Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Kohti menestystä

Kirjoitettu 15.04.16
Esseen kirjoittaja: Paula Äijänen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Mad Success, Seikkailijan Self-Help
Kirjan kirjoittaja: Riku Rantala, Tuomas Milonoff
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Haluan huomiota, teen asioita, että saan huomiota. Toimin eritavoilla, että saisin kehuja. Teen ja haluan tehdä niitä asioita, joissa onnistun. Haluavatko muutkin? Vai olenko vain itsekäs.

Haluan olla ihmisten ympäröimä, tehdä töitä toisten kanssa, en yksin. Riku ja Tunna ovat ”löytäneet” toisensa. Heillä on tuki ja turva toisistaan, he voivat jakaa ajatukset ja ideat. Toinen voi olla innostajana ja toinen järjenäänenä. Kaksin aina kauniimpi.

Minun täytyy osata olla ylpeä itsestäni, omasta tekemisestäni. Kuitenkaan ei saa olla liian ylpeä. Missä menee raja? Usein kuvittelen, että teen asiat suuresti, liioittelen, mutta ulospäin se ei siltä kuitenkaan näytä. Esiintyessä hiljaisuus tuntuu itsestä ikuisuudelta, mutta katsojalle se on vasta hetki, hetki ajatusta. Kuitenkin minun on tunnettava itseni. Missä menee omat rajani? Missä menee oma ylpeyden rajani? Usein pysähtyminen tuntuu raskaalta. En halua. En halua pysähtyä, ehkä pelkään. Ajatukset tulevat kovaa ja korkealta, kaukaa. En halua kohdata niitä. Mietin myöhemmin, ehkä huomenna.

”Mitä juoksen karkuun?”

Itsetuntoa ja itsetuntemusta tulee parantaa. On oikeasti aika pysähtyä. Katson ensin oikealle, sitten vasemmalle. Mitä näen? Perheen, lapset, puolison, kodin. Olen sosiaalinen ja innostun asioista. Tykkään oikeasti tehdä asioita, ja minulla on rohkeus tehdä. Olen kasvanut ja kasvan edelleen. Kaikkien palautteiden, kolhujen, epäonnistumisten kautta olen kasvanut ihmisenä ja oppinut. Hyväksyn itseni tällaisena kuin olen. Vahvistan ajatuksiani ja itseäni. Olen ja haluan olla vahva. Haluan olla esimerkkinä muille. Haluan myös kasvattaa ja kehittää muita, valmentaa.

 

Kateus. Olen kateellinen toisten onnistumisille, rohkeudelle tehdä. Koen, että olisin itsekin pystynyt siihen, mutten uskaltanut, en tehnyt. Nyt olen kateellinen. Miksen sitten olisi onnellinen toisen puolesta? Hän on haastanut itseään ja ollut rohkea? Toisten rohkeus on ihailtavaa. Minä uskallan puhua tuntemattomille, mutten kuitenkaan uskalla tehdä asioita unelmieni eteen. Mitä jos ne toteutuvatkin? Tai mitä jos epäonnistun? Voinko oppia niiltä ihmisiltä jotain joille olen kateellinen? Rohkeutta ja heittäytymistä. Minulla on myös mahdollisuus tehdä ja kokeilla.

En ole vihainen, etten ole tehnyt. Harvoin olen vihainen. Vihainen voin olla itselleni, epäonnistumisista, tekemättömistä töistä. Lapsilleni olen hetkellisesti vihainen, en jatkuvasti, enkä usein. Asioista pitää osata puhua, asiat pitää osata käsitellä, muttei huutaen tai vihan kautta. Haluan, että lapseni osaavat käsitellä asiat asiallisesti, keskustellen, ei huutaen tai pitäen asiat sisällään. Olen avoin ja haluan, että lapsenikin oppivat sen. Tunteet, suru, ilo, nauru ja pelko, kaikki saa näkyä. Olen menossa tässä aika oikeaan suuntaan. Elän rennon leppoista elämää, ei liian vakavasti. Sisälläni elää pieni hippi, rakastan ja nauran ja nautin. En liikaa stressaa. Jossain vaiheessa elämää mennään varmaan sitten eri suuntaan. Nyt nautin.

Olen kyllä hyvä luottamaan prosessiin, liiankin hyvä välillä. Tällä olen osannut hidastaa tahtia, katsoa ympärilleni. Olen oppinut nauttimaan pienistäkin hetkistä. Tiedän, että joitain asioita täytyy tehdä, mutta olen antanut aikaa perheelle ja lapsille. En ole stressannut. Olen ollut ja mennyt, kuin tuuliviiri. Minulla on suunta, mutta annan tuulen kuljettaa. Kuuntelen kun tuuli visertää ja linnut laulavat. Katson kun aurinko laskee merelle. Pilvet leijailevat kanssani. Sade tanssii vetten päällä. On ilta. En tunne aikaa, en tunne kiirettä. Minä olen. Minulla ei ole kiire. Minun on hyvä tässä, kuulen ja kuuntelen. En ole ennen kuullut aallon pauhausta, en kosken kohinaa, en linnun viserrystä. Nyt näen kun aurinko nousee, kuinka se laskee. Olen ja elän. Minä ja ajatukseni ovat mukana. Minua ei toinen tuuli vie pois, saatan korjata kurssiani, mutta tiedän olevani menossa oikeaan suuntaan.

Minua ei haittaa enää vaikka menen sieltä mistä aita on matalin. Tiedän, että toisessa asiassa petraan, tai lapseni osaa toisen asian paremmin, tiedän sen. Uskallanko oikeasti kohdata itseni? Uskallanko kohdata omat haaveeni ja unelmani? Mitä juuri tällä hetkellä teen ja miksi? Läsnäolo.

 

”Vain tämä on totta, kaikki muu on Buddhan mukaan harhaa.”

 

 

Seikkailija                                      Ketä on ympärillä? Missä? Miten?

 

NYKYHETKI         Missä olen nyt? Mitä tapahtuu seuraavaksi? Milloin?

MAALI  Mitä Haluan?

 

Askelmittarit kohti päämäärää —> INNOSTUS

Päivämääriä

Mitä?

Milloin?

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!