Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Johdantona lukijalle. Seuraava teksti on kannanottoni Tiimiakatemian nykyiseen tilaan syksyllä 2020. Se on jaettu Tiimiakatemian Teams kanavassa ja aloitti keskutelun Tiimiakatemian toiminnasta ja kulttuurista. Teksti perustuu kirjaan Johda tunneilmastoa. Tämä oli minun tapani yrittään muuttaan Tiimiakatemian toiminta kulttuuria. Sen verran hyvin se toii että tällä napattiin pari palkintoa raksoilta!

 

On vaikea aloittaa kirjoittamaan tulivuoresta, joka kasvaen kerää painettaan Yellowstonen kansallispuiston alla. Kytevä ongelma on niin valtava, että sen syistä ja seurauksista järjestelmällinen informoiminen tuntuu valtavalta taakalta. Mistä edes aloitan? Onko ihmisten evakuointi ensimmäinen askel vai pitääkö ensin infotae evakuointi tilojen rakennus prosessista vai koko tulevan katastrofin arvioidusta laajuudesta? Tämän tekstin kirjoittaminen tuntuu vähän samalta. En tiedä mistä aloittaa mutta yritän sanoa kaiken sanottavani tässä yhdessä tekstissä toivon siis armollisuutta lukijalta tekstin jäsentelyn suhteen eri aihealueet eivät ole järjestelty niiden tärkeyden suhteen vaan ihan siltä pohjalta missä järjestyksessä olen ne muistiooni listannut.

Teksti on oma näkemykseni toiminnan nykytilasta ja sen ongelmista. Käsiteltävät ongelmat ja aiheet olen kerännyt tämän syksyn aikana käydyistä tiimiakatemiaan käsittelevistä ”kahvipöytä keskusteluista”. Ongelmien taustalla voi olla syitä, jotka jäävät opiskelijoilta piiloon, mutta tämän tekstin onkin asiakaskokemus pohjainen. Pyrin parhaani mukaan antamaan myös ratkaisuita ongelmien korjaamiseen mutta toivon että teksti herättää tiimiakatemian sisällä keskustelua, jonka kautta todelliset ratkaisut löytyvät. Suoraan sanottuna minun tehtäväni ei edes ole ratkaista näitä ongelmia tai jos on, toimitan mielelläni tilinumeron sekä verokortin Jamkin sihteerin toimistoon. Teksti tulee varmasti sisältämään suorasanaista kritiikkiä nykyisestä toiminnasta ja etenkin sen puutteesta, sen tarkoitus ei kuitenkaan ole purkaa pahaa oloa järjestelmää kohtaan vaan aloittaa keskustelua ja muutosta. Teen tämän, jotta Tiimiakatemia voisi myös tulevaisuudessa tarjota mahdollisimman hyvän opiskelupaikan erilaisille ihmisille, jotka tahtovat opiskelupaikaltaan enemmän!

 

Tiimiakatemian missio on ”Synnytämme rohkeita tiimiyrittäjiä” mutta onko asia enää oikeasti näin? Viimeiset vuodet tiimiakatemia on kokenut taantumaan organisaationa. Sen osat eli tiimit ovat kyllä saaneet kehitys aikaan mutta organisaatio itse on taantunut. Se on menettänyt uskottavuuden ja arvon tiimiyrittäjien vai pitäisikö sanoa opiskelijoiden keskuudessa. Maailmantilanne on myös tähän vaikuttanut, mutta tällä kertaa ei verhouduta sen lakanan taakse piiloon. Ongelmat piilevät organisaatiossa ja sen rakenteissa ne muodostavat pohjan organisaatio kulttuurille, joka tätä nykyä on koko ajan laskevan negatiivinen.

 

Valmennus

Muutoksen tulee lähteä organisaation johdosta. Siellä tulee nähdä tulevaisuuteen, suunnitella seuraavat stepit, ja koska kyseessä on olevinaan litteä organisaatio nämä tulisi esitellä koko talolle ja talon sisällä tulisi olla mahdollisuus vaikuttaa asioihin. Näin ei kuitenkaan ole organisaation johto toimii nykyisin täysin omana ”valkkupalaveri” porukkana, joka suunitelee kahvipöydässä tulevaa puolta vuotta ilman mitään konkreettisia steppejä tai vastuita, että jotain oikeasti tapahtuisikin. Valkkujen toimintaan osallistuu keskimäärin 3/6 valmentaja, mutta sekin on ihan ok, se on osa tiimiakatemian nykyistä kulttuuria. Ei mihinkään tarvitse osallistua, jos nyt ei vaan kiinnosta tai jonkun naama vituttaa. Valmentajilta puuttuu kokonaan tavoite seuranta. Suuri osa on yhtä samaa kaveri porukkaa, jossa poristaan mutta vaatimuksia ei aseteta. Pyyhkäistään vaan maton alle sillä verukkeella, ettei ole resursseja hoitaa asiaa tämän paremmin. Täten nykyisillä toimintamalleilla resurssit riittävät päivittäisten asioiden hoitamiseen muttei kehittävän toiminnan eteenpäin viemiseen. Tämän takia toivoisin, että valmentaja portaan yläpuolella olisi joku organisaatio johtamisen tunteva henkilö, joka asettaisi tavoitteet ja seuraisi niihin pääsemistä. Olen edelleen kehitysjohtajan kannalla. Hän määrittäisi tulevaisuuden kasvun tavoitteet ja toisi ne koko talon nähtäville niitä voitaisiin viilata ja suunnitelmat päätyisivät käytäntöön. Hän seuraisi valmennustiimin etenemistä ja välitavoitteiden täyttymistä. Varmaan nyt tulee mieleen, että näinhän asia jo on. Vaan ei ole otan esimerkin tiimiakatemian tiloista. Sisäilma ongelmasta on puhuttu jo siitä lähtien kun olen tullut taloon eli vuonna 2018 myös opiskelija määrien kasvu on ollut tiedossa jo saman aikaa. Asialle ei kuitenkaan ole tehty mitään ennen, kun 3kk ennen tulevaa muuttoa aletaan katsastaa uusia tiloja ja niiden tarpeita. Asioita hoidetaan 2 vuotta jälkijunassa. Sama ongelma pätee esimerkiksi esseepankkiin oppimisvälineisiin, varastoihin, opintomateriaalien yhteen paikkaan siirtämiseen, valmentaja rekryyn jne. Mikään ei oikein etene niin kuin kuuluisi. Syynä näihin sanotaan aina Jamkilta tuleva resurssi pula. Entäpä, jos asiat tuotaisiin siellä julki silloin kun ne huomataan olisi huomattavasti helpompi suunnitella heidänkin kanssaan tulevia investointeja kun ne tiedettäisiin ennakkoon eikä silloin, kun on viimeistään pakko ja asia ratkaistaan jollain pikaisella ratkaisulla kun muuhun ei enää ole aikaa tai rahoitusta. Tiimiyrittäjiltä ei myöskään kysytä ongelmista vaan ne arvotaan vähän mutu tuntumalla valmentajien kesken ja vaikka kysyttäisiin omat ajatukset ja visiot ajavat aina edelle, joka on ymmärrettävää ja inhimillistä. Minulle välittyy myös sellainen fiilis, ettei valkkutiimin sisällä uskalleta ottaa kissaa pöydälle vaikeista asioista ei keskustella, kun pelätään konflikteja. Ehkä tämä johtuu siitä, että tiimiakatemian rekry hoidetaan kavereille soittamalla. Siihenkään kun ei ole muulla tavalla ole resursseja, koska tämäkin asia tehdään aina jälkijunassa tämä taas johtaa siihen, että otetaan hirveällä kiireellä pari osa-aikaista valmentajaa, jotka pääsevät heti organisaatio kulttuurin ytimeen eli siihen, että työajalla voi tehdä hyvillä mielin muitakin töitä esim käydä iltakoulua, hoitaa omia liiketoimintojaan tai kirjoittaa vaikka kirjaa. Täten sama meno jatkuu pestin vakiintuessa ja taas on aika ihmetellä, kun on resurssi pulaa. Jos tätä peilaisi omaan elämään tuntuisi erikoiselta, että voisin töissä ollessani ajaa rekan pariksi tunniksi tien sivuun, tekisin siinä vähän maisteriopintoja tietokoneella ja kävisin kavereiden kanssa kahvilla ja samaan aikaan palkka juoksee, sekä asiakkaan tehdas pysähtyy, kun tarvittava toimitus ei tule ajallaan ja sen lisäksi olisi vielä mahdollisuus jäädä opinto vapaalle ja pitää 3kuukauden kesäloma, eikä mistään tarvitsisi ottaa oikeasti vastuuta. Voisin melkein kutsua jo ihanteelliseksi suojatyöpaikaksi. Toki tämän organisaation toimintamalli ei ole verrannollinen rekkakuskin työhön, mutta antanee vähän perspektiiviä. (Tämä oli kärjistetty esimerkki)

Ajatus voi olla väärä, mutta minusta tuntuu siltä, että valmennusjohto vähentää päätäntävaltaa oppilailta ja lisää kontrollia näitä kohtaan, koska ammatillinen itsevarmuus on vielä kehittymättä. Tämä varmasti johtuu siitä, että valmentaja porukasta suuri osa on toiminut hyvin vähän aikaa tehtävissään. Täten ammatillinen itsevarmuus ei vielä ole kehittynyt ja koetaan että opiskelijoiden tekemät päätökset vievät hallinnan tunteen heiltä pois ja vievät liikaa sekasortoon, joka taas on ollut ”hyvinä aikoina” suurin voimavara tässä oppimisympäristössä.  Toinen vaikuttava tekijä tähän on aiempi Tiimiakatemia tausta uusilla valmentajilla. Uudet valmentajat eivät välttämättä vielä suoraan ymmärrä mikä on valmentajan ja tiimiläisen ero tässä organisaatiossa, vaan valmentaja pelaa edelleen tiimiläisen roolia. Näiden syiden takia valmentajat pyrkivät osaksi tiimiläisten toimintaa ja pitämään toiminnan tarkasti itsellään kontrollissa. Korjatkaa jos olen aivan väärässä tämän suhteen. Ylipäätään tuntuu siltä, että koko valmennustiimi on valetiimi vaiheessa. Konkretia tekemiseltä puuttuu ainakaan se ei näy yhteisölle, konflikteja pelätään ja sitoutuminen valmennus tehtävään on puutteellista ja asioista ei oteta vastuuta. Tähän varmaan tulisi ottaa ihan omana lukunaan toisen valmistuvan tiimin tilannen, joka halutaan vain äkkiä pois silmistä pois mielistä eikä kukaan tunnu puuttuvan asiaan.  Valmennustiimin tulisi miettiä minkälaisella esimerkillä te tätä paikkaa johdatte.

 

 

Litteä organisaatio ja yhteisöllisyys

Tämähän on nykyisin pelkkä vitsi.  Tiimiakatemialla kannustetaan opiskelijoita rohkeisiin kokeiluihin ja annetaan ymmärtää, että täällä voit tehdä mitä haluat. Näin kuitenkaan enää ole vaan koko ajan toiminta on mennyt ohjatumpaan suuntaan. Kaikki sanellaan valkkutiimistä käsin, samalla toivotetaan vielä uusia kehitysideoita, joita ei kuitenkaan voida toteuttaa. Aina on joku peruste miksi ei ja lopulta kaikki tehtävät asiat tulee hyväksyttää valkkukornerin kautta. Yleisiä syitä ideoiden torppamaiselle on: tämä muuttaa kulttuuria, on liian vaarallista, on liian kallista, on korona, mitäs jos… Pahiten tämä näkyy Tiimiakatemian yhteisöllisyys tapahtuminen järjestämisessä, niitä kun ei enää ole. Jos joku haluaa järjestää jotain sanotaan, että järjestetään rekry asiasta, jotta kukaan ei suutu, kun toinen sai järjestää. Mitään rekryä ei kuitenkaan tule vaan haippirinki järjestää valmentajien valvovan silmän alla. Tai jos ei järjestä niin mitään tapahtumaa ei tule. Tämä alkaa ymmärrettävästi vituttaa ja kas kummaa vahvarit ovat ainoa yhteisöllinen tapahtuma, joka sekin on ollut viime kerroille täyttä ripulia. Valmentajien kommentti on tähän, että ei enää tämmöisiä pohjanoteerauksia, mutta samalla ei anneta mitään mahdollisuutta toteuttaa hommaa muullakaan tavalla. Sinänsä tämä ei yllätä, jos emme pysty edes järjestämään avointa rekryä työnhakijoille miten semmoinen voitaisiin järjestää tapahtuma projekti ryhmille. Mistään uusista linjauksista ei myöskään infota. Vasta sen jälkeen, kun tiimi päättää toteuttaa intoa puhkuen uudella tavalla jonkun kalkkiutuneen toimintamallin tullaan sanomaan, että tämänkaltainen toteutus ei käy muuttaa kulttuuria liikaa tms. Tämä tietenkin tarttuu koko organisaation sisällä ja kaikkia vituttaa lopulta. Motivaation puutetta ja vittuuntunutta fiilistä sitten korjataan kertomalla, kuinka kaikkien tulee pitää TA-spirittiä yllä joka käytännössä tarkoittaa sitä, että et saa olla nykyisestä toiminnasta kuin positiivista mieltä vaikka koko touhu on alamäessä. Näin ongelmat on lakaistu maton alle, vaikka sisimmässä varmasti tiedetään, että siellä mannerlaatan alla odottaa se tulivuori purkautumistaan. Rakentava kapina henki puuttuu kokonaan, koska se on haluttu kitkeä pois tästä organisaatiosta. Sitä tänne kaivataan lisää ja toivon tämän kirjoituksen ruokkivan sen uudelleen käynnistymistä! Yhteisöllisyyden puutetta ei voida ratkaista pakottamalla hyvän yhteishengen tunnetta, se vaatii tekoja kuten yhteisöllisyys tapahtumia, palkintoja, jotka antavat arvoa tiimiyrittäjille heidän tekemästään työstä, sekä kulttuurin, jossa voi turvallisesti ehdottaa omia kehitysideoitaan ilman että joku torppaa ajatuksen heti alkuunsa. Tällä hetkellä tiimiakatemian ainoat yhteisöllistävät asiat ovat Tiimiakatemian ulkopuolella tapahtuvat harrastus toiminnat, ja niistä suuri kiitos kuuluu tiimiyrittäjille, jotka ovat nämä järjestäneet. Kiitos kuuluu myös haippiringille, joka on kaikesta väännöstä ja käännöstä huolimatta onnistunut järjestämään edes jonkinlaista yhteisöllistä toimintaa. Miksi ihmiset eivät sitten sano ääneen näistä ongelmista? Tälle ilmeni kolme selkeää syytä. 1. Tiimiyrittäjät kokevat, ettei heillä ole valtaa muuttaa asioita tiimiakatemialla, joten niitä on turha ottaa puheeksi. 2. Tiimiyrittäjät pelkäävät leimaantumista, jos asettuvat valmennusta (etenkin omaa valmentajaansa) vastaan talon asioihin liittyen. 3. Tiimiyrittäjät kokevat, etteivät valmentajat luota heidän kykyihinsä toteuttaa asioita.

 

Johtoryhmä

Aiemmin mainitut ongelmat oikeastaan näkyvät selkeästi yhtenä koottuna kasana tiimiakatemian johtoryhmän toiminnassa. Se tuntuu olevan vaan foorumi, jossa valkkutiimi markkinoi omat ideansa tiimiakatemialla vaikutusvallassa oleville henkilöille, Johtoryhmän tulee olla lopulta samaa mieltä asioista ja jalkauttaa ne käytäntöön. Tämä on toimivamalli ja käytämme sitä tiimimme johtoryhmässä myös samalla tavalla. Erona tässä on kuitenkin se, että tiimin johtoryhmässä jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa asioihin jolloin löydämme yhteisen ratkaisun jonka esittelemme tiimille. Tämän jälkeen tiimi kertoo asiasta mielipiteen ja sitä voidaan vielä tässäkin vaiheessa tarvittaessa muuttaa, jotta ratkaisu tyydyttää suurinta osaa tiimiläisistä. Kaikkia ei voi täysin miellyttää, mutta vaikutus valta itseen vaikuttaviin asioihin luo merkityksellisyyden tunteen. Ei siis ihme, että Tiimiakatemian johtorooleihin ei ole juurikaan hakijoita. Niille ei vaan yksinkertaisesti nähdä arvoa. Johtoroolit tarjoavat vastuuta, ilman vapautta, resursseja tai päätösvaltaa asioihin. Ainoa tarjottu arvo on oppi johtoroolista, jota ei kuitenkaan voi todellisuudessa saada edellä mainittujen puutteiden takia. Into esimerkiksi Tiimiakatemian markkinoinnin tekemiseen voisi löytyä, jos tiimiyrittäjä kokisi saavansa Tiimiakatemiasta niin paljon arvoa, että hän pyyteettömästi haluaisi käyttää omaa aikaa ja resurssejaan sen tuottamiseen. Suurimalla osalla näin ei kuitenkaan ole ja täten ei hakijoitakaan tehtävään tahdo löytyä.

Tekstit johtoryhmän toiminnasta perustuvat johtoryhmän foorumeihin osallistuneiden tiimiyrittäjien mietteistä en siis kirjoita tässä omia arvailuitani toiminnasta, vaikka en johtoryhmään kuulukaan.

 

Miten nämä ongelmat nyt sitten ratkaistaan?

Enää ei voida tyytyä vain paneeli keskusteluun, jossa asioista keskustellaan, vaan nyt täytyy tapahtua jotain oikeasti konkreettista asioiden eteenpäin saattamiseksi. Mielestäni ensimmäinen vaihe on myöntää rehellisesti ongelmat ja alkaa kaivaa niiden juurisyyt esille. Tämän jälkeen niitä aletaan ratkaisemaan. Kuten olen jo usein maininnut, tiimiakatemia tarvitsee organisaation johtoon henkilön, jolla on kokemusta tiimityöstä ja organisaation johtamisesta. Olisi hyvä, että hänellä ei olisi kokemusta vielä tiimiakatemiasta jolloin hän voisi aloittaa työnsä ilman ennakko oletuksia, ikään kuin puhtaalta pöydältä. Tämän henkilön tulisi käyttää koko työaikansa johtamiseen ja toiminnan kehittämiseen, ilman rasitetta suorittavasta valmennus työstä. Nykyinen malli siitä, että kaikki valmentajat tekevät vähän kaikkea, milloin sattuu, on osoittautunut toimimattomaksi. Joten toivoisin nyt oikeasti jotain uutta näkökulmaa tähän. Oma ratkaisu ehdotukseni ei välttämättä ole se parhain tai oikein, mutta toivon että tämä herättää keskustelun ja muutoksen millä me oikeasti yhdessä pelastamme tämän uppoavan laivan.

 

Tässä vielä pieni lainaus aiheeseen liittyen, jottei tämäkään pläjäys jäisi täysin ilman teoriaa.

”Usein asioiden edistymisestä estää tai hidastaa ei niinkään asia itsessään vaan siihen liittyvät puhumattomat ja käsittelemättömät tunteet, oli sitten kyseessä massiivisen muutos hankkeen aiheuttamasta kriisistä selviäminen työhön tarttuminen ja asioiden aikaansaaminen tai joskus niinkin pieni asia kuin kirjastokortin mukaan ottaminen. Taas kääntäen, kun uskallamme puhua ääneen sen, mikä on myös tunnetasolla totta, usein asiat etenevät huomattavasti jouhevammin, jopa yllättävän nopeasti. Kun ymmärrämme tunteiden vaikutuksen suorituskykyyn yksilötasolla ja sitä kautta laajemmin tiimi yksikkö ja organisaation tasolla voimme luoda aivan uudenlaista tehokkuutta, jota ei pelkästään prosesseja virtaviivaistamalla ja ruuvia kiristämällä voida kestävällä tavalla koskaan saavuttaa. Kun ihmiselle sanotaan, nämä sinun täytyy saada aikaiseksi, näillä tavoitteilla sinua mitataan, niin se luo pikemminkin ahdistusta kuin motivoi en ole vielä koskaan tavannut ihmistä, joka innostuu tuollaisista tavoitteista. Tavoite, joka riippuu vain minusta voi olla innostava mutta silloin kun asiat eivät ole omissa käsissä ne eivät innosta vaan luovat ahdistusta, ahdistuksesta taas seuraa se, että turvallisuuden tunne katoaa. Ei uskalleta riskeerata ja sen seurauksena katoaa organisaatiosta myös voittamisen ilmapiiri. Nykymaailmassa, isoveli valvoo periaate ei enää toimi.”

  • Petri Suhonen Vincit oy

 

Loppusanat

Tiimiakatemia on uskomaton oppimisen organisaatio, se mahdollistaa oman tulevaisuuden luomisen opintojen aikana. Tämä on paikka, joka yhdistää hyvinkin erilaiset ihmiset ja antaa paikan kasvaa henkisesti ilman muottia juuri siihen suuntaan, kun itse haluat. Täällä et ole vain opiskelemassa itseäsi vaan myös muita tiimiyrittäjiä varten, joka luo ryhmä hengen, jota muualta et löydä. Tämä on kuin sekametsä, joka rakentuu noin sadasta erilaisesta puusta. Sitä voi ulkopuolella oleva vain ihailla. Tämä tekstin tarkoitus on jättää tämä metsä hakkaamatta, jotta tulevaisuudessakin sinne voisi istuttaa uusia tiimiyrittäjiä kasvamaan osaksi yhteisöä.

Antti Lyytikäinen Experience – There is no man like a showman 10.11.2020

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!