeänä todeta, että en enää kuulu tupakoitsijoiden surulliseen joukkoon. Nyt mietin vain miksi, oi miksi, odotin niin pitkään?

Olen lopettanut monta kertaa ennenkin. Olen aina tehnyt asiasta päähäni todella ison numeron miettien jatkuvasti sitä, kuinka pitkään minäkin hetkenä olen jo selviytynyt ilman tupakkaa. Monesti olen ollut tammikuun tupakoimatta ja aloittanut kuitenkin helmikuun ensimmäinen päivä uudestaan. Olin raskausajan ja sen jälkeen kuukausia täysin ilman tupakkaa ja sitten taas pikkuhiljaa repsahdin. En ole ollut valmis tekemään loppuelämän päätöstä. Olen aina pelännyt elämää ilman tupakkaa, sillä minusta todella tuntui siltä, että en nauttisi elämästä yhtä paljon ilman tupakkaa. Koin, että aamun paras hetki on, kun saa käydä rauhassa tupakalla tai, että ruoka ei maistu miltään, jos sen jälkeen ei saa käydä tupakalla. Miltä viini maistuisi, jos sen kanssa ei saa tupakkaa? Nehän kuuluvat yhteen!
Olen ollut nuoresta lähtien juhlatupakoitsija. Minulla ei ikinä ollut omaa askia, mutta saatoin saada kavereiltani muutaman, niinä iltoina, kun lähdimme ulos. Siitä ei tullut minulle ikinä tapa. Kerran ostin kuitenkin oman askin, josta jäi tietysti yli juhlaillan jälkeen. Asuin silloin asunnossa, josta omasta huoneestani oli suora pääsy parvekkeelle ja parvekkeella oli edellisen illan jäljiltä tuhkakuppikin. Mietin mielessäni, että mikäs siinä, parvekkeella on kiva istuskella ja kai sen yhden askin voi loppuun polttaa. VIRHE. Sen jälkeen tajusin, että ”tupakointihan on kivaa” myös tavallisinakin päivinä, eikä pelkästään juhliessa. Olin tuolloin muistaakseni 21-vuotias tai hieman päälle, eli aloitin suhteellisen myöhällä iällä tupakoimaan säännöllisesti. Loppujen lopuksi tupakointi ei ikinä ollut kivaa, vaan se oli valhe, jota syötin itselleni. Jäin ainoastaan koukkuun nikotiiniin. Nyt olen 27 -vuotias ja kuten mikään vuosia kestävä on off- suhde ei ole hyvästä, niin ei myöskään sellainen tupakan kanssa. On aika erota lopullisesti ja lopettaa jahkailu.

Miten tupakointi vaikuttaa negatiivisesti työntekooni ja muuhun elämään?

Koin aina, että tupakointi auttoi hermojeni kanssa. Mutta en tajunnut, että syy hermojen kiristymiselle oli nimenomaan tupakoimattomuus. Eli tässä oli lääke, joka myös aiheutti itse sairaudenkin. Usein Tiimiakatemian treeneissä odotin taukoa, jotta pääsen tupakalle. Jos tauolle pääsy venyi, alkoi keskittymiseni harhautumaan, sillä tarvitsin jo annokseni nikotiinia. Jos en kerkeäisi aamulla tupakoimaan ollenkaan, olisi päiväni ollut täysin pilalla siihen hetkeen asti, että saan seuraavan annokseni nikotiinia. Tupakoimattomuus siis vaikutti paljon mielialaani ja keskittymiskykyyni. Olin kotonakin usein todella hermostunut ilman syytä ja nyt tajuan sen kaiken johtuvan tupakasta.

Lisäksi tupakoiminen aiheutti ihan perinteisiä aikataulukiireitä. Ihan sama kuinka pommiin olisin nukkunut aamulla, en olisi voinut jättää aamutupakkaa välistä. Mieluummin juoksin lopun matkaa, kunhan kerkeän saada annokseni nikotiinia. Monesti jos oltiin porukalla lähdössä jonnekin, piti aina ensin tupakoida ennen lähtöä ja tupakoimattomat joutuivat odottelemaan. Kaikkialla oleminen ja lähteminen oli älytöntä säätämistä sen takia, että aina piti keretä tupakoimaan.

Tärkein paha asia, mikä tupakoinnista koituu, on esimerkki, jonka annan lapselleni. Kaikki lapset vihaavat tupakointia ja heidät on helppo saada lupaamaan, etteivät ikinä aloita tupakointia. Silti lapset jossain vaiheessa saattavat aloittaa tupakoinnin, kun tajuavat parin ensimmäisen pahan tupakan jälkeen jääneensä koukkuun. Tähän on paljon suurempi todennäköisyys, jos lapsella on vanhempi, joka tupakoi.

Toki myös varmasti haisin pahalta tupakan vuoksi ja etenkin ulkovaatteisiin pinttyi tupakan inhottava haju. Lisäksi en koe, että tupakoiva ihminen näyttäisi erityisen edustavalta ja olen varmasti saanut paheksuvia katseita jos olen sattunut tupakoimaan kadulla. Astmaattikona tupakointi ei todellakaan tee minulle hyvää. Hengitysvaikeudet pahenevat entisestään ja sairastelua on enemmän kaikkien muiden terveys – ja tautiuhkien lisäksi. Lisäksi tuhlasin vuodessa miltei tuhat euroa tupakkaan; sillä summalla voisi tehdä vaikka mitä hienoa.

Miksi en ole onnistunut aiemmin?

Kävin kerran juttelemassa koulumme terveydenhoitajalle, koska todella halusin lopettaa tupakoinnin. Oletin, että hänellä on jokin poppaskonsti takataskussa, jonka avulla saisin voiman lopettaa. Näin ei tietenkään ollut. Terveydenhoitaja sanoi, että odota elämässäsi sellaista aikaa, joka on seesteinen ja jolloin ei ole niin paljona stressaavia asioita. Silloin on hyvä lopettaa. Varmasti tuossakin ajatuksessa on pointtinsa ja joillekin se voi toimia, mutta minulle se oli vapautus. Ajatelin aina, että sellaista aikaa ei tule ja siihen voi vielä mennä monta vuotta. Lopulta sitä seesteistä aikaa ei oikeastikaan koskaan tule ja tupakointia ei lopeteta. Loppujen lopuksi olen myös sitä mieltä, että kerrassaan ikinä ei tule sopivaa aikaa lopettaa tupakointi. Aina on jokin projekti tai muu asia menneillään, mitä voi pitää tekosyynä tupakan tarvitsemiselle.

Lisäksi terveydenhoitaja kertoi tarinan keuhkoahtaumatautiin kuolleesta sukulaisestaan ja siitä, kuinka kamala tapa se oli kuolla. Kuuntelin tarinan ja poistuessani sytytin tupakan. Monet ajattelevat, että pelottelu taudeilla ja inhottavat kuvat askien pinnassa saisivat lopettamaan, mutta asia ei todellakaan ole näin. Kaikki tupakoitsijat todella tiedostavat riskit ja ovat nähneet samat kuvat mustuneista keuhkoista kuin jokainen. Se ei hetkauta, sillä riippuvuus on suurempi kuin tautien riskin pelko.

Tajuan nyt, että asenteeni lopettamiseen on aina ollut väärä. Olen lähtenyt liikkeelle peläten pahinta ja miettiväni, miten tulen pärjäämään. Olen ladannut puhelimeen apin, jolla seuraan tismalleen kuinka monta tuntia olen ollut tupakoimatta ja seurannut sitä herkeämättä. Olen odottanut sitä taianomaista hetkeä, kun yhtäkkiä tajuan, että en enää kaipaakaan tupakkaa. Sellaista hetkeä ei vain koskaan tullut, kun asenteeni oli niin väärä.
Lisäksi aina aiemmin lopettaessani olen sallinut itselleni juhlatupakoinnin, koska olinhan aina ennenkin pystynyt siihen, että poltin vain ulkona ystävien kanssa tai erityisissä tilanteissa. Nyt kun olen lopettanut, niin olen tosiaankin lopettanut kokonaan. Poikkeukset säännöistä pitävät riippuvuutta yllä ja saavat repsahtamaan aina vain uudestaan. Tuleva juhannus on ensimmäinen kerta koko elämäni aikana, kun lähden juhlimaan ystävieni kanssa ilman, että poltan yhtäkään tupakkaa. Aiemmin olisin ajatellut, että kamalaa, en voi nauttia hauskanpidosta ilman tupakkaa. Nyt ajattelen, että vitsi miten siistiä! Olen vapaa nikotiinin orjuudesta kokonaan ja lopullisesti. Tupakka ei saa viiniä maistumaan paremmalta vaan tupakoimattomuus saa sen maistumaan paremmalta.

Miten saada läheiset lopettamaan?

Olen sitä mieltä, että sellainen ihminen, joka ei ole itse tupakoinut, ei voi oikein hyvin neuvoa toista lopettamaan. Taudeilla pelottelu ja rahan säästö -kommentit eivät auta, eikä se, että kysytään miksi et vain päätä lopettaa. Nikotiini on niin vahvasti riippuvuutta aiheuttava tuote, että sitä ehdoin tahdoin poltetaan, vaikka tiedetään kaikki faktat. Täytyy olla itse kokenut ja nähnyt, se kierre, jonka tupakointi aiheuttaa, jotta sitä todella ymmärtää. Stumppaa tähän -kirjan kirjoittaja poltti ennen SATA SAVUKETTA PÄIVÄSSÄ ja siirtyi siitä suoraan nollaan savukkeeseen päivässä. Hän todella tietää mistä puhuu. Paras apu lopettamiseen ei löydy nikotiinikorvaustuotteista tai taudeilla pelottelusta. Paras apu löytyy tästä kirjasta! Sen voi lukea niin tupakoimattomat kuin tupakoijat. En voi kertoa kirjan sisällöstä sen enempää, koska tekijänoikeudet kieltävät sen. Mutta jos vain kirjan saa luettua alusta loppuun ja ohjeita noudatettua, on lopettaminen 95 prosentin varmaa tehtyjen tutkimuksien perusteella. Itse mietin tällä hetkellä, että miksi ihmeessä välttelin niiin monta vuotta kirjan lukemista? Sama asia, kuin silloin kun hankin piilolinssit ja huomasin yhtäkkiä oikeasti näkeväni kaikkialle; silloinkin mietin miksi ihmeessä en tehnyt tätä aiemmin. Pelkäsin luopuvani hyvästä ystävästäni tupakoinnin kohdalla, mutta nyt tajusin eroavani murhaajastani.

Kuinka päästä eroon huonoista tavoista, muistakin kuin tupakasta?
https://www.ted.com/talks/judson_brewer_a_simple_way_to_break_a_bad_habit

Ihmisillä on olemassa monenlaisia pahoja tapoja. Toisille se on tupakointi, toisille herkuttelu ja toisille esimerkiksi se, että on vaikea keskittyä kuuntelemaan tärkeää esitystä. Esimerkiksi meille tiimiakatemialaisille, se voi olla sitä, että treeneissä tekisi mieli vilkuilla ennemmin puhelimesta saapuneet viestit, kuin antaa kaikkensa yhteiseen dialogiin. Tiedämme näiden tapojen olevan epäsuotuisia meille ja että elämämme olisi paljon parempaa, jos jättäisimme välistä houkutuksen toteuttaa niitä. Silti jatkamme tapojamme.

Tämä johtuu evoluutiosta. Näemme palan kakkua ja ajattelemme, jes ruokaa! Syömme kakun palan ja meille tulee todella hyvä olo. Seuraavan kerran kun olemme surullisia tai haluamme muuten vain hyvän olon, syömme taas saman kakun palan. Sama pätee tupakkaan ja kännykän vilkuiluun, haluamme saada hyvän olon.

Usein pahoista tavoista halutaan eroon tahdonvoiman avulla, mutta tässä Ted Talkissa esitellään erilainen mindfullnes -tapa. Kun alkaa tekemään mieli kakkua tai tupakkaa tai muuta sellaista, pysähdytään hetkeksi ja kuunnellaan omaa kehoa ja mieltä. Mitä tunnet ja mietit juuri sillä hetkellä, kun himo iskee päälle? Onko olosi levoton tai tunnetko vatsassasi pistoksen? Kun tupakoit pysähdy miettimään miltä se oikeasti maistuu ja haisee? Mieti tarkasti minkälainen olosi on sen jälkeen, kun olet toteuttanut tapaasi? Mieti mitä se aiheuttaa sinulle. Kun näet totuuden kirkkaasti, on helppoa päästä irti vanhoista tavoista ja aloittaa uusi.

Omalla kohdallani tupakoidessa olisin tajunnut, että ensin tunnen levottoman olon ja en pysty keskittymään kunnolla. Ajatukset kulkevat tupakkaan. Menisin tupakalle ja tajuaisin, että tupakka haisee pahalle ja maistuu savulta. Tuntisin, kuinka sen jälkeen on vaikea hengittää ja toisinaan tulisi niin huono olo, että täytyy mennä sängylle makaamaan tai tuntisin huimausta. Kuulostaa hullulta, että tuollaista tapaa jatkaisi aina vain, eikös? Mutta minä en kiinnittänyt huomiota näihin asioihin vaan sivuutin ne kokonaan.

Yksinkertaisesti: Havaitse halusi, ole utelias sitä kohtaan, koe irtipäästämisen ilo ja toista.

Tagit:

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!