Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Kirja mitä kaikki hehkuttavat

Kirjoitettu 31.01.18
Esseen kirjoittaja: Tanja Jämsä
Kirjapisteet: 3
Kirja: Voittamisen anatomia
Kirjan kirjoittaja: Oskari Saari
Kategoriat: 4.3. Johtamisen ja organisaation kehittämisen työkalut, 5.1. Valmentaminen, 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen, 8.4. Ihmisen tulevaisuus, 9.12. Elämänkerrat

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Voittamisen anatomima

Aki Hintsa

Voittamisen anatomiasta on tullut suorastaan ilmiö akatemian arjessa ja puskaradiossa, mikä sai minutkin kiinnostumaan kirjasta ja kokeilemaan sen myötä myöskin äänikirjojen kuuntelua, sillä sieltä muutkin olivat tämän kirjan kuunnelleet. Voinkin todeta, että hype ei ollut aiheetonta. Kirjan ensimmäinen kappale kertoi pohjustusta formulamaailmasta, mikä itselleni vaikutti siten, että kirjana olisin varmasti jättänyt lukemisen siihen. Äänikirjana kappale meni kuitenkin nopeasti ohi ja päästiin minua kiinnostavaan vaiheeseen, missä Aki Hintsan nuoruuden tarina ja ammatin harjoittaminen olivat pääroolissa. Hänen kokemuksensa tekivät minuun vaikutuksen ja nappasivat täyden keskittymiseni ja mielenkiintoni Hintsan tarinaa kohtaan.

 

Identiteetti

 

Voittamisen anatomia kertoo siitä, mitkä elementit tekevät voittajan. Miten sekä urheilussa että liike-elämän kiireissä tulee muistaa perus elementit terveydestä ja elämää ohjaavasta kipinästä. Hintsan tapa toimia asiakkaittensa kanssa oli erittäin henkilökohtainen, mutta kaikki lähti aina liikkeelle kolmesta perus kysymyksestä:

 

  1. tiedätkö, kuka olet?
  2. tiedätkö mitä haluat?
  3. kontrolloitko itse omaa elämääsi?

 

Äkkiseltään vastauksiin on helppoa vastata pintapuolisilla seikoilla, mutta jos pureudutaan syvemmälle, kysymyksistä tulee jo huomattavasti haastavampia. Nämä kolme kysymystä saivat minut pohtimaan omaa tekemistäni ja ylipäätään elämääni. Tiedänkö todella, kuka olen? Tiedänkö oikeasti mitä haluan? Kontrolloinko itse omaa elämääni vai menenkö sittenkin muiden pillien mukaan? Nämä pohdinnat ahdistavat minua ihan valtavasti ja meinasivatkin ajaa minua turhan synkeisiin vesiin. Nyt olen päässyt jo turhasta synkistelystä yli, mutta kysymyksiin en osaa vieläkään vastata. Luulen tietäväni, kuka olen, mutta en todellakaan osaa olla varma olenko oikeassa, vai kuvittelenko vain? Menenkö tässä ajatusmallissa minulle syötettyjen ajatusten mukaan vai olenko aidosti se, kuka olen? Tätä pohdin itseasiassa jo aikaisemmassa reflektiossa, kun luulin saaneeni asiaan ratkaisun, mutta nyt en olekaan täysin varma asiasta. Tottakai se, mitä kirjoitin oli totta, mutta en tiedä onko kyse jostain vielä suuremmasta. Oma identiteettini ei ole vielä valmis ja se on asia, mikä minun on hyväksyttävä ja rakennettava pikkuhiljaa.

Haluanko oikeasti näitä asioita mitä teen nyt ja mitä tavoittelen? Miksi oikeastaan tavoittelen asioita mitä tavoittelen? Tässä tulee mieleen start with why periaatteen kysymysten asettelu ja sen soveltaminen omaan itseeni ja tekemiseeni. Ja vastaus toiseen kysymykseen on ei. En oikeasti tiedä mitä haluan.

Melkeinpä inhottavin näistä kysymyksistä oli tämä kolmas. Kontrolloinko itse omaa elämääni? Tämä kysymys havahdutti minut alun perin ja sai minut kyseenalaistamaan myös kaksi ensimmäistä kysymystä. Mitä asioita kontrolloin? Loppuseltaan todella vähän. Elämästäni ja aikataulustani murto-osa rakentuu syvälle sisälle minua koskettaviin asioihin ja harrastuksiini. Suurin osa asioista mitä teen päivieni aikana, ovat muilta tulleita asioita mihin minut on innostettu mukaan, mutta mitkä asiat ovat sellaisia, mitkä ovat todella osa minua ja identiteettiäni? Muutamia identiteetilleni ominaisia asioita, mitä äkkiseltään tulee mieleen ovat moottoripyörä (jota en enää omista), nyrkkeily (mitä en nykyisin enää harrasta, en tiedä miksi), lukeminen (nykyisin luen ainoastaan kirjoja mistä saan kirjapisteitä), matkustaminen (ei ole rahaa), maalaaminen (minulla ei muka ole aikaa, mikä on jokin keksimäni tekosyy), leffat (joita tulee katsottua ainakin kerran viikossa) ja käsityöt (mitä onneksi kerkeän kutomisen muodossa tekemään!). Yksi uusi tavoitteeni voisikin koskea identiteetilleni ominaisten asioiden tuomista takaisin elämääni. Teen kyllä arjessa kaikkea kivaa, mutta kaipaan itsestäni lähtöisin olevaa innostusta ja kiinnostusta harrastuksiini.

Jokin näissä kysymyksissä herättää minussa kapinahenkeä itseäni ja tämän hetkistä elämäntilannettani ja tekemistäni kohtaan. Olisi erittäin houkuttelevaa ottaa ja repäistä ja pyöräyttää koko oma maailma ja todellisuus päälaelleen. Kunnon extemporee hastalavista ja adios amigos meinigillä pistäis ranttaliksi ja aloittais jotain aivan uutta täysin tyhjästä. Vitsi ois ihana ajatus! Harmikseni olen kuitenkin 80 % ajastani realisti ja siksi tyydyn usein oravanpyörässä pyörimiseen, kunnes aika on oikea ja loput 20 % ottaa vallan. Sitä odotellessa.

Haluan pohtia näitä kysymyksiä kevään aikana kunnolla ja kun olen saanut jotkin oikeat konkreettiset vastaukset, haluan rakentaa elämäni niiden pohjalta.

 

Terveys

 

Vielä identiteettikysymyksiä mielenkiintoisempaa Hintsan kirjassa oli mielestäni hänen näkemyksensä terveydestä ja elämänhallinnasta. Kuinka paljon stressi ja yleinen psyykeemme vaikuttaa terveyteemme fyysisesti ja miten ylipäätään tunnistaa tällaiset asiat arjessa.

Tarinassaan Hintsa kertoo naisesta, joka tuli hänen klinikalleen kipeän polven takia. Suurin osa lääkäreistä toimii tässä tapauksessa tekemällä polveen liittyvät tutkimukset, diagnosoi ja määrää tarvittavan hoidon, mikä yleensä on lääkehoito ja kuntoutus tai leikkaus. Tämän kyseisen naisen kohdalla huomattiin kuitenkin, että oli muitakin asioita, mitkä eivät olleet kohdallaan. Lähdettiin selvittelemään syvempiä ongelmia, mitä naisen elämässä oli. Kävi ilmi, että nainen oli ylityöllistetty ja uskomattoman stressaantunut. Stressi oli jo niin kovaa, että se oli alkanut oireilemaan fyysisesti, muun muassa luomalla turvotusta ja kovaa kipua polveen. Naiselle luotiin elämänhallinnan ohjeet ja pikkuhiljaa niitä noudattamalla, nainen sai elämänsä kasaan. Kuudessa kuukaudessa hän oli jo kuin toinen ihminen ja polvivaivakin oli parantunut itsestään.

Tämä tarina oli mielestäni todella mielenkiintoinen, koska en ole koskaan ennen ymmärtänyt, kuinka syvältä jotkin vaivat voivat olla lähtöisin. Miten pienet asiat päiväjärjestyksessä, kuten syöminen tai unen määrä, voivat vaikuttaa pitkällä aikavälillä erittäin vahvasti.

 

Nukkuminen on ollut minulla jo pidemmän aikaa riittävää (ellei jopa ajoittain liiallista), sillä rakastan nukkumista. Ja sitä, kun nousee aamulla ylös levänneenä, eikä kuten kauan aikaisemmin tein noustessani ylös ainoastaan sen voimalla, että lupasin itselleni päiväunet heti kun niihin vain liikenisi mahdollisuus. Levännyt olo aamulla ja aamurutiinit sekä kahvi hyvällä mielellä ovat minun päivieni vahva perusta, mistä aion pitää kiinni. Voisin kuitenkin ottaa lisäksi aamulle puolisen tuntia lisää aikaa herätä aamujoogan ja aamupalan parissa. Söin ennen aamupalan säännöllisesti, mutta tapa loppui, kun huomasin, ettei päivälleni tullut muuta eroa aikaisempaan kuin parikymmentä minuuttia lisää nukkuma-aikaa. Unta rakastavana ihmisenä valitsin lisäajan nukkua, vaikka nukunkin yössä useimmiten seitsemästä ja puolesta kymmeneen tuntia. Huonona yönä nukun seitsemän tuntia ja silloin yleensä olen aamulla normaalia väsyneempi. Kuitenkin voin todeta vielä loppuun, että tulee kyllä nukuttua tarpeeksi.

Ravinto on myös erittäin tärkeä asia arjessani, mutta siitä lipsun huomattavasti herkemmin kuin nukkumisesta. Tiedän aika paljon mitä hyvällä ruokavaliolla tarkoitetaan ja mitä ravintoa minun tulisi päivän mittaan saada. Poikaystäväni on terveysintoilija ja rakastaa ruuanlaittoa, mikä tekee terveellisen ruokavalion noudattamisesta helppoa aina kotona ollessa. Ongelmat tulevatkin sitten kun olen itsekseen kotona tai töissä, jolloin perusperiaate on saada päivän aikana jotain ravintoa ennen kuin koneisto sammuu. Joskus en syö päivän aikana läheskään tarpeeksi ja se näkyy illalla väsymyksenä, päänsärkynä ja kiukkuisuutena. Joskus taas syön todella huonosti muuten, mikä ei ole niin huono kuin syömättömyys, mutta aiheuttaa velttoa oloa, eikä edistä työntekoa niin paljon kuin terveellinen ruoka. Myös ateriatuet sanelevat ruoka-aikoja aina välillä, mikä tekee joskus sen, että lounas ja päivällinen ovat liian lähekkäin ja niillä tulee ahdettua hillitön määrä ruokaa perus köyhän opiskelijan tavoin. Parasta olisikin muistaa aina ottaa jokin hedelmä mukaan ja syödä se välipalana, kun nälkä iskee. Pahinta on se, kun yllättävään nälkään keksii hakea lähikaupasta oikein majoneesisen kolmioleivän, mikä on kuin e-koodin ja rasvan sekainen vehnäpläjäys. Tähän syyllistyn aivan liian usein. Säännöllisen ateriarytmin ja terveellisen perusruuan syömisen lisäksi suurena haasteenani on ollut minun makeanhimoni.

Olin pienenä todellinen sokerihiiri. Puolet soluistani ovat varmaan rakentuneet puhtaasta valkoisesta sokerista silloisen hedelmäkarkkien ja kakkujen syönnin seurauksena. Onneksi pääsin pahimmasta sokeririippuvuudesta eroon muutama vuosi sitten poikaystäväni avustuksella. Ja riippuvuudella tarkoitan oikeasti riippuvuutta vieroitusjakson kammottavine sokerinhimokohtauksineen. Esimerkkinä kaupassa käydessä en puoleen vuoteen yksinkertaisesti pystynyt kävellä karkkihyllyjen välistä vaan valitsin aina toisen käytävän. Vasta puolen vuoden jälkeen pystyin kävellä karkkihyllyjen välistä ilman suurta henkistä tuskaa. Nykyisin minulla ei enää ole samanlaista pakottavaa tarvetta saada herkkuja, vaikkakin tilaisuuden tullen harvoin niistä kieltäydyn. Tavoitteeni on kuitenkin minimoida valkoisen sokerin käyttö päivittäisessä elämässäni ja suosia muutenkin luonnonmukaisia tuotteita prosessoidun sijaan. Eineksiä en haluaisi syödä ollenkaan ja mitä tuoreempaa ruoka on sitä parempi.

 

Liikunta

Päivittäinen perusliikunta on tärkeää. Nykyisin muutettuani kauemmaksi toimistosta asumaan, tulee askelia kerryttyä huomattavasti aikaisempaa helpommin. Myös pyörällä matka taittuu näppärästi ja omalla pyöräilytahdillani syke nousee ihan näppärästi nopean matkani aikana. Myös kauppaan on sen verran kotoa matkaa, että pieneksi kävelylenkiksi voi senkin jo laskea. Haasteeni on liikunnan saralla lähinnä perusliikunnan lisäksi tulevan tavoitteellisen liikunnan säännöllistäminen ja intohimon löytäminen siitä. Ole viitisen vuotta harrastanut pääsääntöisenä liikuntamuotonani salilla käymistä ja olen aina kokenut sen helppona ja ihan mukavana liikuntamuotona. Ihan mukava ei kuitenkaan oikein innosta säännölliseen treenaamiseen ja työt menevät usein salin edelle. Tarvitsisin viikkoihini pitävän säännöllisen rytmin, jolloin ei tarvitsisi edes miettiä mennäkö salille vai ei, vaan sitä vain menee liikkumaan.

Suunnitelmanani voisikin olla perusliikunnan lisäksi tavoitteen luonti treenaamiseeni ja treenaamisen säännöllistäminen kolmeen treenikertaan viikossa. Kehonhuoltoa aion toteuttaa joogaamalla tai venyttelemällä päivittäin. Lisänä pinkkuvuoden highroller projektista saatu mallikappale on hyvänä apuna lihasten palautumisessa. Kun saan nämä kaikki toteutumaan säännöllisesti, luulen olevani jo ihan ok peruskunnossa. Tätä jatkamalla koko elämäni, voin luultavasti vanhana mummona hyvillä mielin paistatella päivää Karibian auringon alla pitkään ikään asti.

Treeneihin haluaisin tuoda joskus kivana pikku yllärinä kävelypalaverin osaksi treenejä. Esimerkiksi puolesta tunnista tunnin lenkkiin voisi olla hauska lisä ja rakentaa mukavan muiston pidemmäksikin aikaa. Toivottavasti kukaan ei jätä tulematta treeneihin sen takia (minkä tiedän olevan kyllä mahdollista, joten en aio kertoa etukäteen milloin kävelylenkki on mahdollisesti tulossa. Hehhehhee).

 

Käytännössä siis tämä kaikki kirjoittamani pohdinta ja tavoitteet suuntaavat minua kohti elämänhallintaani ja identiteettini löytämistä. Stressin hallinnasta en vielä puhunut, mutta se saa nyt jäädä tästä reflektiosta, vaikka onkin erittäin tärkeä osa oman elämäni hallinnassa ja töideni tekemisessä. Tavoitteeni pitkälle aikavälille on luoda itselleni tasapainoinen elämä, jossa minä olen niskanpäällä. Oravanpyörään en myöskään halua jumittua siten, että se hallitsee elämääni, enkä halutessani pääsisi siitä pois. Haluan olla oman elämäni valtias.

Tagit: , , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!