Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Kuinka ideat syntyvät?

Kirjoitettu 11.02.20
Esseen kirjoittaja: Juho Ristolainen
Kirjapisteet: 1
Kirja:
Kirjan kirjoittaja:
Kategoriat: 7.2. Aivoteollisuuden innovaatiotyökalut

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Sillä hetkellä, kun tämä kirja osui silmiini Yrittäjän parhaat kirjat -kirjasta niin tiesin, että tässä on ensimmäinen kirja, jonka tulen tiimiakatemiassa lukemaan. Olen aina ajatellut, että en ole luova enkä sellaiseksi myöskään voi oppia. Saku Tuomisen ja Jussi T. Kosken kirjoittama Kuinka ideat syntyvät? avasi silmäni siihen, että myös minä voin olla luova. Toki luovaksi ei vain yhtäkkiä tullavaan se on monen vuoden työn takana.  

Mitä luovuus on? 

Kun ihmiseltä kysyy, että mitä luovuus on, vastaa hän usein sen olevan jotain taiteeseen liittyvää. Luovuus ei kuitenkaan automaattisesti liity taiteeseen, vaan luovuutta on monenlaista. Luovuutta voi käyttää lähes kaikessa arkipäiväisessä toiminnassa. Kun mietit vaikka, että miten saisit hoidettua ruoanlaiton niin, että sinun ei tarvitsisi tehdä ruokaa kuin kerran viikossa tai miten saat hoidettua siivoamisen nopeammin, niin se on luovaa toimintaa. Kirjassa luovuus määritellään yksinkertaisesti lauseella ”luovuutta on nähdä itsestään selvä, jota kukaan ei ole nähnyt”.  

Tämä herätti minut ajattelemaan ihan eri tavalla. Nykyisin tuntuu, että ajattelen jatkuvasti kävellessäni asioita, joista voisi tienata rahaa. Kun näen esimerkiksi leikkipuiston niin mietinolisiko mahdollista tienata talvella rahaa sillä, että hoitaa leikkipuistoa. Harvoissa leikkipuistoissa kun on talvikunnossapitoa. 

Aluksi muutama on myöhemmin kymmeniä 

Ihmisen luovuutta täytyy ruokkia jatkuvasti. Kun kävelee kaupungilla silmät auki ja miettii, että missä asioissa olisi kehitettävää niin jossain vaiheessa aivot alkavat tuottaa ideoita ihan itsestään. Myös muiden ihmisten tuki auttaa aivoja luomaan uusia ideoita. Jos tunnet jonkun ihmisen, joka saa jatkuvasti uusia ideoita, niin suhtautumalla kielteisesti hänen ideoihinsa, hänen ideoidensa tulo todennäköisesti hidastuu tai loppuu kokonaan. Jos taas tunnet ihmisen, joka ei kovin usein saa uusia ideoita, niin kehumalla ja arvostamalla hänen uutta ideaansa saat hänen aivonsa todennäköisesti tuottamaan lisää ideoita. Jälkimmäinen vaihtoehto vaan valitettavasti toteutuu huomattavasti harvemmin kuin ensin mainittu. Tämä liittyy todennäköisesti jollain tavalla ihmisen itseluottamukseen, joka saa kolauksen aina kun joku suhtautuu kielteisesti hänen ideaansa. Tämä kun käy liian usein, niin ihmisen aivot lopettavat ideoiden tuottamisen välttääkseen itseluottamuksen kärsimistä.  

Itse aion jatkossa aina ottaa ihmisten ideat positiivisesti vastaan ja toivon myös muiden tekevän samoin, jotta tiimissä saamme jatkossa vielä enemmän hyviä ideoita. Täytyy myös muistaa, että huonostakin ideasta voi tulla hyvä idea, kun porukalla rupeamme jatkojalostamaan sitä. 

Joukossa luovuus tiivistyy 

Kirjan mukaan lähes jokaisen luovan työn takana on ryhmätyötä. Luovuus kun kehittyy ihan keskustelemalla muiden ihmisten kanssa, joten on hyvin mahdollista, että eilisen päivän keskustelu jonkun vieraan kanssa tuo päähäsi uuden idean tänään. Kun Nobel-voittajia on tutkittu, niin on havaittu, että lähes poikkeuksetta ryhmätyöllä, keskustelukumppaneilla ja mentoreilla on suuri merkitys. Kirjassa on myös lainattu fyysikko John Archibald Wheeleriä, joka sanoi, että ”Nobody can be anybody without somebody being around”, eli vapaasti suomennettuna ”kukaan ei ole mitään ilman muita”. Tässä taas korostuu juurikin tiimiakatemian ajatus eli olemme jokainen osa tiimiä, koska yksin emme ole ”mitään”.  

Tutkimusten mukaan kuitenkin yksilö tai pieni ryhmä on luovempi kuin suuri ryhmä. Tämä saattaa kuulostaa oudolta, kun juuri äsken kirjoitin, että ihminen ei ole mitään ilman tiimiä. Mutta kaikki selittyy sillä, että jos ryhmä on liian suuri, niin hiljaisempien ihmisten voi olla vaikea saada suutaan auki ja ujoimmat saattaa pelätä muiden vastaanottoa hänen ajatuksestaan. Monet ihmiset ovat lisäksi kykenemättömiä sekä kommunikoimaan, että kehittelemään uusia ideoita samanaikaisesti. Lisäksi vielä ryhmässä on usein joku, jonka mielestä kaikki ideat ovat ”liian kalliita”, ”mahdottomia” tai ”hölmöjä”. Näistä syistä johtuen ideointia kannattaisi harjoittaa joko yksin tai muutaman ihmisen ryhmässä.  

Jatkossa koitan esimerkiksi treenejä järjestäessä panostaa siihen, että pohtisimme asioita mahdollisimman paljon pienryhmissä. Itsekin koen pienryhmissä keskustelun huomattavasti helpommaksi kuin isossa ryhmässä. Muutenkin projektipäällikkönä ollessani valitsen avukseni vain kaksi tai kolme itseni lisäksi, jotta ideointi olisi mahdollisimman tehokasta. Pienessä ryhmässä on myös huomattavasti helpompi päästä kompromissiin, kun taas 12 ihmisen ryhmässä se tuntuu välillä mahdottomalta. 

Miksi tehdä töitä ideoinnin eteen, kun ideat tulevat itsestään? 

Jos ideoiden tulo on automaattista, niin miksi käyttää voimia ideointiin? Olet varmaan itsekin saanut ideoita ties missä. Itsekin olen saanut ideoita liikennevaloissa, kävellessä, pyöräillessä, liikennevaloissa, parturissa, kaupassa, koulussa, töissä ja niin edespäin. Eli miksi siis nähdä vaivaa? Yksinkertaisesti siksi, että nuo ideat jotka päähäsi yhtäkkiä tulevat ovat vuosien työn tulos. Vaikka idea tulee päähäsi yhtäkkiä, ovat aivosi kuitenkin tehneet mahdollisesti jopa vuosikymmenien työn juuri tuon ajatuksen eteen. Ymmärrän toki, että tuo saattaa kuulostaa oudolta ja monimutkaiselta, mutta seuraava esimerkki toivottavasti avaa paremmin mitä tuo vuosikymmenien työ on. Suora lainaus kirjasta menee näin, ”Pablo Picasso maalasi kerran valmiin työn kolmessa minuutissa ja pyysi siitä tähtitieteellistä summaa. Ostajaehdokas kysyi, miten se on mahdollista. Työhönhän ei mennyt kuin kolme minuuttia. Picasso vastasi: ”Ei, siihen meni 30 vuotta ja kolme minuuttia.” 30 vuotta itsensä kehittämistä, kouluttautumista, oppimista, tietojen ja taitojen sekä taiteellisen näkemyksen kehittämistä. Kolme minuuttia varsinaista suoritusta.” Eli käytännössä sama pätee myös ajattelussa. Kehität aivojasi monta vuotta yhden ajatuksen eteen. 

Tästä ajattelin ottaa kopin ja ruveta käyttämään aikaa aivojen kehittämistä varten. Kirjassa ohjeistettiin varaamaan kaksi kertaa viikossa kaksi tuntia pelkkää ajattelua varten ja aion jossain vaiheessa ruveta toteuttamaan tätä sillä tyylillä, että otan paperia ja kynän mukaan ja menen hiljaiseen huoneeseen kahdeksi tunniksi istumaan ja kirjoitan ylös kaiken mitä mieleen tulee. 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!