Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Kuinka olla piittaamatta paskaakaan

Kirjoitettu 04.11.18
Esseen kirjoittaja: Elina Tolppi
Kirjapisteet: 2
Kirja: Kuinka olla piittaamatta p*skaakaan
Kirjan kirjoittaja: Mark Manson
Kategoriat: 8. Henkinen kasvu

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Mark Mansonin Kuinka olla piittaamatta paskaakaan on nurinkurinen opas hyvään elämään. Kirjan provosoiva nimi ei kuitenkaan tarkoita, että mistään ei pitäisi piitata. Mansonin mukaan ihmisen täytyy oppia tunnistamaan ne asiat, joista kannattaa välittää. Kirja ei opeta hankkimaan mitään eikä menestymään missään – siinä opetetaan kärsimään tappioita ja jatkamaan pää pystyssä niistä huolimatta. Siinä opetetaan käymään elämä läpi pala palalta ja heittämään toisarvoiset palat helvettiin. Siinä opetetaan luottamaan siihen, että asiat lutviutuvat. Siinä opetetaan valitsemaan, mitkä asiat ovat satsaamisen arvoisia. Siinä opetetaan olemaan yrittämättä.

Kirjassa korostetaan, kuinka tärkeää on oppia hyväksymään se, että tekipä mitä tahansa, elämään kuuluu aina epäonnistumisia, menetyksiä ja katumusta. Kukaan ei voi valita kohtaloaan, mutta voimme vaikuttaa siihen, miten pettymyksiin ja menetyksiin suhtaudumme. Jos esimerkiksi ystäväsi on pettänyt luottamuksesi, et ole vastuussa siitä. Mutta olet vastuussa siitä, miten asiaan suhtaudut. Ihmisen ei pidä jäädä vellomaan jo tapahtuneiden, ikävien asioiden pariin. Toki on luonnollista käydä läpi ikäviä tunteita ja ikävistä asioista ylipääseminen ottaa aikansa. Jatkuva sureminen ei kuitenkaan helpota oloa yhtään. Menneisyytemme me emme voi vaikuttaa, mutta tulevaisuuteemme voimme.

”Kulttuuriin on pesiytynyt yleistä hyväksyntää nauttiva uskomus, että jokaisen kohtalo on osoittautua jollain aivan erityisellä tavalla poikkeukselliseksi.”

”Harva uskaltaa hyväksyä tavanomaisuuden, koska se tuntuu kuin hyväksyisi samalla sen, ettei koskaan saavuta mitään, ei pääse elämässä eteenpäin eikä elämällä ole merkitystä. Vaarallinen ajattelutapa. Jos nimittäin hyväksyy lähtökohdaksi sen, että elämällä on merkitystä vain, jos on kiistattoman merkillepantava ja mahtava, hyväksyy samalla ajatuksen, että suurin osa ihmiskunnasta on arvottomia ja surkeita pellejä.”

Elämä tuntuu nykyään olevan suorittavaa onnellisuuden tavoittelua. Emme osaa tarpeeksi arvostaa sitä, mitä meillä jo on. Keskitymme liikaa asioihin, joita meillä ei ole. Vertaamme itseämme jatkuvasti muihin. Aina pitäisi olla kauniimpi, laihempi, rikkaampi, omistaa enemmän, matkustaa enemmän, olla enemmän ystäviä… Nykypäivänä toisiin vertaaminen on helppoa, sillä sosiaalinen media mahdollistaa meille kurkistusikkunan toisten elämään. Some kuitenkaan harvoin antaa todellista kuvaa ja vaikka antaisikin, meidän pitäisi keskittyä enemmän omaan elämäämme. Me kaikki käymme läpi omat taistelumme. Älä siis piittaa paskaakaan siitä, mitä muut tekevät tai mitä heillä on. Keskity elämään omaa elämääsi parhaaksi katsomallasi tavalla.

On oikeastaan hassua, miten nykypäivänä kaikkien pitäisi olla jollain tavalla poikkeuksellisia. Jos kaikki ovat poikkeuksellisia, niin eihän silloin kukaan ole poikkeuksellinen. Mansonin ajatukset ovat lohduttavia: ei kaikkien tarvitse olla merkillepantavia ja mahtavia. Keskinkertainenkin on ok.

”Ne harvat, joista todella tulee jotain ennennäkemätöntä, menestyvät nimenomaan siksi, että he eivät pidä itseään poikkeuksellisina. Päinvastoin: he kukoistavat, koska he suhtautuvat itsensä kehittämiseen intohimoisesti.”

Juju on valita itselleen hyviä arvoja ja arviointikriteereitä, sillä silloin mielihyvä ja menestys seuraavat itsestään. Ne ovat hyvien arvojen sivutuotteita, jotka ainoaksi päämääräksi korotettuina tuovat vain merkityksettömiä säväreitä, väliaikaista hyvää oloa. Ehdottomasti kirjan suurin kolahdus. On tärkeää tuntea omat arvonsa, sillä niiden avulla voi punnita, mikä on tärkeää ja mikä ei. Hyvät arvot perustuvat tosiasioihin, hyödyttävät sekä sinua että muita ja niiden toteutuminen on itsestä kiinni. Tällaiset arvot voivat toteutua milloin vain. Huonot arvot puolestaan perustuvat luulotteluun, vahingoittavat toisia ja niiden toteutuminen riippuu muista. Tällaiset arvot puolestaan onnistuvat vain tietyissä olosuhteissa. Rehellisyys on hyvä arvo, suosio puolestaan huono. Arvojen asettamisella ei kuitenkaan ole mitään merkitystä, jos et itse toimi niiden mukaisesti. Jos arvostat rehellisyyttä, et voi valehdella.

Pidin Mansonin kirjoitustyylistä. Asiat on esitetty esimerkkien ja tarinoiden kautta ja mikä parasta ne on perusteltu hyvin. Kirja ei kuitenkaan tarjonnut mitään älyttömiä kolahduksia, sillä olen pitkälti kasvatuksen kautta oppinut olemaan välittämättä turhista asioista. Minut on kasvatettu hyväksymään epäonnistumisia ja osaan jatkaa elämääni pää pystyssä alamäistä huolimatta. Toisinaan vertaan itseäni muihin ja koen olevani ”huonompi”, mutta melko nopeaa havahdun siihen. Tajuan ettei siinä ole järkeä ja jatkan elämääni piittaamatta paskaakaan siitä, miten ”hyviä” muut ovat. Voisin suositella kirjaa kaikille, jotka ottavat elämän vähän turhan vakavasti tai vertaavat itseänsä jatkuvasti muihin. Kirja auttaa ajattelemaan sitä, mikä elämässä on oikeasti tärkeää.