Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Koneen ruhtinas – Pekka Herlinin elämä

Kirjoitettu 22.05.20
Esseen kirjoittaja: Jyri Ruokonen
Kirjapisteet: 3
Kirja: Koneen ruhtinas - Pekka Herlinin elämä
Kirjan kirjoittaja: John Simon
Kategoriat: 4. Johtaminen, 4.7. Johtamisen klassikot, 8. Henkinen kasvu

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Koneen ruhtinas – Pekka Herlinin elämä

 

Koneen ruhtinas – Pekka Herlinin elämä on John Simonin kokoama värikäs elämäkerta oman aikansa suurmiehestä. Omaksuin reilun 400 sivun aikana käyttämään hänestä ystävien, tuttujen ja alaisten käyttämää lempinimeä PH ja sitä käytän tässä kirjoituksessanikin monessa kohdassa kirjan tavoin.

Kone osakeyhtiö osti Munkkiniemen kartanon vuonna 1965 sillä ehdolla, että Helsingin kaupunki osoittaa yhtiölle tontin konttorirakennusta varten Munkkiniemestä. Kone oy valitsi kahdesta vaihtoehdosta puistotontin ja sai rakennustyöt käyntiin valituskäsittelyiden jälkeen marraskuussa 1971. Itse olin muuttanut Munkkiniemeen kesällä 1970, joten Kone oy:n kasvu on kulkenut elämässäni lähellä sydäntä koko ajan.

Kone oy:n ja Paraisten kalkin yhteisen toimitalon vieressä sijaitsee puisto, jota munkkiniemeläiset kutsuivat Konepaxin puistoksi. Nykyään puisto tunnetaan Koneen puistona, mutta jos talon katolla lukee KONE PAX, niin kyllä siitä tulee Konepaxin puisto. X muodostui kahdesta kivivasarasta ja kuului Paraisten kalkin sen aikaiseen logoon. Munkkiniemen kartano oli meille hieman mystinen paikka toisella puolella Munkkiniemeä, alueella, johon jaoin kirkon tiedotteita. Tunnollisesti vein tiedotteet kartanon postiluukkuun, vaikka vähän pelottikin.

Herlinit eivät Munkkiniemessä asuneet, joten sikäli heitä ei Munkan katukuvassa näkynyt. Kuitenkin vasta kirjan avulla huomasin tosiseikan, että Pekka Herlin istuskeli koko lapsuuteni ja nuoruuteni ajan parin korttelin päässä kartanon yläkerrassa aamupäivät ja alakerrassa iltapäivät. Oma kotini sijaitsee varsin tarkkaan konttorirakennuksen ja kartanon puolivälissä, melkoinen sattuma ja motivaattori tutustua Pekka Herlinin elämään.

Pekka Herlin kävi kauppakorkeakoulun, päätyi Koneelle töihin, innostui työstään ja oli Koneen vahva teollisuusvaikuttaja lukeutuen Suomen merkittävimpiin vaikuttajiin 1900-luvun jälkimmäisellä puoliskolla. Juuri kauppakorkeakoulusta hän löysi hyviä kontakteja omaan tiimiinsä.

PH oli ristiriitaisuuksien mies. Kirja antaa hänestä niin kattavan kuvan monesta suunnasta ja monella suulla kerrottuna, ettei tarvitse luulla kirjan antavan jollain tavalla puolueellista kuvaa. Kirjassa on niin paljon haastatteluja eri ihmisiltä, että monipuolisuus tekee siitä hyvin kiinnostavan ja helppolukuisen. PH ei ollut se helpoin kaveri joka asiassa, mutta monissa asioissa erityisesti toiminnan mies. Lasten haastatteluista jäi hyvin mieleen, kun tytär Ilona oli arvellut isälleen tällä olevan konttorilla melko paljon vapaata aikaa tämä oli sanonut, että johtajalla pitääkin olla paljon aikaa. Jos tapahtuu jotakin yllättävää, pitää olla valmiina tekemään nopeita ratkaisuja.

Juuri kevyet rakenteet johtoketjussa, nopea päätöksentekokyky ja kasvuhalu olivat Koneen tunnusmerkkejä. Montako venezuelalaista moottorikelkkayhtiötä tiedät? Edes yhden sellaisen, joka on moottorikelkkojen johtava valmistaja, myyjä ja huoltaja? Samalla tavalla voi Kone osakeyhtiötä verrata maailmanmarkkinoilla, kun se myi hissejä maailman pilvenpiirtäjiin, vaikkei Suomessa ollut merkittäviä korkeita rakennuksia lainkaan. Kone myy hissit ja liukuportaat aina asiakaslähtöisesti räätälöitynä kyseisen hankkeen tarpeisiin. Ei ole itsestään selvää, että joustoa ja mukautuvuutta löytyy. Myytyyn tuotteeseen myydään luonnollisesti huoltopalvelu, mutta poikkeuksellisesti Kone pystyy huoltamaan lukuisan määrän muidenkin yhtiöiden tuotteita.

Pekka Herlinin sielu oli kovan luokan kilpailuvietillä täytetty. PH osti pienempiä hissiyhtiöitä ja Kone kasvoi. Vaihtoehto oli PH:n mielestä, että joku muu ostaa heidät. Silti hän oli vaatimaton mies, kotitalossaan Kirkkonummella hän asui viitisenkymmentä vuotta kuolemaansa saakka. Ainoat varsinaiset ulospäin näkyvät luksustuotteet olivat kilpapurjeveneet.

Purjehdukseenkin hän suhtautui intohimoisesti ja voitti usein kilpailut. Tosin siihen hänellä oli konstinsa – paras vene ja paras miehistö. Hänen kykyään kipparoida venettä tai yhtiötä ei kuitenkaan kyseenalaisteta, hän oli aina hyvin viivalla asioista.

Kirjassa on todella hyviä tarinoita purjehduksesta. Huvitti suuresti, kun tarinat on käännetty perään suomeksi. Mutta tottahan se on, et ei kaikki snaijaa millaista on pomppia skönellä foogulta foogulle ja skiglata kunnon skaba. PH:sta vielä, sillei ollu mitään välii, oliks kryssi tai streikki, slööri tai lenssi, se oli siel bunkassaki nii yhtä sen barkon kanssa et botskin liikkeet, snaditki äänet, döfikset ja syydaukset, rytmi ja kohina oli niit juttuja, joista se tsennas ja bluisas koko ajan koko hommaa, vähän niinku olis klemmattu jotain friiduu.

Voimakas voitontahto, karismaattinen johtajuus, perusteellinen valmistautuminen, erinomainen tiimi, jossa työnjako oli selvä ja yhteishenki toimi, pragmaattisuus, johon yhdistyy riskinottovalmius, ja kilpailijoita parempi taktikointi – purjehduskaverit puhuivat purjevene Lygaian kapteenista, mutta olisivat yhtä hyvin voineet kuvailla Konetta, sen toimitusjohtajaa ja johtoryhmää. Pekka Herlin oli vahva kippari, joka valitsi itselleen hyvän tiimin ja onnistui sitouttamaan väkensä täysillä mukaan.

Hyvät tarinat kouluajoilta, hevosten kasvattamisesta, veneen ajamisesta laiturissa liian ahtaaseen väliin, bisneksen tekemisestä, lasten kanssa puuhailusta ja sitten on niitä huonompia tarinoita. Mitäpä minä niitä tässä ruotimaan, jokainen saa ne lukea itse.

Suosittelen lainaamaan kirjan ja ottamaan oppia Pekka Herlinin elämästä. Kyseessä on erittäin esimerkillinen mies, niin hyvässä kuin pahassa. Kirja on monin paikoin hersyvän hyvä, mutta myös tavattoman surullinen.

Tagit: ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!