Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Kitara ja moottorisaha – innovaation parhaat työkalut

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Pitkän tauon jälkeen päätin aloittaa taas kirjoittamisen. Musiikki on ollut aina lähellä sydäntäni, mietin sitä lähes päivittäin. Musiikissa minua kiinnostaa luovuus. Oikeastaan tämä kiinnostus ei rajoita pelkästään musiikkiin. Luova prosessi yleensäkin on aiheena kiehtova. Käytänkin merkittävän osan vapaa-ajastani katselemalla mielenkiintoisten tyyppien, muusikoiden kuin myös esimerkiksi ohjaajien ja muiden taiteilijoiden, haastatteluja heidän prosessistaan. Mieleeni muistui jokin aika sitten katsomani video, jossa säveltäjä ja sound designer Mick Gordon puhuu sävellysprosessistaan, tuotantotekniikoistaan, asiakkaan tehtävänannon ja toteuttajan toteutuksen suhteesta, sekä luovuuden filosofiastaan säveltäessään musiikkia DOOM-videopeliin. Päätin katsoa videon uudestaan. Lisäksi luin tueksi Kari Uusikylän kirjan Luovuus kuuluu kaikille.

Mick Gordonin saama tehtävänanto sävellykselle oli seuraava:

  1. Tee musiikkia, jota kukaan ei ole kuullut koskaan aikaisemmin.
  2. Sen täytyy sopia peliin täydellisesti.
  3. Miljoonien fanien täytyy rakastua siihen välittömästi.

Tietävätkö asiakkaat aina mitä he haluavat?

Tämän lisäksi Gordon sai vielä sound design-muistion, jossa kerrottiin Doomin olevan peli demoneista Mars-planeetalla ja haulikolla varustetun pelaajan tehtävä on lähettää demonit takaisin Helvettiin. Dokumentissa mainittiin myös, että sound design-tiimi rakastaa syntetisaattoreita, eikä pelin musiikkiin haluta ollenkaan kitaroita. Jos tuntee ollenkaan Doom-pelisarjan historiaa, tietää, että kitarat ovat olleet suuri osa sen historiaa. Rakastuvatko miljoonat fanit välittömästi tuotteeseen, jos siitä otetaan ehkäpä se keskeisin elementti pois? Rohkenisin väittää, että eivät ainakaan välittömästi.

”1. Tee musiikkia, jota kukaan ei ole kuullut koskaan aiemmin”

Ruokkiiko kaavoihin kangistuminen luovuutta? Muuttuuko lopputulos, jos prosessi on aina sama?  Gordonin mielestä ei. Onhan tässä omasta mielestäkin perää. Voidaanko me tiiminä tuottaa asiakkaalle synnytyksissä ennennäkemätöntä materiaalia, jos prosessi on aina sama? On huomattu, että ei. Gordon antaa puheessaan oivan esimerkin; jos elokuvasäveltäjä saisi tämänkaltaisen tehtävänannon, hän todennäköisesti kaivaisi koneeltaan tutun pohjan, johon lisäisi valmiita Demoni-ääniä sekä Mars- ja Helvetti-äänimaailmaa. Tällöin lopputulos olisi lähinnä saanut vain vaikutteita tehtävänannosta, mutta saman tutun aina käytetyn prosessin takia ei mitään muuta.

”Muuta prosessia, niin muutat lopputulosta” – Mick Gordon 2017

Prosessin muuttaminen ei tietenkään ole helppoa, se voi olla jopa pelottavaa. Ja se mitä pelätään, on epäonnistuminen. Kuten Gordon mainitsee, prosessin muuttaminen on käytännössä kaiken sen tiedon ja kokemuksen sivuun laittamista, jota meille on jo kertynyt. Jos prosessilla on saavutettu mukiinmenevän kohtalaisia tuotoksia, johon kaikki ovat tyytyväisiä ja suhtautuvat ”onpahan nyt tehty alta pois”-asenteella, miksi muuttaa niitä? Jos työ on tuottanut hedelmää aiemmin, miksi muuttaa sitä? Jos tiimin ideointisynnytyksillä on saatu tuloksia, miksi muuttaa sitä? Mutta kuten meidänkin tiimissämme on huomattu, tähän prosessiin saatetaan helposti jämähtää. Tämän ajatuksen pohjalta onkin aika mielenkiintoista, että täällä innovatiivisuuden kehdossa, jossa kehotetaan tottumaan kaoottiseen työskentelytyyliin ja kokeilemaan hulluja ideoita kehotetaan myös ”luottamaan prosessiin.” Jotta saadaan erilaisia lopputuloksia, täytyy muuttaa prosessia.

Avaintekijänä tähän Gordon mainitseekin työskentelyn tiimissä, joka jakaa tämän samaisen filosofian. Tavattuaan Doom-pelin sound design-tiimin, Gordonille oli selvää, että tiimi eli ja hengitti luovuutta. Tapaamisen aikana kutsuttiin muun muassa koolle erittäin tärkeä palaveri, sillä Aphex Twin oli juuri julkaissut pari uutta biisiä, jotka täytyi ehdottomasti kuunnella. Tiimi oli ottanut käyttöön Weird Wednesday-konseptin, jossa he joka keskiviikko töiden jälkeen kokoontuivat studiolle, testailemaan erilaisia ääniä ja äänimaailmoja ja kokeilemaan uusia hulluja musiikkilaitteita sekä plug-inejä. Tämän kaiken tarkoituksena oli päästä eroon kaikista niistä estoista ja pidäkkeistä, jotka estivät heitä pääsemästä käsiksi luovuuteensa. Weird Wednesday-konseptissa luotiin ympäristö, jossa epäonnistumistaei tarvitse pelätä.

Tämä ei tietenkään ole mitään uutta mullistavaa tietoa. Kari Uusikylä mainitsee kirjassaan Luovuus kuuluu kaikille muun muassa rohkaisun uuden kokeiluun sekä avoimen ja turvallisen ilmapiirin ydinasioiksi luovuuden edistämisessä. Kirjassa myös mainitaan kuuntelu, myönteinen ja kannustava perussuhtautuminen sekä selkeä, suora ja avoin kommunikaatio tärkeiksi elementeiksi luovuuden tukemiseksi työyhteisössä. Koen, että voisimme edesauttaa luovuutta ja luovan ajattelun syntymistä kehittämällä tiimissämme vallitsevaa ilmapiiriä vielä paremmaksi. En sano, että tiimimme ilmapiiri olisi huono vaan, että voisimme kehittää sitä. Toki huomaan, että välillä arjen keskellä sorrumme kirjassa mainittuihin luovuudentappajiin, mutta kukapa ei sortuisi? Näitä luovuudentappajia on muun muassa arviointipaineen kasaaminen, tulosvastuun kasaaminen sekä tiukat vastuurajat. Mutta arviointi, tulosvastuu sekä vastuurajat ovat olennainen osa liiketoimintaa sekä tiimityötä. On hieman riitasointuista, että nämä liiketoiminnan ja tiimityön pilarit mainitaan varmoiksi luovuudentuhoajiksi ja samalla kehotetaan kannustamaan luovuutta organisaatioissa ja puhutaan kuinka luovat organisaatiot ovat niitä, jotka tulevat kukoistamaan.

Weird Wednesday-konseptista inspiroituneena Gordon ryhtyi säveltämään ja testaamaan musiikkia peliin keskinkertaisin tuloksin. Gordon sai kuitenkin välitöntä ja kehittävää palautetta työstään, joka omalta osaltaan loi jälleen ilmapiiriä, jossa epäonnistumista ei tarvitse pelätä. Tiimiakatemialla kehityskeskustelut ja palautteenantotreenit ovat yleisiä työkaluja. Itse voisin kuitenkin (toisaalta miksei koko tiimikin) petrata välittömän palautteen antamisessa. Haluaisin ehdottomasti tukea muita, kun he ovat tehneet hyvää työtä, mutta myös pystyä antamaan kehittävää palautetta. Kyse on oikeastaan siitä, että avaisin vain suutani useammin eikä niinkään siitä, että laukoisin helposti väärinymmärrettäviä kommentteja jatkuvasti.

Välittömän ja kehittävän palautteen ansiosta Gordon kuitenkin lähti kokeilemaan uudestaan saaden tällä kertaa mielenkiintoisia tuloksia aikaan. Gordon toi myös kitaroita vähän kerrallaan musiikkiin mukaan muovaamalla kitaran ääntä vähemmän kitarankaltaiseksi muun muassa yhdistelemällä kitarariffejä ja moottorisahan ääntä (kuinka siistiä!). Gordon siis yhdessä sound design-tiimin kanssa muutti alkuperäistä tehtävänantoa, jotta musiikki sopisi paremmin peliin. Tämä saattaa olla hieman vaikeaa asiakkaan kanssa. Tietenkin jos tulokset puhuvat puolestaan, asiakkaan vakuuttelu on helppoa. Tietenkin tämäkin riippuu paljon projektista sekä itse asiakkaasta.

Kuten Gordon puheessaan toteaa, prosessin muuttaminen vaatii rohkeutta. Se ei välttämättä ole helppoa. Aion itse ehdottomasti kokeilla tietoisesti erilaista prosessia seuraavissa projekteissani. Tärkeimmäksi opiksi menestymiselle Gordon mainitseetiimin, joka rohkaisee ja luo ympäristöä, jossa epäonnistuminen on turvallista.

 

 

Linkki Gordonin puheeseen: https://www.youtube.com/watch?v=U4FNBMZsqrY

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!