Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Koneen ruhtinas

Kirjoitettu 31.03.14
Esseen kirjoittaja: Pasi Suojala
Kirjapisteet: 3
Kirja: Koneen ruhtinas, Pekka Herlinin elämä
Kirjan kirjoittaja: John Simon
Kategoriat: 3.1. Yrittäjien elämänkertoja ja yritysten historioita, 3.3. Yrityksen roiminnan kehittäminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Löysin tämän kyseisen kirjan kirpputorin kirjakopasta, kopassa luki päällä ”tästä eurolla.” Muistelin, että kirjasta taitaa saada jokusen pongon joten otin sen mukaan. Ilahduin kun huomasin, että kirjasta saa kolme pistettä ja kuulin myös tiimiyrittäjä kolleegoiltani kirjan olevan hyvää luettavaa.

Mikä kone ja kuka ruhtinas?

Kun aloitin lukemaan tätä kirjaa tiesin, että Kone valmistaa hissejä ja rullaportaita. Muistin myös sen kun viime jouluna olin Miamissa niin siellä lentokentällä oli Koneen rullaportaat. Joten nokkelalla päättelykyvylläni otaksuin sen, että Koneella on jotain ulkomaankauppaa. En todella ymmärtänyt miten isosta puulaakista oli kysymys kun kirjan aloitin. Herlinin suvusta tiesin niin paljon kuin iltalehti sivuillaan on kirjoittanut perintöriidoista. Pekka Herlinin nimen olin tainnut jossain kuulla mutta en osannut yhdistää häntä mihinkään.

Koneen liikevaihto on nykyään yli 6 miljardia euroa, liikevoitto pyörii siellä 900 miljoonan hujakoilla ja työntekijöitä tällä ”puulaakilla” on 40 000. En voi käsittää miljardeja, 900 miljoonaa voittoa tilikaudella on n. 90 loton päävoittoa ja työntekijöitä on firmassa tuplasti enemmän kuin Heinolassa on asukkaita. Kun nyt olen sujuvasti asetellut konsernin luvut ymmärrettäviin raameihin voin vain todeta, että tämä ruhtinas Herlin josta en ollut kuullutkaan taisi suoriutua toimitusjohtajan tehtävistä kiitettävin arvosanoin.

Ruhtinas Herlin

Pekka Herlin, kiistatta suomen suurin teollisuusmies. Pekka oli perheensä ainut poika joten Koneen johtajan tehtävät lankesivat hänen hartioilleen kuin itsestäänselvyytenä tai näin voisi olettaa. Kuitenkin Pekka kapinoi ja etsii itseään ja omaa paikkaansa voimakkaasti nuoruutensa päivinä. Hän kuvataan kirjassa epävarmana, ujona ja hiljaisena. Vastaavasti hänet kuvataan myös ronskina, ylienergisenä ja tarmokkaana miehenä joka ei pelännyt ketään eikä mitään. Hänen suorasanaisuutensa ja arvaamattomuutensa on saanut useita johtajia ja alaisia polvilleen. Kirjan kirjottaja Simon kuvaakin Pekkaa yhdessä luvussa elämän apollonisen ja dionyysisen puolen, maanisen ja depressiivisyyden välillä tasapainottelevana.

Pekka aviotui nuorena Kirstin kanssa heille syntyi viisi lasta. Pekka oli koko elämänsä naimisissa Kirstin kanssa ja he asuivat nuoruusvuosien jälkeen koko elämänsä samassa talossa jonka he rakensivat. Pekka hoiti maatilaa ennen kuin astui Koneen johtoon. Hän mietti pitkään, että olisiko hänen elämäntyönsä olla maanviljelijä vai lähtisikö hän ollenkaan Koneelle töihin? Suomen teollisuuden kannalta hienoa, että Pekka lähti Koneelle. Perheen kannalta oliko valinta hyvä?

Simon kertoo kirjassa kuinka Pekka alkoi juopotella 1950 luvulla neuvostoliittoon kohdistuneiden yritysvierailuiden aikana. Silloiseen yrityskulttuuriin kun kuului kauppojen juhlistaminen vodkalla. Toisaalta kirjassa myös kerrotaan Pekan käyttäneen runsaasti alkoholia 1960 luvun aikana jolloin Pekka Koneen toimitusjohtajana oli suurten paineiden keskellä. Juominen kehittyi alkoholismiksi ja sen yhdistyminen todennäköiseen kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön on teema josta Simon kirjoittaa hyvin avoimesti kirjassa.

Kirjassa kerrotaan kuinka Pekka usein tuli illalla kotiin humalassa, siihen asti perheellä oli ollut mukavaa ja turvallista, mutta kun isä Pekka astui pirttiin tunnelma kiristyi. Pekan kyky viedä kaikki huomio itseensä johti siihen, että Pekka puhui ja lapset joutuivat kuuntelemaan. Nuorin Kirstin ja Pekan lapsista, Ilona kertoo kuinka hän joutui kuuntelemaan isänsä vuodatusta keittiönpöydän ääressä. Ei Ilona voinut kertoa omista ongelmistaan vaan hän joutui lohduttamaan isäänsä. Jonku lapsista oli vuorollaan kuunnelta tai ei hyvä heilunut Herlinien talossa. Pekka kun oli niin taitava käyttämään hyväkseen niinsanottua hiljaista väkivaltaa.

Vaikuttaa siltä, että kuitenkin työpaikalla Pekka oli vahva ja rohkea mies jolla oli rohkeutta päättää isoista asioista! Kotona hän taas oli humalassa rellestävä isä joka kaipasi huomiota, sääliä ja kehuja omalta perheeltään. Pekka Herlin maaninen ja depressiivinen, molempia ja vielä samana päivänä.

Koneen nousukiito

Pekka Herlin kasvatti Koneen kansainväliseksi konserniksi minkälaista ei ole suomessa ennen nähty. Kertomus on tietyllä tavalla hieno lukea kun se on kirjoitettu jälkikäteen. Näyttää siltä kuin kaikki valinnat olisivat olleet helppoja ja itsestäänselviä. Kirjoittaja Simon on kuitenkin onnistunut elämäkerrassaan kirjoittamaan siten, että lukijalla tulee selväksi se kuinka Koneen taival olisi voinut päättyä monta kertaa yrityskauppojen ja muiden yritystä koskettaneiden tapahtumien aikana.

Kirja alkaa yrityskauppoja koskevasta palaverista ja jatkuu hermostuneisiin yrityskauppoihin joiden jälkeen Pekka tulee kotiin ja Ilkka hänen poikansa muistaa kuinka isä sanoi, että ”pohjoismaiden hissibusiness on nyt tässä kädessä.” Pekka onnistui yhdessä Koneen johtajien kanssa kasvattamaan yrityskauppojen ja uusien visioiden kautta Koneen johtavaksi hissibusinekseksi 1960 luvulta alkaen. Kirjassa kulminaatio pisteeksi nousee kuitenkin vuonna 1994 koneen hissi- ja liukuporrasbusineksen myyminen Saksaan. Lapsia ei kiinnostanut jatkaa suvun perintöä.

Neuvottelut olivat jo niin pitkällä että silloinen Koneen toimtusjohtaja Gerhardt Wendt oli valmis lyömään Pekan kanssa nimet paperiin saksalaisen Thyssenin kanssa. Kuitenkin Thyssen teki virhearvioinnin ja halusi kaapata melkein kaikki A ja B osakkeet Koneelta joka johti neuvottelut siihen, että Wendt ei suostunut suoraan moisiin ehtoihin. Tämän seurauksena Thyssenin porukka käveli ulos neuvotteluhuoneesta.

Wendt soitti yöllä Pekalle, että nyt olen tehnyt ison mokan, ei tule kauppoja. Pekka soitti poikansa Antin ja neuvonantajansa Tuomo Erolan heille kotiin Thorsvikin kartanolle. Pekka yhteisesti päätti että Antti jatkaa Koneen johtajana ja firmaa ei myydä. Näin Kone jäi suomalaiseen omistukseen ja sen johtajaksi nousi Antti Herlin. Upea päätös suomelle ja Koneelle.

Yhteenveto

Pekka Herlin oli mielenkiintoinen mies. Enimmäkseen hän Koneen johdossa oli rohkea, järkevä ja toiminnallinen. Hänellä oli järkkymätön johtamis-systeemi jossa hän luotti omiin alaisiinsa. Simon kirjoittaa kirjassa ”Toimitusjohtaja Pekka Herlin istuu litteän organisaation huipulla kuin keskiajan ruhtinas jolla oli laajan valtakuntansa hallitsemisessa apunaan vain muutama läheinen ja viisas neuvonantaja.”

Käytännössä Pekka johti pientä tiimiä joille annettiin paljon itsenäistä vastuuta ja valtaa eri yksiköissä. Pekka oli loistava johtaja vaikka hän ei ollutkaan sellainen kuin moni luuli. Hyvälle johtajalle ei voida edelleenkään asettaa raameja.

 

 

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!