Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Koripallosta (G)ravi -urheiluun

Kirjoitettu 27.10.20
Esseen kirjoittaja: Mia Hyötyläinen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Dettmann ja johtamisen taito
Kirjan kirjoittaja: Saska Saarikoski
Kategoriat: 1. Oppiminen, 2.2. Tiimityön taidot ja työkalut, 2.4. Tiimiliiderinä ja -valmentajana toimiminen, 4. Johtaminen, 4.2. Johjajan / valmentajan taidot ja työkalut, 4.4. Johtamisen haasteet, 5. Valmentaminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Luin Henrik Dettmanin kirjan ”Johtamisen taito” osana johtamisen koulutusohjelmaa. Kirja tarkastelee johtamista ja valmentamista urheilun, tarkemmin koripallon kautta, joka on itselleni hyvinkin tuntematon ”maailma”. Toisaalta olin kuullut suosituksia juurikin tästä kirjasta, vaikkei urheilusta niin paljoa tietäisikään.

Kolmiosymboli

Kirjassa nostettiin keskeisiä oppeja ja johtamisen teemoja aina Dettmanin elämän ja etenkin valmentamisen kerronnan välissä. Suurin mieleeni jäänyt oli ns ”kolmiosymboli”.

Urheilun termein on kyse siitä, että urheilija palvelee valmentajaa – valmentaja urheilijaa ja yhdessä he palvelevat joukkuetta, peliä ja yhteisiä arvoja.

Mitä nämä siten Gravissa tarkoittavat?

Toimimme litteässä organisaatiossa, jossa jokaisella on käytännössä kahdestoista osa tiimiyrityksestämme. Jokaisen tulisi pystyä palvelemaan Gravia sekä toisiamme omalla panoksellaan. Muutama muu tiimi on myös pitänyt keskeisimpänä mielessä päivissä sen, että ”Kuinka ansaitsen paikkani tiimissä tänään?”.

Keskeinen kysymys onkin, että miten palvelemme määrittelemiämme arvoja joka päivä? Arvomme ovat hauskuudella, rohkeudella ja kasvaen. Mutta näkyvätkö arvot meissä kaikissa?

Osa meistä ehkä tuo tiimiin osaltaan jotain arvoa eniten; osa hauskuutta tuhmilla vitseillä, osa rohkeutta hulluilla ideoilla ja osa tuo painetta liikevaihdon ja asiakasmäärän kasvusta.

Mutta näkyvätkö arvot tekemisessämme me, asiakasprojekteissa ja tavoissamme esimerkiksi viestinnässä toisellemme. Välillämme lentelevä sarkasmi ja vitsit kyllä värittävät päivää, mutta nyt syksyn mittaan niitä ei ehkä ole ollut niin paljon.

Vaihdettuani ajatuksia valmentajien kanssa aloin ajattelemaan, että keskitymmekö nyt toisaalta liikaa tiimin tilanteeseen – vaan fokus tulisi olla asiakasprojekteissa. Kuitenkin koen itse tiimin kehityksen ja tilanteen itselleni tärkeäksi mutta lause sai minut silti pohtimaan. Kaikista hauskimpia päiviä viimeisen kahden viikon aikana ovatkin olleet asiakkaalle tehdyt kuvauspäivät, eli tekemisen kautta on myös hauskuutta löytynyt päiviin. Sanonta ”siitä puhe mistä puute” voi osaltaan tässäkin pitää paikkansa.

 

Yksilölähtöinen johtaminen

Dettman toi hyvin kirjassaan esiin neljä korttia hyvään johtamiseen: kyseleminen, kuunteleminen, kannustaminen ja kiittäminen.

Tiimeissä toki on erilaisia johtorooleja kullakin meistä, sekä projektipäälliköinä tai osana ”kampaviinerikerhoa” a’ka johtoryhmää.

Olen pyrkinyt nyt asiakaspäällikkönä ottamaan roolia juuri energialla ja positiivisella otteella. Jos johtaja ei itse ole motivoitunut tekemään tai näytä omaa esimerkkiään reippaaseen tekemiseen – tuskin kaikki löytävät omaa motivaatiotaan tehdä.

Olen kokenut huolta siitä, että olenko tarpeeksi esimerkillinen koska en tuo eniten rahaa tiimille tai pysty tarjoamaan haasteiden kanssa painivalle listaa numeroista keille soittaa. Kirja antoi kuitenkin lohtua siitä, että hyvä johtaja tuntee omat vahvuutensa sekä heikkoutensa sekä pystyy tarkastelemaan omaa toimintaansa objektiivisesti.

Osa loistaa asiakaskäyntisaralla helpommin, osalle pelkästään puhelimeen tarttuminen voi tuottaa haasteita. Se, kuinka voin olla esimerkillinen ja tuoda arvoa muille, on toimeen tarttuminen, yrittäminen ja muiden ”palveleminen”. Pyrinkin toiminnallani siihen, että jokainen meistä gravilaisista saisi onnistumisen kokemuksia asiakasrintamalla. Dettmankin kertoo kirjassaan kokemuksensa ja opin siitä että siirtyminen ”palvelemaan” pelaajia suoritusten paranemiseksi teki hänestä paremman johtajan.

Se, miten yksilölähteisyys näkyy arjessamme, on vielä vaiheessa. Nyt alkamassa ovat ”kehityskeskustelut” valmentajamme ja tiimiliiderin kanssa. Koenkin, että haluaisin asiakkuuspäällikkönä päästä myös tiimiläisten ”päiden sisään” asiakasrintamalla. Jos vain pystyn osaltani auttamaan, esimerkiksi kontaktoinnin aloittamisessa tai asiakkaalle viestinnän osalta – teen sen enemmän kuin mielelläni. Jokaisen pitäisi kuitenkin löytää merkityksellisyys omasta toiminnastaan, ja se että mitä arvoa toimintani antaa minulle.

Haasteeni onkin, että kuinka voin asiakkuuspäällikkönä osoittaa arvoni niille, joille asiakaskentällä toimiminen sujuu mainiosti eikä oma roolini näyttäydy niin suurena kuin energian tuojana.

 

Kevyt iltalukeminen

Kirja antoi hyviä huomioita yksilölähteisestä johtamisesta, mutta ei sen suurempaa ”ahaa” -elämystä. Helppolukuisuudestaan huolimatta kirja ei synnyttänyt suuria tunteita mutta oli kevennys raskaiden opusten jälkeen luettavaksi.

Varmasti jos olisin enemmän ollut kiinnostunut urheilusta, kirja olisi varmasti auennut enemmän ja tuonut näkökantoja joukkueurheiluun. Se, että olen yhden kauden pelannut pesistä seitsemän vuotta sitten ei antanut tarpeeksi perspektiiviä, jotta olisin voinut verrata kokemuksia. Koitinkin ottaa kirjan enemmän tiimiajattelun kannalta mutta se olisi varmasti auennut enemmän urheilijan näkökulmasta kokemuksia vertaamalla.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!