Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Kohti iisimpää elämää

Kirjoitettu 03.02.15
Esseen kirjoittaja: Essi Järviö
Kirjapisteet: 1
Kirja: Iisi elämänasenne arkitaidoksi
Kirjan kirjoittaja: Tony Dunderfelt
Kategoriat: 8.2. Yrittäjänä kasvun taidot ja työkalut

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Olen joskus kuvitellut olevani hyvä kestämään stressiä ja painetta. Ennen Tiimiakatemialle tuloa aloin pikkuhiljaa oivaltamaan, että näin ei ehkä olekaan ja Tiimiakatemialla aloitettuani sain siihen varmuuden. Ensimmäinen syksy meni stressin kanssa painiskellessa. En oikein pystynyt keskittymään tai ajattelemaan kunnolla ja stressi lamaannutti. Tiesin, että asialle pitäisi tehdä jotakin, ja olisin varmaan osannutkin, mutta laitoin muut asiat sen edelle.

Jouluna sain levättyä ja mieli rentoutui. Huomasin, että ajatus kulkee paljon vapaammin ja luovemmin. Päätin, että enää en halua elää lamauttavan stressin kanssa, vaan alan tosissani harjoittelemaan sen hallitsemista.

YPK:sta löysin Tony Dunderfeltin Iisi elämän asenne arkitaidoksi –kirjan. Voin suositella sitä kaikille, jotka kamppailevat stressin, negatiivisten tunteiden, ongelmakeskeisen ajattelun tai huonon elämänasenteen kanssa. Jos on valmis muuttamaan omaa ajattelua ratkaisukeskeisempään suuntaan, mutta ei ole löytänyt mistään työkaluja siihen, tämä kirja kannattaa lukea!

Suurin oppi, minkä sain, on se, miten huonoja tunteita tulisi käsitellä. Monet ihmiset takertuvat turhaan huonoihin tunteisiin, kuten stressiin, ärtymykseen tai turhautumiseen. Tosiasiassa huono tunne on vain viesti siitä, että tämä tilanne tai tällainen ajattelu ei vie minua kohti tavoitettani, suuntaa on siis muutettava.

Olen mielestäni melko ratkaisukeskeisesti ajatteleva tyyppi, mutta minäkin takerrun huonoihin tunteisiin. Akatemian alussa niitä on ollut paljon, sillä alku on ollut sekavaa aikaa Tiimiakatemialle sopeutuessa ja uutta kulttuuria opetellessa, puhumattakaan aivan uudenlaisesta vastuusta omasta yrityksestä ja sen pyörittämisen opettelusta. Monesti on tuntunut, etten riitä, etten ole tarpeeksi tehokas, osaava tai pätevä. Syksyllä en kuitenkaan tajunnut, että huonoilla tunteilla on jokin merkitys. Ajattelin vain, että musta nyt vaan tuntuu tältä kun tää asia ei mee niin kuin haluaisin.

Oikeasti olisi pitänyt pysähtyä, kuunnella itseäni ja pohtia: Miksi minua turhauttaa? Mitä voisin tehdä toisin, ettei minusta tuntuisi tältä? Keksittyäni ratkaisun, olisin lähtenyt tekemään ja kokeilemaan uutta ratkaisua.

Tunteiden on siis annettava mennä ja tulla, elää ja muuttua. Kaikille tunteille on tarkoituksensa ja tehtävänsä. Huono tunne ei siis itsessään ole ongelma. Siihen tarrautuminen on.

Olen myös huomannut toisen tähän liittyvän piirteen itsessäni ja ajattelussani, mistä Dunderfelt ohjaa hankkiutumaan eroon. Välillä ajattelen, että tunne on absoluuttinen totuus jostain asiasta. Tosiasiassa tunne kertoo ainoastaan siitä, miten suhtaudumme asiaan.

Jos kirjojen lukeminen ja pisteiden haaliminen turhauttaa minua ja lykkään sitä aina vain pidemmälle tulevaisuuteen, se ei tarkoita, että lukeminen ja kirjoittaminen olisivat oikeasti turhauttavaa puuhaa. Oikeasti tiedän, että niistä on minulle hyötyä. Miksi minusta sitten tuntuu, turhauttavalta lukea?

Vika on suhtautumisessani. Jos suhtautuisin lukemiseen ja kirjojen reflektointiin positiivisesti, ajatellen, että näin voin kehittää itseäni ja olla enemmän hyödyksi tiimilleni, olisin varmasti paljon innokkaampi tekemään kirjapisteitä, enkä ehkä ajattelisi pisteitä ollenkaan, vaan ainoastaan kehittymistäni.

Toisaalta vika voi olla myös siinä, että teen asioita väärin. Erietisesti esseiden kirjoittaminen on tuntunut aikaa vievältä ja raskaalta. Koetan ratkaista ongelmaa tätä esseetä kirjoittaessani asettamalla itselleni aikarajaksi tunnin, jonka aikana minun on saatava essee valmiiksi. Tiedän pystyväni siihen, jos vain keskityn ja käytän ajan tehokkaasti. Näin aikaa jää muille jutuille, mutta essee tulee kirjoitettua ja pääsen eteenpäin tavoitteessani ja kehityksessäni.

Sain iisin elämänasenteen etsimiseen myös loistava työkalun: 30 sekunnin harjoituksen. Sen tarkoitus on irrottautua negatiivisista tunteista ja pysähtyä hetkeksi arjen kiireiden keskellä. Kolmenkymmenen sekunnin ajan keskitytään omaan kehoon, rentoudutaan ja mietitään niitä asioita, jotka ovat jo hyvin. Tarkoituksena ei ole torjua todellisuutta, tai yrittämällä yrittää ajatella positiivisesti, eikä myöskään saavuttaa raukeaa oloa, jonka tuloksena ei jaksa tehdä enää mitään. Tavoitteena on saavuttaa askelen verran iisimpi olo, joka antaa energiaa tehdä töitä ja hoitaa arkipäivän askareita.

Tehtyäni harjoitusta muutaman kerran, huomaan, että keskityttyäni hetken sellaiseen hyvään, mikä todellakin on jo olemassa (asunto, parisuhde, elämänlaatu, terveys…), ongelmat ja haasteet tuntuvat pienemmiltä ja ratkaisut niihin löytyvät helpommin. Mieli on saanut rentoutua, huonojen tunteiden kierre väistyä ja sen johdosta ajatus kulkee vapaammin ja luovemmin.

Hyvä esimerkki tästä on eräs tammikuinen torstai-ilta. Olimme tiimin kanssa sopineet turinatorstain erään stressaavan viikon lopulle torstai-illalle Kulmaan. Toimistolla oli ollut hektinen päivä ja tunnelma oli osittain ollut aika kireä. Kun pääsin kotiin, huomasin kireän ja stressaantuneen oloni ja muistin kirjan opit: Älä takerru tunteeseen, anna sen tulla ja mennä. Kuuntele, havainnoi, pohdi. Mikä on huonosti? Miten voisin parantaa oloani?

Tajusin olevani nälkäinen ja väsynyt. Tein välipalaa, ja soin itselleni lepohetken mukavalla sohvalla. Seuraavaksi tein kolmenkymmenen sekunnin harjoituksen. Annin stressaavan päivän lipu pois mielestäni ja keskityin kylläiseen olooni ja muistelin, miksi työpäiväni jatkuu vielä: Tehdäkseni osaltani tiimimme keväästä hauskan ja oppiakseni lisää tiimin kanssa. Olo keveni entisestään eikä turinailta tuntunut enää väsyttävältä pakkopullalta, kuten aikaisemmin. Matkalla keskustaan turinoimaan kuuntelin vielä lempimusiikkiani. Kun pääsin Kulmaan, oloni oli niin hyvä ja rentoutunut, etten muista koska viimeksi olen tuntenut niin. Pääsin siis noin puolessa tunnissa vain ajatteluani muuttamalla stressistä ja kireydestä eroon, ja tilalle sain luotua rauhallisen ja luovan energisyyden.

Viimeistään silloin tajusin, että omaan olotilaansa voi ihan oikeasti vaikuttaa omalla ajattelulla. Se ei ole meditaatiota, ei henkimaailman juttuja, ei puoskarointia. Kyse on jokaisen omasta asenteesta. Iisi elämänasenne on minun saavutettavissani ja olen jo hyvää vauhtia matkalla sitä kohti.

Ps. Essee tunnissa valmis!

 

Essi Järviö

Osuuskunta Bisnera

p. 0400 382  577

e-mail: essi@bisnera.fi

Tagit: ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!